Autuaita ovat murheelliset?

Otsikon kehoitus menee kertakaikkiaan yli minun ymmärrykseni. Sana autuas kun tarkoittaa samaa kuin onnellinen. Mikä paradoksi? Miten Jumala voi antaa meille tunteen nimeltä 'murhe', mutta samassa hetkessä sinulle tulee ohje olla onneellinen? Kuka siihen pystyy? Kaksi tunteen äärilaitaa sisäkkäin.

Omassa perheessäni on tänä kesänä ollut paljon tummia päiviä, paljon sellaista, johon et itse ole voinut vaikuttaa.
Saanko siis olla murheellinen, vaiko en?

Aion hyökätä tuon sanan 'murheellinen' kimppuun tässä ja nyt oikein toden teolla.
Otsikon lause on Vuorisaarnasta (Matt 5:4), jonka 'luennon' Jeesus piti Hattimin vuorella (Autuuksien vuori) puolivälissä Taaboria ja Kapernaumia. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että Siinain vuori, jolla Mooses sai lain ja tämä Hattimin vuori - ovat yksi ja sama paikka ja että näin Jeesuksen puhe, joka sekin nivoutuu puhtaasti lakiin, olisi kuin "selitetty Siinai."

 Tässä muutamia ohjeita murehtijoille ja  minä tunnustan olevani yksi heistä.
" Hän asuu siellä missä on särjettyjä - missä heikkoja ja toivottomia...". " Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen", ja Jesaja 61:2-3 mukaan  " Hän tulee lohduttamaan kaikkia surevia, panemaan Siionin murheellisten päähän juhlapäähineen tuhkan sijaan, antamaan heille iloöljyä murheen sijaan ja ylistyksen viitan masentuneen hengen sijaan..." 
 
Mitä siis minulta odotetaan, että tämän kaiken saisin? Minulta odotetaan vain sitä, että käännyn, kohotan käteni ja pyydän tätä kaikkea. Mutta sekin on välillä niin vaikeaa. Herra auta minun epäuskoani.

Aamukävelyllä

Olen aamuisin kävellyt koirani kanssa muutaman kilometrin lenkin. Nämä aamukävelyt ovat olleet tänä kesänä erityisen hienoja, koska kukat ovat kukoistaneet sateisten ja viileiden säiden takia. Olen joka aamu poiminut kauniin kukkakimpun maljakkoon, ja jo edellisenä päivinä suunnittelen, mitä kukkia seuraavana aamuna poimisin.

Menneellä viikolla aamuhartaudessa eräs mies kertoi, kuinka hän perheineen ulkomailla etsi hienoksi kehuttua kirkkoa. Sen löytäminen ei ollut helppoa, mutta lopulta kirkko löytyi - se oli keskellä jokea olevassa saaressa, eikä sinne päässyt.
Joskus etsimme pyhän kokemusta mutta se jää valitettavasti saavuttamatta. Jumalan läsnäolo ei tunnukaan löytyvän sieltä, missä sen toivoisi kohtaavansa.

Aamukävelyilläni kukkien keskellä olen kuitenkin saanut kokea, että Jumalan luomassa luonnossa Luoja on hyvin lähellä, Voi aivan tuntea, että kaikki siellä omalla tavallaan iloitsevat ja riemuitsevat olemassaolostaan. 

Virsi 532  säkeistöt 4 ja 5:

Ah , jos joka puulla ja pensaallakin

ja ruoholla äänensä oisi,

jos järvet ja metsät ja vainiotkin

kuin enkelit veisata voisi,

ei Jeesusta Kristusta Herramme,

ne taitaisi kylliksi kiittää.

Kas lintunen liitävi korkeuteen,

niin kauas kuin silmämme kantaa,

ja lauluunsa yhtyen riemulliseen

se Herralle kiitoksen antaa.

Myös, ihminen, astu jo valkeuteen

ja Luojalle kiitosta laula!

Tervetuloa!

Olemme olleet ystäväperheenä monelle Jyväskylän yliopistoon saapuneelle ulkomaalaiselle opiskelijalle. Tämä isäntäperhetoiminta on Jyväskylässä varsin suosittua, tarjoaahan se tilaisuuden osallistua monikulttuuriseen elämään, johon ei ole muuten Keski-Suomen korkeudella moniakaan mahdollisuuksia. Vuodessa toimintaan osallistuu n. 70 - 80 perhettä.

Menneen viikon aikana olemme pitäneet vieraita Brysselistä, perheen äiti oli vaihto-opiskelijana Suomessa 15 vuotta sitten. Nyt hänen perheensä on kasvanut aviomiehellä ja kahdella pienellä tytöllä. Olemme toki olleet heidän elämässään mukana muutenkin kuluneina vuosina: kävimme mm. häissä Belgiassa ja vierailuja on tehty eri vuodenaikoina puolin ja toisin. Vieraat ovat saapuneet Suomeen kummastelemaan yli  - 30° pakkasta, syksyn ruskan värejä tai yötöntä yötä. Me taas olemme istuneet Grand Placella kahvittelemassa, ihmetelleet Waterloon laajuutta ja ihailleet sodasta selviytynyttä kaunista Bryggen kaupunkia.

Raamatussa apostolit antavat paljon käytännön elämään liittyviä ohjeita. He kirjoittavat monissa kirjeissään vieraanvaraisuudesta. Kun Foibe-niminen nainen on tulossa Kenkreasta Roomaan, Paavali kehottaa roomalaisia ottamaan hänet hyvin vastaan ja auttamaan kaikessa, mitä hän tarvitsee. Kirjeissään Timoteukselle ja Tiitukselle Paavali myös korostaa vieraanvaraisuuden merkitystä.
Samoilla linjoilla ovat myös Johannes ja Pietari, joka sanoo: "Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisillenne". (1. Piet. 4: 7 -10)

Kestävä yhteys ihmisten välillä tarvitsee vaalimista, sen jatkuminen ei muuten ole itsestään selvää. Kun olemme saaneet kokea Jumalalta välittämistä ja huolenpitoa, on luonnollista, että osoitamme samaa myös muita ihmisiä kohtaan.

Johannes kirjoittaakin siitä, miten tärkeää lähimmäisistä välittäminen on. Vain sen kautta maailma voi tunnistaa kristityt.
Jeesus sanoi: "Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne".

Jeesuksen sanat kuulostavat aika vaativilta. Voiko edes olla rakkautta, joka ei näkyisi jollain tavoin?

Matka koukutettu

Olemme tunteneet blogiystäväni kanssa toisemme vasta nelisen vuotta, mutta tuttavuutemme on tehnyt erityisen tärkeäksi ja syväksi se, että olemme joka talvi viettäneet jonkin mittaisen hiljentymisloman Israelin Eilatissa. Ensimmäisenä talvena olimme siellä kokonaiset kuusi viikkoa, eikä aika tuntunut missään - korkeintaan kotiväessä. Minunkin 5-vuotias tyttärenpoikani sanoi lentokentälle saapuessamme, että "mummit eivät saisi olla noin kauan poissa."

Viime talven poliittinen tilanne maassa oli kait niin tiukka (?), ettei Finnair lentänyt ainakaan Eilatin kentälle lainkaan, mutta nyt olivat taas matkat myynnissä ja muutaman viikon loma marraskuulle on varattuna.
On se kummallista, kuinka pelkkä matkan varauskin
on kuin olisi jo jotakin saanut - eli pelkkä ajatuskin antaa voimaa.
Kahdenkin viikon matkaan sijoitamme aina myös käynnin Jerusalemissa, siinä viisaan kuningas Daavidin kaupungissa. Ensimmäisellä matkallamme tutustuimme hotellissamme erääseen herttaiseen eläkeläispariskuntaan, syystä että heillä oli pulmia hotellihuoneensa kanssa ja saatoimme heitä kielitaitomme ja rohkeutemme avulla auttaa.

He eivät olleet aiemmin käyneet Jerusalemissa ja tietysti tämä kummallinen - koulun uskontotuntien perusteella tutuksi tullut kaupunki kiinnosti.
Kun muutaman tunnin Vanhan kaupungin kierroksen jälkeen maltoimme istahtaa Pyhän haudan kirkon likellä sijaitsevaan kahvilaan levähtämään, antoivat he 'lausunnon' kokemastaan.
He kertoivat matkustelleensa paljon ja olivat myös monien vanhojen kaupunkien pikkukujilla vaellelleet,
mutta eivät milloinkaan olleet kokeneet mitään sinne päinkään, mitä tällä pienen pienellä, vajaan neliökilomertin suuruisella alueella olivat tunteneet (0,9).Kristittyjen korttelin harras hiljaisuus ja siisteys, arabikorttelin ahtaus, meno ja meininki, armenialaiskorttelin pikkuruiset, rukoukseen varatut hotellit ja majatalot ja juutalaiskorttelin omaleimaisuus kikkarakiharaisine miehineen ja kauniine lapsineen - ja lopulta - Itkumuurin aukion pyhä hiljaisuus, vaikka tori on mustamaan rukoilijoita ja vaikka sitä vartioivat konekivääreitä kantavat sotilaat. Ei mihinkään verratattavissa!

Kuva on Magdaleenan ottama: "Parlamenttitalo. Knessetin portin takana piilossa".


 
  

Suoraa tietä

Kerran Salome kysyi minulta, mikä on mielilauseeni Raamatussa.
Kysymys tuli niin yllättäen, että sanoin sen olevan aina juuri se, mitä kulloinkin luen.

Oronmyllyllä heprean kurssilla tämä Salomen kauan sitten tekemä kysymys putkahti yhtäkkiä mieleeni. Tokihan minulla on mielilause!
Jaakob kirjoittaa kirjeessään 1:5 Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.

Tämä Jaakobin kirjeen lause on ollut rohkaisuna elämässäni monissa haastavissa tilanteissa. Se oli matkasauvanani niinä pitkinä vuosina, kun olin viiden hengen työryhmässä, joka teki WSOY:lle uskontokirjasarjaa. Monta kertaa tunsin olevan se jolta puuttuu viisautta, sillä toiset ryhmässämme olivat paljon pidemmälle koulutettuja kuin minä (mm. kahden aineen tohtori kuului joukkoomme).
Tartuin usein lentolaukkuuni ja nousin koneeseen miettien jakeen ajatusta, että Jumala antaa mielellään viisautta. Hän ei vähättele luotuaan, vertaile, sääli tai moiti. Hänen määrättömän suuresta viisaudestaan riittää annettavaksi myös tavallisen tallaajan päivän tarpeeseen.

VT:ssa on kertomus siitä, kuinka viisauden anominen  on Jumalalle mieleinen pyyntö. 2. Aikak. 1. kertoo Daavidista, joka kuninkuutensa alussa pyytää Jumalalta viisautta.  Jumala on tästä pyynnöstä niin hyvillään, että  sanoo Daavidin saavan tulevaisuudessa rikkauksia ja kunniaa enemmän kuin kukaan muu, koska hän ei pyytänyt niitä, eikä vihollisten kuolemaa, ei edes pitkää ikää itselleen. Näin tärkeänä Jumala pitää viisauden rukoilemista!

Tämä kaikki tuli mieleeni Oron saunarannassa, kun kävelin heprean tunnillemme. Moitin itseäni, että vasta nytkö  kolmantena kurssipäivänä muistin mielijakeeni ja sen  sisältämän kehotuksen viisauden pyytämisestä. Olin huvittunut, hämmentynyt ja nolo taas kerran omassa varassani kulkemisesta.

Jalokivi lippaassa.

Selvimme hengissä kotiin Oronmyllyn kielikurssiltamme. Natiivi kirjallisuudentohtori-opettajamme Jerusalemista osasi kyllä hiostamisen taidon.

Erittäin vanha Israelia koskeva historia kuuluu näin:
"Israelin maa sjaitsee maan keskipisteessä, keskellä Israelia sijaitsee Jerusalem, 
keskellä Jerusalemia on Temppeli, 
keskellä Temppeliä on Kaikkein Pyhin, 
Kaikkein Pyhimmän keskellä on Liiton Arkki, 
ja Liiton Arkin edessä on peruskivi, 
josta koko maailma sai alkunsa."

Tämä  Israelin alueen keskeistä sijaintia kuvaava kirjoitus on juutalaisen Talmudin sisältämä vanha legenda.
Mutta mikä tekee tästä kaupungista vielä tänäkin päivänä niin erityislaatuisen? Ja miksi siitä on sodittu enemmän kuin mistään muusta kaupungista?: Siksikö, että se on kahden kansan pääkaupunki ja kolmen uskonnon pääpaikka, - tämä Jerusalem, Saalem, Siion, Daavidin kaupunki jne. Sana Jerusalem itsessään merkitsee "Rauhan perustusta" tai "Rauhan majaa". Rauhanko?

Jerusalem sijaitsee muinaisessa Moorian nyk. Juudean vuoristossa. Juuri siellä Jumala käski Aabrahamin uhrata ainokainen poikansa Isak,.
ja juuri sellä Jumala salli ihmisen ristiinnaulita
hänen oma, ainokainen poikansa.

Hyvä ihme -  ja tässä vain ripsu kaikkea sitä symboliikkaa mitä tämä pyhä kaupunki kätkee kohtuunsa!

Luin muutama aika sitten eräästä lehtisestä luonnehdinnan, jonka oli antanut henkilö, joka oli saanut lentää helikopterilla Jerusalemín yllä.
Hän kuvasi tätä lentoaan seuraavasti :
" Kaupunki on istutettu vuorten väliin - kuin jalokivi lippaaseensa..."

Terveiset Oronmyllyltä

No, nyt on sellainenkin ihme tapahtunut, että olemme Salomen kanssa opiskelleet hepreaa hepreaksi.
Ihan helposti se ei käynyt, mutta yritimme kovasti kuitenkin. Ensimmäinen iltapäivä oli pelkkää  huminaa, mutta seuraavana päivänä korvat alkoivat tavoittaa jo tuttuja sanoja. Opettajakin laittoi kaikkensa peliin: selitti sanoja synonyymien kautta ja innostui niitä näyttelemään. Eipä ihme, että viimeisenä opetuspäivänä hän jo joutui huokaamaan ja nojautumaan välillä fläppitaulua vasten, pyytämään vettä, avaamaan ikkunan ja oven. Niin koville opettajakin joutui, saati sitten me oppilaat!

Oron leirikeskus sijaitsee vesien varrella, sillä paikalla on aiemmin tosiaan jauhanut mylly.
Niinpä Israel-päivien teema Jumalan virta on vettä täynnä Jes. 65:10 oli tuohon järviä, jokia, koskia, lampia, puroja ja lähteitä täynnä olevaan harjumaisemaan erittäin osuva.

Raamatun jae muistuttaa siitä, että Jumala on rikas antaja. Hänen virtansa tulvii aivan yli äyräittensä. Siitä riittää puhdasta ja virkistävää vettä kaikille.
Virta vierii koko ajan eteenpäin, eikä pysähdy paikoilleen. Jumalan armo ei lopu koskaan kesken.

Eräällä ystävälläni on tapana toistella, kun vastaan tulle ongelmia, että asioilla on tapana järjestyä. Hän myös  muistuttaa siitä, että elämä itsessään on dynaamista ja kantaa eteenpäin.

Jumalan virta se vasta kantaa ja kannatteleekin! Hänen virtansa eroaa kuitenkin maanpäällisistä virroista siinä, että se kantaa lopulta myös viimeiselle rajalle - se läikkyy kirkkaana rajan tuolla puolen. Sen mukaan on turvallista heittäytyä.

Kristallikirkkaan virran rantaan / valkeat joukot riemuin käy.
Palmuja voiton lauluin kantavat he / kyyneltä yhtään siellä ei näy.
Sinne mä kaipaan joukkoon autuaitten / luo Jeesuksen ja enkelten.
                                                                                     Viisikielinen 392

Mitkä Jerusalemit?

Terveiset Oronmyllyltä, moninautintakurssilta. Kaunista itäsuomalasta maisemaa, hyviä ystäviä, maukkaita ruokia ja mielenkiintoiseen kieleen uppoutumista! Siinäpä se. (Kuvat Parikkalan Haukkavuorelta).

Hepreaa opiskellessani olen kummastellut muutamien siinä kielessä esiintyvien sanojen monikollisuutta. Eipä kyllä suomalaisillakaan sanoilla 'sakset tai housut' ole yksikkömuotoa, mutta näiden sanojen monikollisuus johtunee tuotteen 'kaksiosaisuudesta'. Mutta mitä 'kahta' on heprean sanoissa vesi tai taivas. Ja kaikkein oudoin monikollinen sana on mielestäni  'Jerusalemit'.

Olisiko tämä selitys veden monikkomuotoon?
Luodessaan maailmamme Jumala ilmoitti erottaneensa vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla niistä vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä. Siis kahdet vedet.

Entä sitten taivaat? Ainakin virressä 459, sen ensimmäisessä säkeistössä lauletaan: "Taivaat kaikki kuninkaansa, valtiaansa, kuuluttavat kunniaa. Luomakunta ihmeinensä, tähtinensä, Luojan töitä ilmoittaa". 

Mutta kuinka sana Jerusalem voi olla hepreaksi Jerushalaim = Jerusalemit. Miltä kuulostaisi sanoa Helsingit tai Jyväskylät? Masoreeteilla, juutalaisilla kirjanoppineilla, jotka n. v 800 vakiinnuttivat hepreankielisen Raamatun tekstin vokalisoinnin (jotta oikea lukutapa säilyisi), on ollut valta päättää siitä, että sanan Jerusalem päätteeksi tuli aikanaan -aim, joka on siis hepreankielen erityinen paria tarkoittava monikko.
Ehkä tämä päätös pohjautui Ilmestyskirjaan dokumentoituun Johanneksen näkyyn (21: 1-2 ja 11-12) jossa hänelle näytettiin, kuinka uusi (hengellinen) Jerusalem tulee aikojen lopulla laskeutumaan taivaasta alas maan päälle.

Entä  mihin tämän kyseisen Jerusalemit-kaupungin erityinen asema täällä maan päällä oikein perustuu? Eihän sillä itsessään ole mitään mikä yleensä herättää maailman mielenkiinnon - ei vettä, merta eikä maaperän rikkauksia.
Profeetta Miika sanoo Jerusalemista seuraavasti: "Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista ja sinne virtaavat kansat."

Tämä sille ennustettu tulevaisuusko saa kansat kohisemaan
- vaikkeivät Raamatun ennustuksiin edes usko?