Näytetään tekstit, joissa on tunniste luottamus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luottamus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. maaliskuuta 2019

Uskon päivänä

Matkustin kuluneella viikolla Tampereelle nuoremman tyttäreni perheen avuksi. Tytär oli ollut pienessä leikkauksessa, ja kaikenlainen nosteleminen oli kielletty. Siispä mummin apu oli tervetullutta monessa arjen puuhassa.

Kun istuin junassa, oli kaunis talvipäivä. Nautin aurinkoisesta maisemasta ja kiskaisin verhon ylös. Viimeiset keväthanget hohtivat kirkkaina auringossa. Suorastaan häikäisivät.
Eipä aikaakaan, kun takana istuva vetäisi äkäisesti verhon alas. Olin hetken typertynyt ja mietin, pitäisikö ryhtyä verhoneuvotteluihin.

Sitten verhon piilottama maisema alkoi puhua minulle uskosta - uskon todellisuudesta - joka kätkeytyy kuin verhon taakse. Siitä muutama sana näin Uskon päivän kunniaksi.

Heprealaiskirje 11 puhuu pitkään siitä, mitä usko on. Se alkaa sanoilla: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.
Sitten kirje jatkuu useiden Raamatussa esiintyvien ihmisten kuvaamisella. Kaikille heille on yhteistä se, että he toimivat Jumalan kehotuksen mukaan, vaikka tulevaisuus oli hämärän peitossa - vain Jumalan lupauksen varassa.
Esimerkkinä ovat Abraham ja Saara, Iisak, Jaakob, Joosef ja Mooses. Kirjeen kirjoittaja mainitsee muitakin: Gideonin, Barakin, Simsonin, Jeftan, Daavidin, Samuelin ja profeetat.
Näiden uskon varassa eläneiden ihmisten tie ei aina suinkaan ollut helppo, vaan he joutuivat kärsimään kaikenlaista pilkkaa, puutetta, pahoinpitelyä, kidutusta ja vankeutta. Jotkut uskonsankarit joutuivat jopa surmatuiksi.

Heprealaiskirjeen 3. luvussa kirjoittaja varoittaa, ettei kukaan olisi sydämessään paha ja epäuskoinen ja luopuisi elävästä Jumalasta. Hän varoittaa 4: 7 Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.

Uskon tiellä vaeltamisen palkka on edessäpäin 4:10.
Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään.


Nykyajan ihmisen on vaikea hyväksyä usko-sanaa, koska se nähdään tiedon vastakohtana. Emme halua perustaa ajatteluamme epätieteellisiin asioihin, joita ei voida aistinvaraisesti ja tieteellisillä tutkimuksilla todistaa.

Monen olisi ehkä helpompi hyväksyä usko-sanan tilalle sana
luottamus.

Voisimme nojautua siihen luottamukseen, että Jumala välittää, rakastaa ja auttaa. Rohkaistuisimme luottamaan Raamatun ilmoitukseen siitä, että hän on lähettänyt Poikansa pelastamaan maailman, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. 

Ei tarvitsi enää ikään kuin tirkistellä vain verhon raosta, vaan jonakin päivänä kasvoista kasvoihin!


maanantai 23. lokakuuta 2017

Katse tulevaisuuteen!

Yksityiskohta Chagallin taulusta Noan arkki
Olin kävelyttämässä koiria pikku-Esterin kanssa. Tyttö oli todella pulputustuulella.
- Kun minusta tulee iso, minusta tulee opettaja. Minä haluan olla  äiti, ja minulla on viisi lasta. Niiden nimet ovat Emilia, Pernilla, Armelle, Anna ja Elsa. Sitten minulla on iso pinkki talo ja monta Hepun-näköistä koiraa.

Kuuntelin vierelläni kulkevaa kiharapäätä ja seurailin hänen tulevaisuuteen tähyävien sinisten silmiensä katsetta. Sydäntäni lävistivät huokaukset: - Anna, taivaan Isä, tämän lapsen elämästä muodostua onnellinen, anna hänen unelmiensa toteutua!

Olin mielessäni iloinen tämän tytön tavanomaista haaveista, koska olin kuunnellut samoihin aikoihin eräältä pikkumieheltä toisenlaistakin puhetta.
- Kun minusta tulee iso, niin minä asun pojan kanssa. Ei me hankita lapsia ollenkaan. Kissoja ja koiria vaan.
Tai toisella kertaa: - Jos minulla joskus on tyttöystävä, niin se ottaa jonakin päivänä auton ja ajaa tiehensä.

