Seuraa minua!

Kylällä korjattiin tietä, vain toinen ajokaista oli käytössä. Päästäkseni eteenpäin piti kiltisti pysähtyä odottamaan saattoautoa, joka kuljetti vuoroaan odottavan autoletkan tietyön toiseen päähän.
Ajoin saattoauton perässä hieman huvittuneena, sillä en voinut välttyä ajattelemasta Jeesusta, joka kutsui opetuslapsiaan samoilla sanoilla kuin autokin: - Seuraa minua!

Sunnuntain 17.6. evankeliumiteksti löytyy Matt. 9 - 13. Se kertoo varakkaasta tullimies Matteuksesta, joka istui tulliasemallaan Kapernaumissa Merentien päässä  ja keräsi varsin korkeita tullimaksuja, joista osa saattoi päätyä hänen omiin taskuihinsa.
Matteus oli kuitenkin hetkessä valmis, kun Jeesus kutsui hänet mukaansa. Raamatussa ei kerrota,  oliko hän kuullut Jeesuksesta aiemmin, tai tunsiko hänet. Joka tapauksessa Matteus hyppäsi epäröimättä pystyyn ja lähti seuraamaan häntä.

Hyppäys oli samalla suuri muutos sosiaaliluokasta toiseen. Varakkaasta tullimiehestä tuli köyhän kiertelevän saarnamiehen seuraaja. 20 vuotta myöhemmin Matteus kirjoitti Jeesuksesta tarkan elämäkerran, olihan hän jo työssään tottunut huolelliseen kirjaamiseen. Itsestään hän kertoi vähemmän. Tiedetään kuitenkin, että Matteus liittyi myöhemmin Paavalin lähestystiimiin, ja vahvistamattomien tietojen mukaan hän on saattanut käydä evankelioimismatkoilla Etiopiassa ja jopa Intiassa saakka.

Jeesuksen kohtaaminen muuttaa aina ihmisen tapahtuipa se millä tavalla tahansa. Yleensä hänet kohdataan Sanan kautta. Nykyisin muslimimaailmassa monet ovat saaneet kohdata hänet unissa tai näyissä. Kohtaamiset ovat niin vahvoja kokemuksia, että koko elämä menee uusiksi.

Paavali kirjoittaa Ef. 2  ihmisen muuttumisesta näin: Ennen te vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan tahdon mukaan, sen hengen, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden lapsissa.

Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme lihamme himoissa tyydyttäen lihan ja mielen haluja ja olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin.

Mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, on rakastanut meitä ja suuressa rakkudessaan tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikkomustemme tähden, eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa.

Armosta te olette pelastettuja.


Kuva Generaretin järven rannalta, missä Jeesus maan päällä ollessaan kulki ja kutsui ihmisiä seuraamaan itseään.

Mikä kukka olet?

Ystäväni Salome, joka seurusteli paljon Isämme kanssa, kysyi kerran Häneltä, mikä kukka hän olisi, jos olisi jokin kukka.
- Kultapiisku! tuli vastaus.

Kun ihmettelin vastausta, niin Salome tokisi huolettomasti: - No, kun minä olen tällainen piiskuttaja!

Salome oli maalannut kuvan Kultapiisku, jossa hän itse kultatukkaisen tytön hahmossa tavottelee kultapiiskun kukkia.

Minua alkoi kiinnostaa myös oma nimikkokukkani. Olin kultapiiskusta pikkuisen kateellinenkin. Pyysin Salomea kyselemään Jumalalta, mikä kasvi olisin.
Aika venyi ja vanui, eikä vastausta kuulunut. Ehkei minulla ollut lainkaan nimikkokasvia.
Sitten Salome saapui meille salaperäisenä kirpputorilta hankittu puutarhakirja kainalossaan.
- Nyt Isämme ilmoitti, mikä kasvi sinä olet, mutta ehkä petyt, Salome sanoi. - Olisit halunnut varmaan olla iso puu.

- Kuinka niin? ihmettelin. - Isolla puulla on isot varjot ja suuri vastuu.
Salome näytti helpottuneelta ja sanoi: - Sinä olet rusokuusama!
Hämmästyin. - Enhän edes tiedä sellaista kasvia.
Aloimme selata puutarhakirjaa. Kasvi löytyi, näytti kauniilta, romanttiselta ja  - yllättävän tutulta.
- Tuollahan se on meidän puutarhassa mieheni ilmoitti.


Tämä vuosientakainen keskustelu tuli tänä aamuna mieleeni, kun hoidin aamulla puutarhassa rusokuusamaani. Kasvi oli kurjassa kunnossa, sillä en ollut viime kesänä kunnostanut sitä millään tavalla. Se oli täynnä kuivia, kuolleita oksia, joita sahasin, katkoin ja heitin pois. Sen varsi oli nokkosien ja vuohenputken ympäröimä. Takerruin tukastani sen oksiin, kun konttasin puun alla. Kasvi kukki parhaillaan, mutta kukkia oli kovin vähän, kuivuus oli varmaan kiusannut sitäkin. Olin laiminlyönyt rusokuusamani hoitamisen, ja nyt se näkyi.

Joh. 15 Jeesus kertoo itsestään, mikä kasvi hän on.
Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän.

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedemää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette tekään, ellette pysy minussa.

Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.

Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää, mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.

Näin Jeesus-viinipuu puhui.

Mikähän on sinun kasvisi, ja mistä asioista se kertoo sinulle?

Tänään kuusamani taitaa puhua minulle siitä, kuinka tärkeää on huolehtia uskonelämästään, ettei aivan kuivetu ja muutu pelkäksi ryhmyiseksi joka suuntaan harottavaksi kummajaiseksi.

Aika on arvokkainta, mitä meillä on

Kuuntelin radio-ohjelman 2000 vuotta sitten eläneestä filosofi ja kirjailija Senecasta. Hän pohdiskeli kirjoituksissaan ajan olemusta ja sanoi: - Aika on arvokkainta, mitä meillä on.

Senecan sanat havahduttivat, sillä tunsin, että tuo on totta.

Aika täällä maan päällä on mahtavan arvokas lahja. Kun olin lapsi ja kävin kansakoulua, joka aamu pidettiin koko koululle aamuhartaus. Tavallisin aihe, mikä toistui aamusta toiseen oli kiitollisuus uudesta alkavasta päivästä. Lauloimme virsikirjoistamme "Taas siunattu päivä se luo valoaan, ja armahan aamun se tuopi. Se kaikille loistavi kirkkauttaan ja siunaustansa se tuopi". Näin jälkeen päin ajatellen tuntuu siltä, että jokaista uutta päivää osattiin arvostaa aivan eri tavalla kuin nykyisin. Jopa pieni lapsikin tunsi niin.

Senecan mielestä ajan voi käyttää kolmella eri tavalla: työhön, asioiden ja ilmiöiden tutkimiseen, jota hänen mukaansa  voi kutsua eräänlaiseksi meditaatioksi, ja sitten kolmas tapa itsensä viihdyttämiseen ja hemmotteluun. Seneca ei laita eri ajankäyttötapoja arvojärjestykseen, vaan kaikki ajankäyttötavat ovat yhdessä arvokkaita - viihtymistä ja hemmotteluakaan unohtamatta. Nykyihminen tosin haluaisi asettaa viihtymisen ja hemmottelun kaikkein suurimpaan rooliin.

Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, miten aika pitäisi   käyttää, että päivistämme tulisi Isämme tahdon mukaisia.

Tuntuu, että päämme pursuaa hyviä ajatuksia ja aikomuksia, mutta istua kyhjötämme paikallamme, osaamatta tarttua mihinkään. Olemme omien ennakkoluulojemme ja - asenteittemme vankeja. Toisten  lähestyminen mutkattomasti ja avoimesti, on vaikeaa. Aika kuluu pohtiessa hyviä aikomuksia: kyllähän minäkin voisin, mutta ...
tai: olisin siinä aika hyvä, mutta kun ...
tai: olisi kyllä tärkeää, mutta ei minulla ole aikaa.



Filosofi Seneca pohti - yllätys, yllätys - kiirettä jo 2000 vuotta sitten. Hän piti kiirettä kaiken pahan alkuna, ja sanoi, etteivät työt tule hoidettua koskaan kunnolla kiireellä.
Eikä raamatussakaan koskaan puhuta kiireestä halaistua sanaa!
Jumala teki kaiken kauniisti, hyvässä järjestyksessä ja ajallaan.

Kuvassa sydän ei ole kohdallaan, vaan kiepahtanut nurinniskoin.

Psalmissa 90 sanotaan:
Opeta minua laskemaan päiväni oikein, että saisin viisaan ja ymmärtäväisen sydämen.

On hieman yllättävää, että psalmin pyynnössä yhdistetään aika ja sydän.  Rukouksessa on kaksi asiaa, päivien oikea käyttäminen ja viisaan sydämen saaminen. Kun siis ymmärtää ajan kulumisen oikein, osaa tehdä oikeita valintoja.
Kaikkein tärkein valinta ajan tällä puolen on se, että uskomme evankeliumin ilosanoman, otamme vastaan Jeesuksen tarjoaman pelastuksen ja varmistamme itsellemme näin taivaspaikan.

 Silloin ajankäyttö muuttuu huomaamatta, ja sydämestä tuleekin täällä tärkeä työkalu.

Itulehden tarina

Osallistuin helluntaina Tampereella Israelin puolesta-konferenssiin, jossa arkkipiispa Dominique Bierman ja hänen miehensä Baruch Bierman opettivat kristinuskon juutalaisista juurista.

Usein luemme vain UT:a, ja unohdamme, että Jeesus oli juutalainen, hän eli juutalaisen kulttuurin keskellä, hänen uskontonsa oli juutalaisuus ja hänen opetuksensa perustuivat VT:iin. UT:a ymmärtääksemme on hyvä tajuta, että Vanha ja Uusi testamentti muodostavat kokonaisuuden.  Jokainen VT:n kirja puhuu jo Jeesuksesta.

Dominique ja Baruch Bierman, jotka ovat minulle tuttuja puhujia jo Eilatin ajoilta, kiertävät nyt ympäri maailmaa kutsumassa ihmisiä Raamatun yhteiselle alkulähteelle.
Heidän toinen teemansa on kutsua ihmisiä seisomaan Israelin rinnalla. Jerusalemiin ollaan parhaillaan perustamassa Yhdistyneet kansakunnat Israelin puolesta-lähetystöä. Siitä tulee paikka, jonne ihmiset voivat tulla ympäri maailman rukoilemaan ja siunaamaan Israelia.

Ystäväni Raku-Rachel oli tullut myös konferenssiin Eilatista, ja vietimme laatuaikaa yhdessä Tampereella. Olimme varanneet hotellihuoneen mukavasta hotellista, joka oli ollut aikoinaan Aaltosen kenkätehtaan työntekijöiden asuntola.
Ajelimme myös taksilla herroiksi, siis rouviksi,  syy tällaiseen ylellisyyteen löytyi kylläkin kipeistä polvista.

Rachelilla oli minulle muovipussiin kääritty tuliainen: sieviä, pyöreitä, vihreitä lehtiä. Ihmettelin niitä, mutta mieheni kertoi, että kyseessä oli kasvi, jota kutsutaan itulehdeksi.

Terhakat pikkulehdet juurtuivat multaan napakasti, ja muutaman päivän kuluttua ne olivat jo täysin uuden kasvun vauhdissa.

Kun katselin alimpana olevaa Rachelin lähettämää aikuisen kasvin kuvaa, minua hämmästytti taas kerran se, miten pienestä alusta on mahdotonta tietää, minkälainen aikuinen kasvi on. Sama ilmiöhän on nähtävillä jokaisen siemenen kohdalla. Parhaimmillaan pienestä siemenestä varttuu jonakin päivänä valtaisa puu.










Samalla tavalla voimme voi kysellä: minkälaisia meistä oikein tulee? Vaikka emme huomaakaan olemme koko ajan muutoksen kynsissä. Sitä ei heti huomaa, mutta jos katselemme taaksepäin vaikka 10 tai 20 vuotta, tajuamme, kuinka maailma on muttunut, ja samalla itse olemme joutuneet muutoksen pyörteisiin. Ehkäpä omat asenteemme ja arvommekin ovat joutuneet muuttumaan. Aina ei muutos ole suotavaa, vaan kyse on periksiantamista.

