Toukokuu on alkanut monen ystävän nimipäivällä. Onnea Vapulle, Vuokolle ja Outille! Kauniita suomalaisia naisten nimiä ja ihania naisia!
Nimipäiväkalenterin pohjana on ollut keskiaikainen pyhimyskalenteri, sen takia nimistö pysyikin pitkään vierasasuisena. Arkena käytettiin toki nimien suomalaisia muotoja: Maria oli Maija, ja Magdaleena lyhentyi Leenaksi. Vappu- nimen takaa löytyy baijerilainen Valborg-pyhimys. Outi nimen pohjana on kansallisromanttinen kausi, suomalaisuutta haluttiin ilmaista etsimällä nimiä Kalevalasta tai Kantelettaresta tai muodostamalla niitä suomalaisista sanoista. Vuokko taas kuuluu luontonimiin, joita käytettiin ennen kristinuskon tuloa, mutta jotka jäivät välillä kristillisten nimien varjoon.
Huhtikuun lopulla ystäväni muistutti, että oli myös hänen nimipäivänsä - Teresan päivä. Hänhän on saanut Venäjällä avustustyötä tehdessään lempinimen - tosiasiassa äärimmäisen kunniakkaan arvonimen: Äiti-Teresa. Ystäväni on tehnyt siellä vuosikymmenet monipuolista sosiaalista työtä, joka on ollut ennen muuta hengellistä.
Olen lueskellut viime päivinä “oikean” Äiti-Teresan elämäkertaa ja miettinyt sitä, kuinka Jumala kutsuu ja johdattaa ihmistä askel askeleelta eteenpäin. Kun Äiti-Teresa oli vielä nimeltään Agnes ja albanialais-makedonialainen koulutyttö, hän tempautui mukaan lähetysinnostukseen, joka vei hänet Intiaan. Hän sai kuulla Bengalissa tehtävästä hengellistä ja kasvatuksellista laupeudentyötä tekevästä järjestöstä, jolle päätti omistaa elämänsä. Hän antoi nunnalupauksensa, toimi opettajana tyttökoulussa, mutta tutustui samaan aikaan Kalkutan köyhiin. Sitten Äiti-Teresa koki saaneensa “kutsun kutsun sisällä”. Hänen oli määrä lähteä luostarista ja auttaa köyhiä, ja kaiken oli tapahduttava niin, että hänen piti asua köyhien keskellä.
Äiti-Teresan ei ollut helppoa astua tälle uudelle tielle, jättää luostari taakseen ja astua kadulle köyhien keskelle ilman mitään taloudellista tukea. Alku oli vaatimaton, hänen apunaan oli aluksi vain yksi henkilö, sitten kolme ja seuraavaksi viisi. Vähitellen yhä enemmän nuoria naisia halusi liittyä Äiti-Teresan sisarten joukkoihin, hänen aloittamansa työ kaikkein köyhimpien joukossa eteni - yhä uusia rakkaudenlähettien koteja perustettiin ympäri maailmaa, samalla kun monia muita ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtivia työaloja kehittyi perustoiminnan rinnalla.
Äiti-Teresan elämäntarina puhuu kuuliaisuudesta, siitä ettei ihminen heti näe koko tehtäväänsä, vaan se avautuu hänelle vain vähän kerrallaan. Kun ihminen on uskollinen työssään, Jumala siunaa sen, ja avaa hänelle oven seuraavaan. Tuskin kukaan on hypännyt heti pitkää loikkaa tiellään eteenpäin, yleensä ihminen joutuu kulkemaan askele askelelta. Ensin täytyy olla valmis saatuun tehtävään ja siinä luotettava. Tästä seuraa siunaaminen ja sitten taas polku kulkee eteenpäin.
Äiti-Teresan sanoin: - Elämä on tilaisuus, käytä sitä hyväksesi.
Niityllä onnittelukukkia poimivan tytön on piirtänyt Neiti 7 v.
Nimipäiväkalenterin pohjana on ollut keskiaikainen pyhimyskalenteri, sen takia nimistö pysyikin pitkään vierasasuisena. Arkena käytettiin toki nimien suomalaisia muotoja: Maria oli Maija, ja Magdaleena lyhentyi Leenaksi. Vappu- nimen takaa löytyy baijerilainen Valborg-pyhimys. Outi nimen pohjana on kansallisromanttinen kausi, suomalaisuutta haluttiin ilmaista etsimällä nimiä Kalevalasta tai Kantelettaresta tai muodostamalla niitä suomalaisista sanoista. Vuokko taas kuuluu luontonimiin, joita käytettiin ennen kristinuskon tuloa, mutta jotka jäivät välillä kristillisten nimien varjoon.
Huhtikuun lopulla ystäväni muistutti, että oli myös hänen nimipäivänsä - Teresan päivä. Hänhän on saanut Venäjällä avustustyötä tehdessään lempinimen - tosiasiassa äärimmäisen kunniakkaan arvonimen: Äiti-Teresa. Ystäväni on tehnyt siellä vuosikymmenet monipuolista sosiaalista työtä, joka on ollut ennen muuta hengellistä.
Olen lueskellut viime päivinä “oikean” Äiti-Teresan elämäkertaa ja miettinyt sitä, kuinka Jumala kutsuu ja johdattaa ihmistä askel askeleelta eteenpäin. Kun Äiti-Teresa oli vielä nimeltään Agnes ja albanialais-makedonialainen koulutyttö, hän tempautui mukaan lähetysinnostukseen, joka vei hänet Intiaan. Hän sai kuulla Bengalissa tehtävästä hengellistä ja kasvatuksellista laupeudentyötä tekevästä järjestöstä, jolle päätti omistaa elämänsä. Hän antoi nunnalupauksensa, toimi opettajana tyttökoulussa, mutta tutustui samaan aikaan Kalkutan köyhiin. Sitten Äiti-Teresa koki saaneensa “kutsun kutsun sisällä”. Hänen oli määrä lähteä luostarista ja auttaa köyhiä, ja kaiken oli tapahduttava niin, että hänen piti asua köyhien keskellä.
Äiti-Teresan ei ollut helppoa astua tälle uudelle tielle, jättää luostari taakseen ja astua kadulle köyhien keskelle ilman mitään taloudellista tukea. Alku oli vaatimaton, hänen apunaan oli aluksi vain yksi henkilö, sitten kolme ja seuraavaksi viisi. Vähitellen yhä enemmän nuoria naisia halusi liittyä Äiti-Teresan sisarten joukkoihin, hänen aloittamansa työ kaikkein köyhimpien joukossa eteni - yhä uusia rakkaudenlähettien koteja perustettiin ympäri maailmaa, samalla kun monia muita ihmisen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtivia työaloja kehittyi perustoiminnan rinnalla.
Äiti-Teresan elämäntarina puhuu kuuliaisuudesta, siitä ettei ihminen heti näe koko tehtäväänsä, vaan se avautuu hänelle vain vähän kerrallaan. Kun ihminen on uskollinen työssään, Jumala siunaa sen, ja avaa hänelle oven seuraavaan. Tuskin kukaan on hypännyt heti pitkää loikkaa tiellään eteenpäin, yleensä ihminen joutuu kulkemaan askele askelelta. Ensin täytyy olla valmis saatuun tehtävään ja siinä luotettava. Tästä seuraa siunaaminen ja sitten taas polku kulkee eteenpäin.
Äiti-Teresan sanoin: - Elämä on tilaisuus, käytä sitä hyväksesi.
Niityllä onnittelukukkia poimivan tytön on piirtänyt Neiti 7 v.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti