Levähtäkää vähän

Olemme tulleet tänne Parikkalaan Oronmyllyn leirikeskukseen taas kerran opiskelemaan hepreaa. Olisikohan tämä nyt neljäs kerta Orolla, yhtenä kesänä olimme Isossa Kirjassa, kun kuljimme TV7:n opettajan Hannele Tainion jalanjäljissä.
Vähältä piti, etten olisi tässä tutussa joukossa mukana. Peruutin jo osallistumiseni perhesyiden takia, ja hetken aikaa tunsin tehneeni oikean ratkaisun. Sitten alkoivat mielessäni pyöriä tutut sanat:
- Tulkaa autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän!
Ehkä en olisikaan itsekäs, jos laskisin vähäksi aikaa taakkani maahan ja vetäytyisin lepäämään.
Jospa saisinkin siitä voimaa!

Niin, tottahan se on, että heprean opiskelu on mitä parhainta lepoa, koska se on niin hauskaa ja kiinnostavaa. Täytyy sanoa, että alku ei suinkaan ollut helppoa outojen kirjaimien takia.  En ole tavannut yhtään heprean opiskelijaa, joka olisi pystynyt lukemaan kieltä alussa sujuvasti. Se on ollut minusta rohkaisevaa, koska tunnen olevani samassa veneessä muiden kanssa.

Oronmyllyn luonto hoitaa hellästi satunnaista matkailijaa. Leirikeskuksen maasto on hyvin vaihtelevaa. Yksi poluista kulkee pitkin kapeaa harjua, josta järvimaisemat avautuvat molemmille puolille. Eräs poluista taas johtaa suon ylittäville pitkospuille ja siitä ketokukkien reunustamaa tietä  ilmeikkäiseen maalaiskylään. Kylän taloissa on karjaa ja muita eläimiä, siellä voi kuulla lehmien ammuvan ja kukon kiekuvan. Pieni kylä elää omaa rauhallista arkeaan aivan rajan tuntumassa.

Jeesus lupaa: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.  
Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt". Matt. 12: 28-30


(Kirjat 2016 -sivulla on arviointi Robert St. Johnin kirjasta Profeettojen kieli Nykyheprean isän kiehtova elämäkerta.)

Myös Jumala lepäsi

Olen koko alkukesän kirjoitellut erilaisista puuhistani täällä maalla. Välillä on jopa tuntunut, että elämäni on ollut aamusta iltaan rientämistä työstä toiseen.

Nyt onkin aika puhua levosta ja sen perusteista. Raamattu antaa siihen selvät ohjeet.  Kolmas käsky Raamatussa kuuluu kokonaisuudessaan näin: Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi, eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Siksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. " Moos. 20:8-11

Luther otti katekismukseensa tästä käskystä vain ensimmäisen lauseen: Muista pyhittää lepopäivä. Hän sanoi, että lepopäivänä on sallittua vain sellainen työ, jonka lähimmäisenrakkaus tai välttämätön tarve vaatii.
Katekismus 1999 vuodelta  on lyhentänyt käskyn muotoon: Pyhitä lepopäivä. Luther korosti erityisesti Jumala-suhteen hoitamista pyhäpäivänä. Keskeistä oli Sanan kuuleminen. Nykyään rinnalle voi nostaa myös sen lukemisen ja tutkimisen, kun lukutaito ja kirjat ovat Lutherin päivien jälkeen tulleet kaikkien ulottuville.

Myös Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä. Voi sanoa, että Jumala loi silloin levon.
Ahertaessaan jatkuvasti ihminen voi saada paljon aikaan, mutta kestävä, pitkään jatkuva luovuus on mahdollinen vain silloin, jos lepopäivästä pidetään kiinni.

Mukavia lepohetkiä lukoijoillemme vaikkapa riippumatossa joutilaana loikoillen ja välillä mansikoita napsien ja nautiskellen!
(Kuvat Martta Wendelin)

Levossa

"Nyt ei ole kiirettä

nyt en juokse

nyt en suunnittele

nyt en tahdo

nyt en tee yhtään mitään

annan vain Jumalan rakastaa.

Nyt tyynnyn

nyt olen levolla

rauhassa vapaalla

kuin heikko lapsi

enkä tee yhtään mitään

annan vain Jumalan rakastaa.

Ja kun valo hyväilee

ja hiljaisuus ottaa syliinsä

ja virtaa minuun

ja luo minua uudeksi

kun en tee yhtään mitään

annan vain Jumalan rakastaa."

Erzebet Türmezei


Magdaleena ja Salome lähettävät terveisiä Helsingin Johanneksenkirkon penkistä.

Asento - Lepo!

Kuva: "Työ miehen tiellä pitää." Martta Wendelnin maalauksen mukaan Salome.