Siinä sitten mummi ihmettelee ja yrittää löytää sopivia sanoja. Vähän niin kuin Paavali, joka pyytää efesolaisilta: - Rukoilkaa minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta.

On tärkeää tehdä itselleen selväksi, mitä ajattelee, että kykenee tarvittaessa löytämään selkeät ajatukset ja sanat. Niiden avulla sitten voi valaa luottamusta tulevaisuuteen ja valaa lapseen rohkeutta.

Paavali kirjoittaa myös samoille efesolaisille 3:17 parhaimpia toiveitaan: - Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi  ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, että rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.

Kristillinen usko ei saarnaa meille, että olisimme menossa hyvistä ajoista aina vain parempia aikoja kohti. Valitettavasti päinvastoin. Kristinusko haluaa kuitenkin puhua meille toivosta, silloinkin kun maailma muuttuu levottomaksi ja vaikeasti ymmärrettäväksi - välillä tuntuu, että lähes järjettömäksi.

Jeesus puhui seuraajilleen rauhasta, jonka, minkä hän lupasi heille antaa (Joh. 14:27).
"Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon".  

Hänen antamansa rauha on sisäistä rauhaa, jota maailma ei osaa, eikä voi antaa. Sitä ei voi myöskään ottaa pois niiltä, joille se on annettu.
Ympärillä olevat olosuhteet voivat muuttua rajusti ja hallitsemattomiksi, mutta sisäinen rauha pysyy. Se on lahja Häneltä, jolla on isojen ja pienten ihmisten tulevaisuus käsissään.

Yksityiskohta Noan arkki-taulusta. Noa lepäilee kaiken hulinan keskellä.

torstai 1. kesäkuuta 2017

"Olettakaamme, että kaikki käy hyvin."


"Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."
                                                     Mauno Koivisto

Presidentti Mauno Koiviston sanat ovat viime päivinä täyttäneet somen. Sanoissa on jotain hyvin rohkaisevaa meille jälkipolvelle aikana, jolloin tuntuu, että maailma muuttuu kovaa vauhtia ja päivittäiset uutiset kertovat epävarmuudesta.
Sanoissa on jotain samaa kuin suuren lentopalloilijan käden heilautuksessa: - Kyllä se siitä!
Vaikka nuo sanat joskus tuntuivatkin vähän välinpitämättömiltä, ne kertovat kuitenkin positiivisuudesta. Ne kertovat myös luottamuksesta siihen, että asioilla on tapana järjestyä. 

Luin kevättalvella Englannissa tehdyn tutkimuksen siitä, milloin ihminen on onnellisin ja luottavaisin. Paljastui kaksi ikävuotta: 23 ja 69! Tutkijat selittivät kaksitahoista tulosta sillä, että 23-vuotiaana nuorella ihmisellä kaikki on vielä edessä, ja hän luottaa, että kaikki tulee sujumaan hyvin. 69-vuotias jo tietää, ettei kaikki välttämättä suju hyvin, mutta hän tyytyy siihen, mitä on ollut. Hän arvelee, että loppuelämäkin tulee menemään kohtalaisesti. Odotukset eivät ole enää kovin suuret, mutta luottamusta on siihen, että elämä kannattelee.

Onnettomimpia olivat tulevaisuutensa suhteen 55-vuotiaat. Heidän monet isot haaveensa olivat rauenneet tyhjiin, ja heistä tuntui, ettei elämällä ollut heille enää mitään tarjottavaa.
Onneksi minulla on tuo vuosi jo takana. Mutta 69. vuosi on vielä edessä! Odotan sitä suurella mielenkiinnolla.

Raamatun ohjeet hyvän tulevaisuuden saamiseksi opastavat kulkemaan Jumalan ohjauksessa.

Katsele nuhteetonta, tarkkaile rehellistä - rauhan miehellä on tulevaisuus! Ps. 37:37

Älä kadehdi niitä, jotka elävät synnissä, elä Herran pelossa päivästä päivään. Jos sen teet, sinulla on tulevaisuus, eikä toivosi raukea tyhjiin. Snl 23:17-18 

Yhtä lailla viisaus on sinulle hyväksi: kun löydät sen, sinulla on tulevaisuus, toivosi ei raukea tyhjiin. Snl 24:14

Raamatusta ei löydy ainoastaan ohjeita hyvän tulevaisuuden saavuttamiseksi, (pyrkiminen rauhaan, viisauteen ja Jumalan ohjauksessa kulkemiseen) vaan kirja sisältää myös Jumalan lupauksia.

Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Jer. 29: 11

Alakuvassa taivaalla näkyvä sateenkaari on Jumalan antama toivon ja lupauksen merkki.