Syystunnelmia

Juttelin pikkuserkkuni kanssa kuluneesta syksystä. Hän sanoi, ettei ole kyllästynyt ihailemaan sen väriloistoa, vaan illasta toiseen on asettunut mökkirantaan kuvaamaan laiturilta leviävää maisemaa. On tuntunut, että se on joka päivä uusi.
Minullakin on samanlainen tuntuma kuluneesta syksystä. Lämmintä ja leppoisaa aikaa riitti tänä vuonna pitkään, ja luonto hehkui niin, että päätä pyörrytti. Mietimme sitä, että kun kumpikin olemme nyt eläkkeellä, on ollut enemmän aikaa ihmetellä syksyn kauneutta. Työssä ollessa vapaa-aika oli sidottu molemmista päistä. Nyt on mahdollisuus kaikessa rauhassa vain viipyä ja nauttia.

Kun selaa virsikirjaa, on hämmästyttävää, miten vähän sieltä löytyy syksystä kertovia virsiä. Luulisi syksystä kirjoittamisen ja säveltämisen olevan hyvinkin sopivaa suomalaiselle melankoliselle luonteelle. Syksylaulut ainakin kuvaavat usein syksyn alakuloa kuten "Lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee... Minä pieni paimentyttö lentohon en pääsekään. Tänne, tänne jäädä täytyy syksyhyn ja ikävään."
Varsinaisia syksyn virsiä löytyy vain yksi virsikirjastamme. Jostain syystä syksystä runoileminen ei virren tekijöitä ole innostanut. Ehkä on ollut vaikea pukea syksyn aihepiiriä myönteiseen ja rohkaisevaan muotoon. Tuo ainoa syysvirsi on 575, se on kuitenkin sanojen myönteinen, ja sävelmän puolesta reipas, raikas ja positiivinen. Siinä ei surra syksyn ankeutta tai lakastumista, vaan katsellaan ympärille hyvillä mielin. Siinä osataan elää tässä hetkessä haikailematta parempaa aikaa.

"Nyt hehkuu kauneutta myös lakastuva maa. Puut ruskan kirkkautta kantavat loistavaa . . ."

Syksy on vuodenaika, joka pysäyttää ihmisen ajattelemaan elämän rajallisuutta. Kauneinkin ruska himmenee,  ja syysmyrsky riipii lehdet maahan.  Kylmenevät säät  muuttavat maiseman yhä karummaksi, luonto vaipuu horrostilaan odottelemaan kevättä.
Tämä vuodenaikojen toistuminen muistuttaa meitä Jumalan jatkuvasta luomistyöstä - uudesta alusta.

Ihmisenkin elämässä "syksy" tulee jossain vaiheessa, kun voimat hiipuvat, eikä enää jaksa innostua uudesta. Sitä elämänvaihetta ei kuitenkaan tarvitse pelätä, se kuuluu elämään, kuten syksy vuodenkiertoon. Taivaan koti  on jokaisen kristityn päämäärä, ja tie sinne vie "syksyn" kautta.

Virrestä 575: 4

"On täynnä lahjojasi kätesi, Jumala.
Soi syksy kiitostasi maan kaiken kasvusta.
Nyt kiittää sydämemme, kun meitä rakastat,
suot toivon elääksemme ja hoivaat, johdatat."