Älkää mukautuko tämän maailman ajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. 
Room. 12:2

Kristus on muuttumisen malli, jonka mukaan kurottautua. Hänen täydellisyytensä on toki kaukana meidän räpiköimisestämme, mutta päämäärä on hänen rakkaudessaan.

Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin   katselemme Herran kirkkautta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. 2. Kor. 3:18.

Yhdessä enemmän

 Asun puolet vuodesta pikkukylässä, jossa on asukkaita noin 40 henkeä. Vaikka elämme Etelä-Suomessa, kaikki on kaukana. Lähikauppaan on matkaa 20 km, ja koulu sekä päiväkoti karkaavat 30 km päähän. Ei ole ihme, ettei kylän asukasluku lisäänny paitsi kesäisin, jolloin kesävieraat pyrähtävät pitäjän keskellä olevan järven rannoille.

Viime viikonvaihteessa kylässämme rakennettiin talkoilla uusi laituri. Paikalle oli saapunut n. 20 asiasta innostunutta talkoolaista. Aluksi työ näytti aika hurjalta, kun odottamassa oli vain  kasa pitkiä lautoja. Tuumaamisen jälkeen päästiin asiaan, ja kahden päivän kuluttua laituri olikin valmis.


Suomessa elää vielä vanha talkooperinne, jossa uskotaan siihen, että yhdessä saadaan aikaan enemmän. Nytkin talkoissamme joku tiesi hyvän tavarantoimittajan, toinen osasi visioida uuden laiturin, kolmannella taas oli kokemusta, mitä virheitä pitäisi välttää. Neljännellä oli mönkijä, joka kiskoi vanhaa laituria rinteessä, viidennellä taas traktori, joka vei romut pois. Sitten tietysti olivat emännät omissa töissään.

Talkoot ovat myös eräänlainen kuva Kristuksen ruumista, seurakunnasta, kuinka siinä jokaisella on omat tehtävänsä.

1. Kor. 12 puhutaan seurakunnasta, missä Kristus on seurakunnan pää, ja jokaisella seurakuntaruumiseen kuuluvalla - kädellä, jalalla, silmällä, korvalla, nenällä - on oma paikkansa ja tehtävänsä.

Jäämme helposti seurakuntayhteydessä vain kuulijoiksi, olemme vain pelkkiä korvia. Kuitenkin kaikilla muillakin ruumiinosilla on merkityksensä. Ehkä emme edes tunnista itsessämme muuta kuin "korvan", se muka riittää. Tärkeää onkin ensin kuunnella, mitä Herralla on sanottavaa, eikä lähteä vain oman innostuksen varassa liikkeelle. Hän tarvitsee rohkeita ihmisiä, jotka monipuolisesti tarttuvat taivaanvaltakunnan töihin.

Kannattaa rukoilla, olenko vain pelkkä korva, vai voisinko olla vielä jotain muutakin.

1. Kor. 12: 27 eteenpäin kertoo.

Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen osaltanne hänen jäseniään.

Jumala asetti seurakuntaan  ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja kolmanneksi jotkut opettajiksi. Sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa, avustaa, johtaa, puhua eri kielillä.

Eivät kai kaikki ole apostoleja? Eiväthän kaikki ole profeettoja? Eivätkä kaikki opettjia? Eivät kaikki tee voimallisia tekoja?

Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki selitä kieliä?

Tavoitelkaa innokkaasti parhaimpia armolahjoja. Ja vielä minä osoitan teille verrattoman tien.

Seuraava luku puhuukin sitten rakkaudesta.

Siunauksesta

Siskoni on pienestä pitäen tykännyt vain aurinkoisista päivistä. Siinä olemme kovin erilaisia. Minusta taas  pilviset ja tihkusateiset päivät ovat ihania, koska silloin ei tarvitse tehdä tai yrittää mitään erityistä. Voi ilman mitään vaatimuksia istahtaa koko päiväksi työpöytänsä ääreen: kirjoittaa, lukea, opiskella ja touhuta omia pieniä juttujaan.
Olen toki tänä keväänä nauttinut suunnattomasti lämmöstä ja auringonpaisteesta, kun luonto hehkuu rehevän vihreänä, ja on täynnä kukkien väriloistoa. Parhaillaan sireenit kukkivat saunan oven pielessä, ja omenapuu pursuaa vaaleanpunertavia kukkiaan ikkunani edessä.
On tuntunut siltä, kuin Jumalan suuri siunaava käsi lepäisi ihanan maiseman yllä.