"Jos voitan lotossa, lopetan työnteon," kuulin kioskilla erään nuorehkon henkilön sanovan, ja näin ajattelee varmaan moni muukin kuin hän. Jumala kuitenkin loi työtätekevän ihmisen. On kohtalokas erehdys ajatella, että arkityö olisi jotenkin vähäarvoista tai nk. välttämätön paha. Työ kuului Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan. Ihminen asetettiin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Huom! Siinä yhteydessä jaettiin maailmalle myös ensimmäinen luonnonsuojeluohjelma!
Lankeemuksen eräs seuraus oli kuitenkin se, että työ tuli raskaaksi. Onneksi Jumala määräsi meille myös lepopäivän, sekä ohjeet siitä, miten se kannattaisi viettää, että siitä saisi maksimoidun hyödyn.

Tämän ajan kummallinen ilmiö työn suhteen on se, että toisilla työtä on liikaa, toisilla ei ollenkaan. Äärimmillään tämä ongelma ilmenee - toisesta päästään työttömyytenä ja toisesta päästään burn-outina. Nobel-palkinnon voisikin myöntää sille, joka keksisi miten työt voisi jakaa tasaisemmin.

Tiedotusvälineistä saimme kuulla, että noin kolmasosa suomalaisista jäi kesälomalle juhannuksesta. Suomi lepää siis nyt arkityöstään. Nyt voi reissata ja touhuilla sitä sun tätä. Se on mukavaa - koko perhe yhdessä tai kaveriporukassa. Mutta lepääkö tässä lomameiningissä myös sielu? Milloin ja missä sielumme lepää, ja mitä sielun lepo ylipäätään tarkoittaa?

Raamatun lohduttavimpia kohtia on Matt. 11:28, jossa Jeesus lupaa antaa levon "sielullemme". Aivan kuin se sanoisi, että meidän on syytä antaa myös sielulle lomaa. Siis sieluni, eli mieleni, tahtoni ja tunteeni kaipaavat myös saada säännölliset lomapäivät.

Omasta kokemuksestani tiedän, että on huomattavasti helpompi antaa lepotauko keholle kuin sielulle. Minä olen usein aivan pyörryksissä kantaessani huolta kaikista mahdollisista asioista. Samalla kadehdin omaa aviomiestäni, joka osaa ottaa kepeästi käyttöönsä seuraavan raamatunpaikan: "Heittäkää kaikki murheenne Hänen päälleen, sillä Hän pitää teistä huolen."
Vaikka meillä avioparina on pitkälti samat murheet, niin suhtautuminen niihin on meillä erilainen.
Murehtiminen on sielulle raskasta työtä. Ikäväksemme joudumme kuulemaan ja lehdistä lukemaan, että juhlien, samoin kuin perheiden loma-aikojenkin jälkipyykkinä ovat usein suuret murheet.

Vihollinen on sielumme rauhan anastaja. Se haluaa meidän olevan loppuunkuluneita tai lopenväsyneitä. Kaikki muistavat jo kouluajoiltaan Raamatun kertomuksen kahdesta sisaruksesta - Martasta ja Mariasta. Maria osasi laskeutua Jeesuksen jalkojen juureen lepäämään ja kuuntelemaan, kun taas Martta touhusi keittiössä ja murehti. Jeesus ei moittinut Marttaa siitä, että Martta kokkaili, ei - Hän nuhteli Marttaa siitä että Martta murehti. "Martta, Martta, moninaisia sinä murehdit".

Ei maailma, eivätkä meitä rassaavat ihmiset muutu. Minun itseni ja asenteitteni on muututtava. Osaisinpa minäkin joka tilassa heittää tärkeät ja vähemmän tärkeät murheeni, huoleni ja väsymiseni Hänen päälleen. Tiedän kyllä, että Hän rakastaa, virkistää ja pitää minusta huolen. Tiedän sen - mutta muistanko sen 'murheiden heittämisen' myös toimittaa, sillä sitä ei voi tehdä kukaan muu kuin minä itse?

Lepoleirissä

- Vaikka lepäilisimme koko ensimmäisen viikon, Salome sanoo - meillä on silti vielä viisi jäljellä!

Lausahdus naurattaa meitä kovasti. Aikaa tuntuu olevan runsaasti, se tuntuukin erilaiselta, päivätkin ovat olevinaan pidempiä. Ehkä se johtuu auringosta ja pidemmästä valoisasta ajasta.

Vuosituhansia sitten täällä oli myös lepoleiri. Eilat on sama kuin Esjon-Geber, josta 2.Kun. 14: 22 kertoo. Täällä Israelin kansa pysähtyi ja leiriytyi Mooseksen johdolla, kun he palasivat Egyptin orjuudesta.

On vaikea kuvitella paimentolaisleirin hälinää, kun katselee parvekkeelta rauhaiselle sisäpihalle, missä palmut huojuvat ja turkoosit uima-altaat läikkyvät. Lepääminen niin heillä kuin meillä on kuitenkin yhteistä.

Me isojen perheiden mummit olemme nyt hetken aikaa kaikelta hälinältä sivussa. Suomesta tuotu flunssanikin alkaa helpottaa. Otetaan siis todesta Jeesuksen sana: - Levähtäkää vähän!