Kirjoitin viimeksi meidän aikamme pyhimyksestä intialaisesta Äiti-Teresasta. Espanjan Avilassa 1500-luvulla elänyt hänen kaimansa, Teresa, on kuitenkin ehdoton suosikkini.
Teresan railakkaat sanat: - Jumala varjelkoon meitä hapannaamaisilta pyhimyksiltä! - riemastuttavat ja saavat hykertelemään. Millainen nainen oli tämä Avilan villikissa? Minkälainen oli tämä mystikko karmeliittanunna, kirjailija ja lukemattomia luostareita perustanut tehopakkaus?
Teresa jäi äidistään orvoksi 13-vuotiaana, isä ei ymmärtänyt villikkotyttärensä kasvatuksesta mitään, vaan pani tämän luostariin. Isä ajatteli, että poikien keskellä kasvanut raju ja herkkä tyttö oppisi koulussa viisaiden naisten tavoille. Koulunkäynti jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi sairastumisen takia, ja Teresan oli palattava kotiin, missä hän ehti mietiskellä rauhassa elämäänsä. Vastoin isän tahtoa hän karkasi karmeliittaluostariin, joka oli hyvin ankara sääntökunta. Siellä pitäydyttiin äärimmäiseen köyhyyteen ja yksinäisyyteen. Teresa eli syvällistä elämää Jumalan yhteydessä näkyjen maailmassa. Hän rukoili jatkuvasti, hän veti eron “lapsellisten” pyyntörukousten, jotka muistuttivat joulupukin toivelistaa ja Jumalan kanssa yhteistyössä toimimisen välillä. Hän sanoi: - Sanot kohteliaisuuden Jumalalle pyytämällä häneltä suuria asioita.
Teresan opetus rukouksesta onkin hänen tärkein perintönsä nykyajan ihmisille. Pyytämällä suuria asioita luotamme Jumalan mahdollisuuksiin. Kirjoituksissaan Teresa kertoo sisäistämistään asioista. Tunnetuimmat hänen kirjoistaan ovat Sisäisen linnan asunnot ja nimettömäksi jäänyt elämäkerta, joista otetaan vieläkin uusia painoksia.
Mikä sitten tekee uskovasta Teresan kaihtaman hapannaaman?
Kun olimme Salomen kanssa Eilatissa, kuuntelimme kansainvälisessä seurakunnassa opetusta, jossa muistutettiin siitä, että jos uskovalta kuolee ilo, mitä uskosta silloin jää jäljelle? Mikä enää erottaa uskovan ei-uskovista?
Ilon löytämisen juuret ovat Tess. 3: 17-19. ” . . . Silloin te kykenette kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden . . .”
Jos nämä rakkauden valtavat mittasuhteet tulevat todeksi ihmisen mielessä, niin monet asiat, jotka ovat painaneet ja ahdistaneet menettävät merkityksensä.
Silloin ei enää tarvitsekaan surra maailman tilaa, kulkea läheisten ihmisten huolten taakoittamana, ei tarvitse arkailla tekemisiään ja olemistaan ihmisten edessä, käpertyä arkana elämättömän elämän turvaan.
Peloista suurin -kuolema jylhyydessään - ei enää olekaan niin pelottava rakkauden mittasuhteiden edessä.
Perspektiivi muuttuu rakkautta katsellessa: kaiken näkyvän takana on Jumalan hyvä suunnitelma, kaikki on paljon suurempaa, kuin osaamme edes kuvitella. Ja ihmeellisintä on se, että Jumala itse haluaa pitää meistä ja asioistamme huolen.
Hapannaamainen, tyytymätön ja toisia arvosteleva uskova saa kyytiä tällaista näköalaa tarkastellessaan.
Avilan Teresa muistuttaa: - Kaikki riippuu siitä, että on rohkeutta siihen, mitä elämä tuo tullessaan. Kaikki saa arvonsa ainoastaan rakkaudesta.
Teresan muotokuva on tuntemattomalta maalarilta.
Teresan railakkaat sanat: - Jumala varjelkoon meitä hapannaamaisilta pyhimyksiltä! - riemastuttavat ja saavat hykertelemään. Millainen nainen oli tämä Avilan villikissa? Minkälainen oli tämä mystikko karmeliittanunna, kirjailija ja lukemattomia luostareita perustanut tehopakkaus?
Teresa jäi äidistään orvoksi 13-vuotiaana, isä ei ymmärtänyt villikkotyttärensä kasvatuksesta mitään, vaan pani tämän luostariin. Isä ajatteli, että poikien keskellä kasvanut raju ja herkkä tyttö oppisi koulussa viisaiden naisten tavoille. Koulunkäynti jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi sairastumisen takia, ja Teresan oli palattava kotiin, missä hän ehti mietiskellä rauhassa elämäänsä. Vastoin isän tahtoa hän karkasi karmeliittaluostariin, joka oli hyvin ankara sääntökunta. Siellä pitäydyttiin äärimmäiseen köyhyyteen ja yksinäisyyteen. Teresa eli syvällistä elämää Jumalan yhteydessä näkyjen maailmassa. Hän rukoili jatkuvasti, hän veti eron “lapsellisten” pyyntörukousten, jotka muistuttivat joulupukin toivelistaa ja Jumalan kanssa yhteistyössä toimimisen välillä. Hän sanoi: - Sanot kohteliaisuuden Jumalalle pyytämällä häneltä suuria asioita.
Teresan opetus rukouksesta onkin hänen tärkein perintönsä nykyajan ihmisille. Pyytämällä suuria asioita luotamme Jumalan mahdollisuuksiin. Kirjoituksissaan Teresa kertoo sisäistämistään asioista. Tunnetuimmat hänen kirjoistaan ovat Sisäisen linnan asunnot ja nimettömäksi jäänyt elämäkerta, joista otetaan vieläkin uusia painoksia.
Mikä sitten tekee uskovasta Teresan kaihtaman hapannaaman?
Kun olimme Salomen kanssa Eilatissa, kuuntelimme kansainvälisessä seurakunnassa opetusta, jossa muistutettiin siitä, että jos uskovalta kuolee ilo, mitä uskosta silloin jää jäljelle? Mikä enää erottaa uskovan ei-uskovista?
Ilon löytämisen juuret ovat Tess. 3: 17-19. ” . . . Silloin te kykenette kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden . . .”
Jos nämä rakkauden valtavat mittasuhteet tulevat todeksi ihmisen mielessä, niin monet asiat, jotka ovat painaneet ja ahdistaneet menettävät merkityksensä.
Silloin ei enää tarvitsekaan surra maailman tilaa, kulkea läheisten ihmisten huolten taakoittamana, ei tarvitse arkailla tekemisiään ja olemistaan ihmisten edessä, käpertyä arkana elämättömän elämän turvaan.
Peloista suurin -kuolema jylhyydessään - ei enää olekaan niin pelottava rakkauden mittasuhteiden edessä.
Perspektiivi muuttuu rakkautta katsellessa: kaiken näkyvän takana on Jumalan hyvä suunnitelma, kaikki on paljon suurempaa, kuin osaamme edes kuvitella. Ja ihmeellisintä on se, että Jumala itse haluaa pitää meistä ja asioistamme huolen.
Hapannaamainen, tyytymätön ja toisia arvosteleva uskova saa kyytiä tällaista näköalaa tarkastellessaan.
Avilan Teresa muistuttaa: - Kaikki riippuu siitä, että on rohkeutta siihen, mitä elämä tuo tullessaan. Kaikki saa arvonsa ainoastaan rakkaudesta.
Teresan muotokuva on tuntemattomalta maalarilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti