Mieleinen asia

Oronmyllyn hepreanviikolla on lenkkeily ympäröivässä luonnossa aina suuri ilo. Koirani tuntee reitit myös hyvin ja mennä touhottaa innoissaan. Nytkin kuljimme pitkospuita kämmeköitä kasvavan suon yli karjalaiseen kylään ja vaelsimme harjunluontopolulla.  

Nyt luontopolun varrelle olivat ilmestyneet uudet mietelauseet ja rukoukset. Useimmat teksteistä puhuivat luonnosta, mutta minua puhutteli eniten Jaakobin kirjeeseen Jaak.1:5 pohjautuva mietiskelyteksti.

Näin Jaakob kirjoittaa:  Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. 

Viisaus on semmoinen asia, jota tunnen koko ajan kaipaavani. Kun katselen tätä maailmanmenoa, niin toivoisin saavani ymmärrystä ja näkökulmaa siihen, miten lähestyä asioita ja puhua niistä. On monia ilmiöitä ja trendejä, jotka ovat itselleni vieraita, mutta ne ovat läheisille ihmisille kovin tärkeitä - jopa niin merkityksellisiä, että he haluavat rakentaa oman elämänsä niiden aatteiden ja asenteiden varaan.                                       

Tarvitsisin siis paljon viisautta, joka olisi kiedottu rakastaviin ja lämpimiin asenteisiin ja sanoihin, että osaisin puhua nuorten kanssa heille tärkeistä aatteista. Vaarana on helposti se, että ajaudumme keskustelussa vastakkaisille puolille ja linnoittaudumme omiin kuoppiimme.  

Viisaus ja tieto ovat ystävykset, jotka kulkevat  käsi kädessä. Ihminen voi kuitenkin olla täynnä tietoa, mutta häneltä puuttuu syvempää viisautta. Hän voi olla uppoutunut kaikkeen saatavaan tietoon, mutta ei osaa kuitenkaan tarkastella aikaa ja sen ilmiöitä laajemmin. Minua ovat aina ihastuttaneet tutkijat, jotka osaavat pohtia  elämää useammasta näkökulmasta, he ovat opiskelleet eri alojen tutkintoja ja lähestyvät asioita poikkitieteellisesti. 

Paavali kirjoittaa 1. Kor. 13 siitä, kuinka ihminen on tyhjä ilman rakkautta, vaikka hän tuntisi kaikki salaisuudet, ja hänellä olisi kaikki tieto. Samassa korinttilaiskirjeessä Paavali erottaa ihmisviisauden Jumalan viisaudesta. Hän sanoo, että Jumalan lasten viisaus eroaa maailman valtiaiden viisaudesta. Jumalan lahjoittama viisaus on salaista, kätkettyä viisautta, joka on varattu hänen omilleen jo ennen aikojen alkua hänen omiensa kirkkaudeksi. Ymmärrän tuon 1. Kor. 2:7 sanat myös niin, että ajatusten kirkastamiseksi. Siitähän viisaudessa on kyse, että hämmentyneessä mielessä  pyörivät asiat asettuvat paikalleen.

 

Oron kävelyreitin varrella oleva rukous päättyy sanoihin, että Jumala mielellään täyttää ihmisen pyynnön saada viisautta. Viisauden jakaminen ihmispololle on hänelle mieleinen asia.

Prinsessaelämää

Näin heinäkuussa kun Ruotsin kruunupää, Victoria, vietti 40 v juhliaan, nousi mieleeni tällainen tapaus hieman arkisemmasta prinsessasta.

Pikku-Irene oli ihastunut niin kovasti prinsessamekkoihin, ettei hän suostunut pitämään mitään muita vaatteita. Koko talvi kului jatkuvaan taisteluun äidin kanssa siitä, että olisi pitänyt lähteä pihalle leikkimään, mutta Irene ei millään voinut, koska hän piti niin kovasti prinsessamekostaan, ettei voinut luopua siitä hetkeksikään. Hänelle oli ihan mahdoton ajatus vetää punainen toppapuku ylleen ja kankeat talvitöppöset jalkoihinsa. Irene siveli hellästi turkoosin pitsimekkonsa etumusta (joka tosin oli käynyt hieman nuhjuiseksi) ja julisti äidilleen päättäväisesti - Minä tykkään tästä mekosta. Tää on mun prisessaelämä!

Mitäpä äiti sitten voi, kun lapsella on niin hyvä prinsessaelämä!

Joskus tuntuu siltä, että me aikuisetkin käyttäydymme kuin pikku-Irene. Rakennamme ympärillemme vahvat muurit, joiden läpi mitkään uudet vaikutteet tai ajatukset pääse tunkeutumaan. Varsinkin uskonasioita vastaan rakennetut muurit tuntuvan olevan usein aivan läpipääsemättömät.
Meillä Suomessa varsinkin mielletään uskonasioista puhuminen lähes häiritsemiseksi ja toisen elämään kovalla kädellä puuttumiseksi. Jokaisen usko tuntuu olevan vain tämän ihmisen oma asia. Nuorena se oli helpompaa. Muistan, kuinka rippikouluikäisenä käytiin kiihkeitä keskusteluja ja pitkää kirjeenvaihtoa kavereitten kanssa siitä, tuleeko jokainen omalla uskollaan autuaaksi.

