Oi, maamme onnellinen!

Menneellä viikolla uutisoitiin siitä, että maamme Suomi on jo toisen kerran noussut arvostetussa kansainvälisessä tutkimuksessa maailman onnellisimmaksi maaksi 156 maan joukosta.
Pohjoismaat ovat tässä vertailussa hyvissä asemissa. Etumatkaa Tanskaan on muutaman pisteen verran, ja pian perässä seuraavat Norja ja Islanti Ruotsin ollessa seitsemäntenä.

Tuloksissa painotetaan isoja teeemoja kuten bruttokansantuotetta, vapautta ja sosiaaliturvaa. Raportti ottaa myös huomioon teknologioiden kehityksen, konfliktit ja hallitusten ajaman politiikan.

Onnellisuuskuplan ulkopuolelle jäävät kuitenkin ihmiset, jotka eivät ole päässeet myönteisestä kehityksestä osallisiksi. Suomessa on köyhiä 750 000, ja heillä on tutkitusti matala onnellisuus. Lisäksi on vielä n. 100 000 - 150 000 ihmisen joukko, joka kärsii häpeästä ja tietoisuudesta, että he ovat yhteiskunnan pohjalla.

Hiukan lohduttaa voi kuitenkin tieto, että jos köyhällä on toimivat ihmissuhteet, ei alhainen elointaso vie kokonaan onnellisuutta. Leikillisesti voisikin lohkaista, että rakastunut köyhä pärjää...

Kaikenlainen yhteisöllisyys on myös suuri voimavara: yhteen kokoontuminen, toisista huolehtiminen, vanhanaikainen talkoohenki, naapuriapuun luottaminen. Yhdessä tekeminen ja kokeminen on merkittävä onnellisuuden lähde. Kun yhteisten päämäärien eteen tehdään työtä, ja siinä onnistutaan, koetaan tyytyväisyyttä, iloa ja ylpeyttä.

Seurakunnat voisivat parhaimmillaan olla tällaisia yhdessä olemisen ja tekemisen voimaannuttavia paikkoja. Tutkimusten mukaan ihmiset, jotka ovat mukana seurakunnassa ja toimivat siellä omalla panoksellaan, ovat keskimääräistä onnellisempia.
Haluankin rohkaista sellaista lukijaa, joka ei ole löytänyt itselleen seurakuntaa, rohkeasti etsimään itselleen turvallista ja lämmintä yhteisöä, johon kuulua.

Päivityksessä on kahden pikkulapsen, Johanneksen ja Ingeborgin kuvat. Heillä on ikäeroa 110 vuotta.
Ingeborg on Johanneksen isoisotäti!

Ingeborgin elinaikana Suomi itsenäistyi ja käytiin kaksi maailmansotaa. Sotien jälkeen hänen elämänsä kuitenkin meni hyvään suuntaan, kun maassa oli rauha ja se vaurastui.
Pikku-Johanneskin on nyt saanut elää 10 hyvää vuotta turvallisessa ja hyvinvoivassa maassa - maailman onnellisimmassa maassa.
Suokoon Jumala meille yhä edelleen hyviä ja onnellisia vuosia


Monia vuosia, monia vuosia,
monia armorikkaita vuosia!







P.S. Omat valintamme eivät aina kuitenkaan ole onnellisuutemme tae, vaan politiikka, hallitukset ja valtaapitävät vaikuttavat vahvasti kansojen ja yksilöiden elämään.

Kirjat-sivulla kerron kolmesta lukemastani kirjasta, joissa pieni ihminen on vallitsevien yhteiskunnallisten olojen armoilla.
Bandi: Syytös - seitsemän kertomusta Pohjois-Koreasta
Kristin Hannah: Satakieli (romaani natsien Ranskan miehityksen ajalta)

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija (todellisen ihmiskohtalon pohjalta  kirjoitettu dokumenttiromaani Auschwitzin keskitysleirin tatuoijasta) 

"Olettakaamme, että kaikki käy hyvin."

"Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."

                                                     Mauno Koivisto

Presidentti Mauno Koiviston sanat ovat viime päivinä täyttäneet somen. Sanoissa on jotain hyvin rohkaisevaa meille jälkipolvelle aikana, jolloin tuntuu, että maailma muuttuu kovaa vauhtia ja päivittäiset uutiset kertovat epävarmuudesta.

Sanoissa on jotain samaa kuin suuren lentopalloilijan käden heilautuksessa: - Kyllä se siitä!

Vaikka nuo sanat joskus tuntuivatkin vähän välinpitämättömiltä, ne kertovat kuitenkin positiivisuudesta. Ne kertovat myös luottamuksesta siihen, että asioilla on tapana järjestyä. 

Luin kevättalvella Englannissa tehdyn tutkimuksen siitä, milloin ihminen on onnellisin ja luottavaisin. Paljastui kaksi ikävuotta: 23 ja 69! Tutkijat selittivät kaksitahoista tulosta sillä, että 23-vuotiaana nuorella ihmisellä kaikki on vielä edessä, ja hän luottaa, että kaikki tulee sujumaan hyvin. 69-vuotias jo tietää, ettei kaikki välttämättä suju hyvin, mutta hän tyytyy siihen, mitä on ollut. Hän arvelee, että loppuelämäkin tulee menemään kohtalaisesti. Odotukset eivät ole enää kovin suuret, mutta luottamusta on siihen, että elämä kannattelee.

Onnettomimpia olivat tulevaisuutensa suhteen 55-vuotiaat. Heidän monet isot haaveensa olivat rauenneet tyhjiin, ja heistä tuntui, ettei elämällä ollut heille enää mitään tarjottavaa.

Onneksi minulla on tuo vuosi jo takana. Mutta 69. vuosi on vielä edessä! Odotan sitä suurella mielenkiinnolla.

Raamatun ohjeet hyvän tulevaisuuden saamiseksi opastavat kulkemaan Jumalan ohjauksessa.

Katsele nuhteetonta, tarkkaile rehellistä - rauhan miehellä on tulevaisuus! Ps. 37:37

Älä kadehdi niitä, jotka elävät synnissä, elä Herran pelossa päivästä päivään. Jos sen teet, sinulla on tulevaisuus, eikä toivosi raukea tyhjiin. Snl 23:17-18 

Yhtä lailla viisaus on sinulle hyväksi: kun löydät sen, sinulla on tulevaisuus, toivosi ei raukea tyhjiin. Snl 24:14

Raamatusta ei löydy ainoastaan ohjeita hyvän tulevaisuuden saavuttamiseksi, (pyrkiminen rauhaan, viisauteen ja Jumalan ohjauksessa kulkemiseen) vaan kirja sisältää myös Jumalan lupauksia.

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer. 29: 11

Alakuvassa taivaalla näkyvä sateenkaari on Jumalan antama toivon ja lupauksen merkki.