Vanhassa Testamentissa mainitaan siunaus - siunaa - siunattu - siunaaminen- sana n. 600 kertaa.
Siunaaminen on Jumalan ominaisuus.  Jo jouluyönä enkelit julistivat Jumalan kunniaa, ja maan päälle rauhaa ihmisille, joita hän rakastaa. Jouluevankeliumissa näkyy Jumalan hyvä tahto, se että hän iloitsee saadessaan tehdä ihmisille hyvää.

Jeesus sanoo itsestään, että hän on tullut maailmaan, jotta ihmisillä olisi elämä ja yltäkylläisyys. Siis ei pelkästään hyvin, vaan kaikkea hyvää runsaasti - yllin kyllin!

5. Moos. 28 luettelee siunauksia toisensa jälkeen, jotka Jumala on valmis antamaan häntä kunnioittaville ihmisille. Kirjoitan luvun alusta muutamia siunauksia, mutta voit itse lukea lisää.

"Herra siunaa teitä kaikkialla, missä olettekin.
Siunattuja ovat teidän lapsenne, teidän maanne sato teidän karjanne vasikat ja karitsat.
Siunattuja ovat teidän viljakorinne ja taikinakaukalonne,
Olette siunattuja, kun palaatte kotiin. Olette siunattuja, kun lähdette matkaan.

Herra antaa teille siunauksensa, hän siunaa vilja-aittanne ja antaa tiedän menestyä hankkeissanne. . .
Ja vielä:
Herra avaa teille aarreaittansa, taivaan, niin että maa saa sadetta ajallaan, ja hän siunaa kaikki teidän toimenne ...

Vaikka monet noista VT:ssa luetelluista siunauksista tuntuvat kuuluvan karja- ja maatalouden piiriin, on helppoa kuitenkin ymmärtää Jumalan huolenpito, joka tulee avuksi tämän päivän ongelmiin: työttömyyteen, liikaan työmäärään, rahahuoliin, asunto-ongelmiin ja sairauksiin.
Hänen siunaava kätensä ylettää tähänkin aikaan.

Paavali viittaa VT:n lupauksiin galatalaiskirjeessään ja sanoo, että Kristukseen uskovat saavat Aabrahamin siunauksen. Se tarkoittaa kaiken hyvän moninkertaista runsautta.

Kun kiirehdin rantaan kuvailemaan blogin kuvia, en huomannut taivaalla olevaa sateenkaarta. Näin sen vasta kännykkäni kuvavirrassa. Sateenkaarihan on yksi Jumalan lupauksen ja siunauksen merkki.

"Niin kauan kuin maa pysyy,
ei lakkaa kylvö eikä korjuu,
ei vilu eikä helle,
ei kesä eikä talvi,
ei päivä eikä yö."

Väriä elämään

Olen melko passiivinen Facebookin käyttäjä, en paljoa sitä päivitä,  mutta käyn välillä siellä kurkistelemassa kavereitteni kuulumisia. Tänään minut pysäytti ylläoleva kuva teksteineen:

Älä paukuta ovea, jonka Jumala on sinulta sulkenut. Sen oven takana ei ole mitään sinua varten.

Kun lenkkeilen täällä maalla koirani kanssa, näen monia taloja, jotka ovat jääneet tyhjilleen, kun omistajat ovat kuolleet tai muuttaneet pois. Sellaisen talon näkeminen tuntuu kovin surulliselta. Jotain on jäänyt peruuttamattomasti taakse, innostuneen rakentamisen vuodet, työteliäs, kuohuva , tapahtumia täynnä oleva elämä, lasten iloinen juoksu pihamaalla, rappujen nouseminen ja kynnyksen ylitys miljoonia kertoja.

Moni asia on itseltäkin jäänyt taakse, niihin ei enää voi palata, vaikka välillä haluaisikin. 

Katselin pikkuserkkuni kanssa vanhoja valokuvia ja rupesin toivomaan. - Kunpa saisi elää edes yhden päivän vielä 60-luvulta, kun äiti, isä ja täti eläisivät!  Saisi nähdä kotikylän toimivana ja kaikki sen ajan ihmiset. Itsekin olisin kekseliäs ja keveä. 

Ei kannata kuitenkaan heittää "kirvestä kaivoon" ja  vetäytyä sivuun. Vielä on paljon sellaista, missä voi olla mukana.

Jumalakin lupaa olla mukana elämässämme ja sen erilaisissa projekteissa. Hän sanoo Jes. 46:4

Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan.  Niin minä olen tehnyt, ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.

Monet Raamatun henkilöt aloittivat työnsä vanhempina. Mooses sai näyn kansansa vapauttamisesta 40-vuotiaana, mutta joutui paimentamaan lampaita vielä 40 vuotta. Siellä erämaan hiljaisuudessa häntä kasvatettiin, muokattiin ja valmisteltiin. Vasta 80-vuotiaana Jumala ilmestyi hänelle, ja Mooses lähetettiin suorittamaan elämäntehtäväänsä: pyytämään faaraota päästämän israelilaiset palvelemaan Jumalaansa. 

Kaleb oli oikea uskonsankari, hän oli seurannut Jumalaa uskollisesti 45 vuotta. Hän tiesi, missä hänen apunsa ja voimansa on.

 Hän sanoi: - Jumalan avulla me käymme Luvattuun maahan 

Jos pidät itseäsi vanhana, älä kuitenkaan jää paikoillesi lepäämään. Heitä kaikki raihnaisuus, tekosyyt ja itsesääli, sillä parhaat vuotesi ovat vielä edessäpäin. Jumala haluaa käyttää myös vanhempia henkilöitä. Hänellä on varattuna jokaiselle vielä paljon. 

Vaikka ikääntyneempi ei tuntisikaan itseään kelvolliseksi ”uskon sankariksi”, hänen olosuhteensa voivat olla hankalat, sairaudetkin voivat kiusata, aina on mahdollista asettua rukouskammioon ja toimia sieltä käsin. 

Jos pidät itseäsi heikkona, vanhana tai raihnaisena, älä jää paikoillesi lepäämään. Vedä  kengät jalkoihisi ja katso ympärillesi, missä sinua tarvitaan.

Jumala etsii miehiä ja naisia, jotka näkevät uusia näkyjä. 

Siunaus voi virrata myös isovanhempien kautta runsaana eteenpäin. 

Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka. Snl. 4: 18

Luota siihen, että sinulla on kokemusta ja viisautta. Raamatusta kannattaa etsiä jakeita, joissa puhutaan rohkaisevasti varttuneemmista ihmisistä, esim.

  

Puhukoot nuo vanhat, puhukoot viisauden sanoja ne, joilla on takanaan paljon vuosia. Job 32:7 

 Joudumme taistelemaan oman riittämättömyytemme kanssa koko ikämme kuten Paavali. Emme tiedä, mikä Paavalin elämän "pistin" oli. Tiedämme vain sen, että kun olemme heikkoja, niin Jumala tulee vahvaksi. 

Paavali sai omaan kipuiluunsa vastauksen: - Minun armossani on sinulle kylliksi, sillä voimani tulee esiin heikkoudessa.

Kerron tästä yhden esimerkin. Muistan kuinka sain  viime syksynä eräänä lauantaiaamuna Salomelta aamukuudelta  tekstiviestin:

REKKA PERILLÄ ROMANIASSA. VIISI SEURAAVAA LOOTAA PAKATTU.

Operaatio Possible joka oli alkanut elää ystäväni päässä puolta vuotta aiemmin, oli päässyt välitavoitteeseensa. Suuri rekka oli perillä Romaniassa. Sen lasti odotti paikallisia käsipareja, jotka olivat valmiina kokoamaan Suomesta lähetetyistä käytetyistä, mutta hyväkuntoisista vauvanvaatteista äitiyspakkauksia. Niitä tehtiin köyhistä köyhimmille äideille mm. 13-vuotiaille raiskatuille romanitytöille, jotka eivät omista yhtään mitään.

Ja koko tuon rekkalastin takana oli yksi pikkuinen 74-vuotias mummi, joka oli kotipaikkakunnallaan järjestänyt vauvanvaatekeräyksen, josta sitten ihmiset olivat innostuneet.

Hänen sydäntään oli nuorten äitien pohjaton köyhyys koskettanut! Hänen isoäidin rakkautensa oli ylettynyt oman maan ulkopuolelle turvaamaan vaikeissa oloissa elämansä aloittavien pienokaisten elinmahdollisuuksia.

Salomen muistojuhlassa tapasin Marian, joka oli innostunut ompelemaan teinitytöille Afrikkaan terveyssiteitä. Nuoret tytöt eivät voineet käydä koulua niinä päivinä, kun heillä oli kuukautiset. Nyt Maria valmisti vanhoista värikkäistä pussilakanoista ja pyyhkeistä siteitä afrikkalaisten tyttöjen käyttöön. (Katso viereinen kuva. Aika söpöjä!)

Eräs vanha rovasti kertoi, kuinka hän oli suorittanut taksikortin ja ajoi taksia tavatakseen ihmisiä, kuunnellekseen heitä ja keskustellakseen heidän kanssaan.

Ja kaikilla meillä on omat ihmiset odottamassa omine odotuksineen! Jos sinulla on yksikin ystävä, sinulla on elämäntehtävä.

Haluan rohkaista sinua miettimään omia kiinnostuksen kohteitasi. Onko elämässäsi jotain, jonka tekeminen on sinua  kiinnostanut, mutta on jäänyt kuitenkin tekemättä? Ehkä se on sellaista, jolla voisit itsesi lisäksi ilahduttaa läheisiäsi tai tuoda kunniaa Isällemme, joka on antanut meihin kaiken tekemisen ja luovuuden lahjan. Hän on lahjoittanut myös rohkeasta kokeilemisesta syntyvän ilon!

Isämme rakastaa sitä, että hänen antamansa lahjat laitetaan arkailematta käyttöön.

Ei anneta minkään estää, vaan mennään täysillä eteenpäin! Ikä ei ole este - ehkä vain hidaste.

Paavali kirjoittaa 2. Tim. 1:7 "Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen."

Hän on tullut, että meillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.

Löytäisimme väriä harmaaseen arkeen!

Kevättervehdys

Monella meistä on päivähartauskirja, josta tulee luettua kulloisenkin päivän teksti. Minullakin on useita kirjoja, joita olen ostanut itse tai sitten saanut ystäviltä lahjaksi.

Yksi eniten lukemistani on I. Russelin toimittama Jumala puhuu. 
Kirjan kirjoittajia ei tiedetä, koska he eivät ole halunneet antaa nimiään julkisuuteen. Tiedetään vain, että he ovat olleet kaksi syvästi uskovaa naisopettajaa, jotka rukoilivat sairasvuoteella levätessään paljon.
Heitä kehotettiin kuuntelemaan Jumalan puhetta, ja he alkoivat kirjoittaa muistiin saamiaan vastauksia.
Kirjan takakannessa kerrotaan, että näistä rukouksessa syntyneistä teksteistä kootusta kirjasta tuli niin suosittu, että sitä on myyty maailmassa 12 miljoonaa kappaletta.


Kopioin tähän TAIVAAN ELÄMÄÄ (maaliskuun 8. päivältä)


Kevään riemu on oleva koko täyteydessään sinun. Iloitse maan iloitessa. Eikö sinustakin maa ole väsynyt pitkien kuukausien vaivaan? Osallistu nyt sen riemuun.

Luonnon ja sen kauneuden kautta voit aavistaa Henkeni ajatuksia.
Luonto on palvelijani, sanansaattajani. Tämän käsittäminen tuo elämäniloa.

Tämä on tärkeätä, sillä sinua ei paranna ainoastaan se, mitä uskot Herrasta, vaan hänen itsensä tunteminen, Herran, joka ilmaisee itsensä myös luonnon kauneuden välityksellä, mutta Lunastajanasi ja Pelastajanasi ennen kaikkea Sanansa kautta.

Sen vuoksi voit nyt elää - et maan elämää - vaan taivaan elämää tässä ja nyt. Iloitse ja riemuitse.