Tarvitaan erityisen tarkkoja tuntosarvia siinä, milloin puhut lähimmäisellesi Jumalasta, ja milloin taas on aika vaieta. On aivan turhaa yrittää puhua silloin, kun kuulijan korvat eivät ole auki. Toisen mieleen on mahdoton tunkeutua.
Aivan ydinasia onkin, milloin voin puhua, ja mitä puhua. Ja milloin taas pitää vaieta.
Parhaita tilanteita ovat ne, kun toinen itse kysyy jotakin.

Suosikkievankelistani Jaakob sanoo 1:5 "Jos joltakulta teiltä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta!" 
Voi, miten tuo viisaus olisi kovasti itsekullekin tarpeen ja tervetullutta!

Ef. 4: 29 antaa vinkkiä siihen, minkälaista puhetta ihmisten on helpompaa kuulla niin, etteivät kuulijan korvat napsahda heti kiinni.
"Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi.

Puhumisen lähtökohta on siis toinen ihminen niin, että hänelle tulisi kuulemisesta hyvä mieli, jopa ilo! Tarvitsemme melkoisesti myötätuntoa ja taitoa asettua toisen ihmisen ajattelumaailmaan - jokaisen omaan prinsessaelämään.
Olemme kiireisiä, välinpitämättömiä, jopa ylpeitä, ja omalla ymmärryksellä se tuskin edes onnistuu. Avuksi kuulijalle mieleisiin puheisiin tarvitaan itseä suurempaa Viisautta.

Viisaus ei vaadi valomiekkaa

Äsken kaupungilla käydessäni huomioni kiinnittyi paikallisen sanomalehden, Keskisuomalaisen, valomainokseen, jossa kerrottiin, ettei viisaus vaadi valomiekkaa. Suupieltäni veti hymyyn, sillä muistin joululahjaostokseni: kolme valomiekkaa kympillä. Lahjat kahdelle pikkupojalle, ja taisipa heidän isänsäkin saada yhden extralahjana!

Raamattu puhuu paljon viisaudesta, sitä arvostetaan suuresti. Kokonainen raamatun kirja - Sananlaskujen kirja - on tiivistetyn viisauden kirja. Tässä muutamia lausahduksia:
Viisas sydän antaa suuhun sanat, jotka vievät perille opetuksen.
Viisas on se, joka sanojaan säästää, järkevä pitää päänsä kylmänä. 
Talo ja tavara peritään isiltä, mutta viisas vaimo on Herran lahja.
Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde. 
Sananlaskujen kirjan viisaus on kuitenkin inhimillistä, ihminen voi  sitä itse luonteensa ja ymmärryksensä mukaan ohjailla.

Raamatussa puhutaan kuitenkin myös erityisistä viisauden lahjoista, jotka Jumala antaa tarvittaessa. Näitä lahjoja ovat viisauden ja tiedon sanat, jotka ovat tavallisen älyn yläpuolella. Usein ne kuitenkin  näyttäytyvät arkisina ja toimivat tavallisissa tilanteissa. Muistan joskus joutuneeni kiperiin keskusteluihin, jolloin minulta on mahdottoman hankalissa tilanteissa tivattu uskoni perusteita, enkä ole ollut mitenkään valmistautunut uskon perustuksia käsitteleviin  keskusteluihin. Silloin olen kuitenkin hämmästyksekseni huomannut, että suustani on tullut jotain niin fiksua, etten olisi osannut niin hienoa ajatusta muotoillakaan. Luulen, että silloin taivaallinen Isä on auttanut ja asettanut suuhuni itseäni viisaammat sanat.

Tiedon sanat ovat myös suuri lahja esim. tilanteessa, jossa rukoilee jonkun ihmisen puolesta, eikä tiedä, mistä oikein on kyse. Silloin Jumala voi tulla avuksi ja antaa tiedon ikään kuin sisäisenä kuvana. Joskus tieto voi tulla niin huomaamatta, että vain vastaanottaja sen tunnistaa. Aina ihminen ei itse edes tiedä käyttäneensä viisauden- tai tiedonsanoja. Hän voi oivaltaa vasta jälkeenpäin, että on toiminut oikein.

Viisauden- ja tiedon sanat ovat todellakin hieman kuin valomiekka. Silloin kun itse ei ymmärrä ja näe, eikä osaa eteenpäin, niin apu voi välähdyksenä saapua - tulevat tarvittavat ajatukset, sanat ja oivallukset.

Koralleja kalliimpaa

 

Syntymäpäiväni aattona Salome soitti minulle iloisena, onnitteli ja luuli olevansa ensimmäinen.
- E-hei, myöhästyit! sanoin. - Olen saanut hetki sitten onnittelut  Eilatista.
- Ai, olet vai!
Sitten aloimme molemmat nauraa.

Sain yhteiseltä ystävältämme synttärilahjaksi Sananlaskujen 3. luvun, ja niinpä ryhdyinkin sitä kiinnostuneena tutkimaan.
Luvun otsikkona on viisaus ja jumalanpelko. Molemmat ovat sellaisia asioita, joista nykyään vähän puhutaan. Vaikka Suomessa tällä hetkellä on talousvaikeuksia ja pakolaisongelma, joihin ei tunnu löytävän ratkaisuja, kukaan ei huuda viisauden perään. Kuka olisi viisas, joka osaisi katsoa tulevaisuuteen? Viisas osaisi harkita ja punnita asioita monipuolisesti kaikkien kannalta. Hän pitäisi kaikkien edun ratkaisuja tehdessään mielessään.
Aiemmin ajateltiin, että viisaus kulkee käsi kädessä tiedon ja oppineisuuden kanssa. Viisaus ei kuitenkaan ole välttämättä seurausta pitkästäkään opiskelusta. Se on paljon laajempaa, syvällisempää, kauemmaksi katsovaa, eikä vain omaan napaan tuijottamista. Raamattu puhuu tässä laupeudesta ja uskollisuudesta.
(Mieltäni hivelevät Antti Tuurin sanat siitä, että Pohjanmaalla kaikki viisaus asuu vanhoissa naisissa:)

Sananlaskujen 3. luvussa viisauden seurauksena luvataan kaikenlaista hyvää, mutta myös yllättäen pitkää ikää.  "Poikani ( Tyttäreni), älä unohda sitä, mitä opetan, pidä kaikki käskyt mielessäsi, sillä ne kartuttavat päiviesi määrää, antavat sinulle elinvuosia ja menestystä".

Samassa luvussa kuvataan viisautta  vielä näin: "Onnellinen se, joka on löytänyt viisauden, se, joka on tavoittanut tiedon, sillä parempi on viisaus kuin hopea, tuottoisampi on tieto kuin kulta. Se voittaa korallit kalleudessa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa. Sen oikeassa kädessä on pitkä ikä, vasemmassa rikkaus ja kunnia".

Jakeessa puhuttiin viisauden löytämisestä. Miten viisautta voi etsiä, ja voiko sen löytää? Onko se ollenkaan löydettävissä?
Tuskin kukaan kukaan voi omistaa kaikkea viisautta, jotain voi yrittää ymmärtää, mutta paljon jää tavoittamattomiin.
Raamattu sanoo, että Herran pelko on viisauden alku.  Kun asettuu Jumalan eteen kyselemään ja ihmettelemään, voi oppia jotakin. Ehkä hitusen todellista viisauttakin.

Suoraa tietä

Kerran Salome kysyi minulta, mikä on mielilauseeni Raamatussa.
Kysymys tuli niin yllättäen, että sanoin sen olevan aina juuri se, mitä kulloinkin luen.

Oronmyllyllä heprean kurssilla tämä Salomen kauan sitten tekemä kysymys putkahti yhtäkkiä mieleeni. Tokihan minulla on mielilause!
Jaakob kirjoittaa kirjeessään 1:5 Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.

Tämä Jaakobin kirjeen lause on ollut rohkaisuna elämässäni monissa haastavissa tilanteissa. Se oli matkasauvanani niinä pitkinä vuosina, kun olin viiden hengen työryhmässä, joka teki WSOY:lle uskontokirjasarjaa. Monta kertaa tunsin olevan se jolta puuttuu viisautta, sillä toiset ryhmässämme olivat paljon pidemmälle koulutettuja kuin minä (mm. kahden aineen tohtori kuului joukkoomme).
Tartuin usein lentolaukkuuni ja nousin koneeseen miettien jakeen ajatusta, että Jumala antaa mielellään viisautta. Hän ei vähättele luotuaan, vertaile, sääli tai moiti. Hänen määrättömän suuresta viisaudestaan riittää annettavaksi myös tavallisen tallaajan päivän tarpeeseen.

VT:ssa on kertomus siitä, kuinka viisauden anominen  on Jumalalle mieleinen pyyntö. 2. Aikak. 1. kertoo Daavidista, joka kuninkuutensa alussa pyytää Jumalalta viisautta.  Jumala on tästä pyynnöstä niin hyvillään, että  sanoo Daavidin saavan tulevaisuudessa rikkauksia ja kunniaa enemmän kuin kukaan muu, koska hän ei pyytänyt niitä, eikä vihollisten kuolemaa, ei edes pitkää ikää itselleen. Näin tärkeänä Jumala pitää viisauden rukoilemista!

Tämä kaikki tuli mieleeni Oron saunarannassa, kun kävelin heprean tunnillemme. Moitin itseäni, että vasta nytkö  kolmantena kurssipäivänä muistin mielijakeeni ja sen  sisältämän kehotuksen viisauden pyytämisestä. Olin huvittunut, hämmentynyt ja nolo taas kerran omassa varassani kulkemisesta.