Kivelle hän istahti / puhui iloisesti: /
Jeesus nousi haudasta / ja elää ikuisesti!
Jeesus, taivaan kuningas / kuolon vallan voitti. /
Jälkeen pitkäperjantain / nyt pääsiäinen koitti.
Kun elämämme raja täällä maan päällä alkaa tulla vastaan, niin monen toivomus on usein se, että saisi elää vielä seuraavaan syntymäpäiväänsä asti. Usein toiveet liittyvät ihmisen tavalliseen arkeen ja harrastuksiin. Joku toivoo, että saisi katsoa suosikkisarjastaan seuraavan kauden. Joku toinen taas kertoo iltapäivälehdessä, että haluaisi päästä vielä kerran festareille.
Kun Jeesus eli viimeistä päiväänsä, jota kutsumme pitkäperjantaiksi, hänen ajatuksensa viipyivät lähellä olevissa ihmisissä. Kun hän kantoi ristiään kohti Golgatan kumpua, häntä seurasi joukko itkeviä naisia. Heidän puoleensa Jeesus kääntyi kertoen Jerusalemin tulevasta kohtalosta. Hän halusi valmistaa naisia, sillä äideillä on lastensa kautta näkökulmaa kauas tulevaisuuteen. Jeesus sanoi: - Älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne.
Jeesus rukoili yllättävästi myös sotilaiden puolesta, jotka naulitsivat hänet ristiin. Hän sanoi: - Isä, anna anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.
Ristillä kipujensa keskellä Jeesus jaksoi huomioida vieressään olevan rikollisen. Hänen toiselle puolelleen naulittu pyysi häneltä lohtua: - Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Kaiken oman tuskansa keskellä Jeesus vakuutti hänelle: - Totisesti, minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa.
Viimeisinä hetkinään Jeesus kantoi huolta myös läheisistään. Hän näki ristin juurella äitinsä sekä läheisimmän opetuslapsensa. Hän halusi turvata äitinsä tulevaisuuden ja sanoi: - Nainen, katso, poikasi! Samoin hän sanoi opetuslapselle: - Katso, äitisi! Raamatussa kerrotaan, että siitä hetkestä alkaen opetuslapsi otti Marian kotiinsa.
Pitkäperjantain risti osoittaa kahteen suuntaan. Se osoittaa ensiksikin tietä Jumalan luo. Uhraamalla itsensä ristillä syntisten puolesta Jeesus avasi oven meille taivaan kotiin. Samalla sen poikkipuu osoittaa toiseen suuntaan: kohti lähimmäisiä. Lähimmäisistä huolehtiminen, heidän tarpeisiinsa vastaaminen, pahaan vastaaminen hyvällä - kaiken hyvän edistäminen - on Jeesuksen ristin tien koskettava esimerkki.
Iloitse suuresti, tytär Siion, huuda riemusta, tytär Jerusalem. Katso kuninkaasi tulee luoksesi! Hän on vanhurskas, hän pelastaa, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasintammalla. Minä hävitän sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Sodan jousi särjetään, ja hän julistaa rauhaa kansoille. Hänen hallitusvaltansa ulottuu merestä mereen, Eufratvirrasta aina maan ääriin asti. Sak. 9:9-10
Tätä Sakarjan profetiaa muistetaan sekä 1. adventtina että palmusunnuntaina. Adventtina kirkoissa lauletaan Hoosianna-hymniä, kun aloitetaan uusi kirkkovuosi. Nyt palmusunnuntaina Sakarjan profetia aloittaa hiljaisen viikon, Jeesuksen kärsimysviikon. Samaan tekstiin pysähtyminen kahdesti kertoo sen tärkeydestä.
Tytär Siionia, Jerusalemia, kehoitetaan riemuitsemaan voittoisan kuninkaan tulosta. Outoa kuitenkin on, että kuningas on vaatimaton, hän ei saavu komealla sotaratsulla, vaan istuu nöyränä aasin selässä. Kun Jeesus ratsastaa Jerusalemiin tällä tavoin, kenellekään Kirjoitukset tuntevalle juutalaiselle, ei jää epäselväksi, mitä Jeesus haluaa tuolla teollaan sanoa. Teko on erittäin radikaali. Näin hän kertoo olevansa odotettu Messias-kuningas, joka lyö sotajouset rikki ja tuo rauhan maailmaan. Hänen valtakuntansa tulee ulottumaan maailman ääriin.
Jeesus haluaa ratsastaa myös meidän pääsiäiseemme. Tänä vuonna on valitettavasti vaikeaa osallistua seurakuntien tilaisuuksiin koronarajoitusten vuoksi. Kuitenkin eri viestimien välityksellä lähetetään pääsiäisenaikaan hartauksia ja jumalanpalveluksia, joihin voi osallistua netin kautta.
Sunnuntaina 28.3. kello 16.00 lähetetään striimattuna Porvoon tuomiokirkosta Lasten musiikkihetki, jossa lauletaan osia sanoittamastani laulusarjasta Ihmeellinen viikko. Laulut on säveltänyt Kaija Eerola.
Palmusunnuntain konsertin löydät youtube.comista osoitteesta konsertit Porvoon seurakunta. Olet tervetullut liittymään kuulijoiden joukkoon!
Jeesus saapuu ratsastaen aasinvarsalla.
Väkijoukko huiskuttaen huutaa riemulla:
"Hoosianna, Hoosianna, tervetulos!
Sinua vain tahdomme aina palvoa.
Hoosianna, Hoosianna, Hoosianna, Hoosianna,
Hoosianna, Hoosianna, tervetuloa!"
Viime sunnuntaina vietimme Marian ilmestymispäivää. Se pysähdyttää meidät katselemaan Nasaretin nuorta Mariaa, joka kesken arkisten puuhiensa saa kuulla ihmeellisen uutisen suoraan enkeli Gabrielilta: sinä tulet äidiksi, synnytät Korkeimman pojan, jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Maria oli ihmeissään. Hän ei voinut ymmärtää ilmoitusta, eihän hän tiennyt miehestä mitään. Enkeli vahvisti kuitenkin ilmoituksensa kertomalla iäkkäästä Elisabetista, joka oli myös raskaana. - Jumalalle ei mikään ole mahdotonta! enkeli sanoi.
Siihen Maria vastasi sanoilla, jotka ovat jääneet kaikumaan vuosituhanten läpi: - Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan.
Maria sai Jumalalta suurimman tehtävän, mitä ihminen voi saada. Hänestä tuli jumalansynnyttäjä. Pieni ihminen, nuori nainen, joutui suurelle ja ainutlaatuiselle paikalle.
Marian-päivä saa itse kunkin miettimään omia tehtäviään Jumalan valtakunnassa. Olenko hoitanut tehtävääni? Olenko ollut sille uskollinen? Olenko ymmärtänyt tehtäväni oikein? Ja mikä edes on minun tehtäväni???
Arjen elämä työn ja perheen keskellä on suuri ja velvoittava tehtävä. Ja kyllähän siinä vaaditaankin sinnikkyyttä, uskollisuutta ja rakkautta! Joskus Jumala saattaa kutsua joihinkin erityistehtäviin, joihin ryhtyminen tarvitsee poikkeuksellista rohkaisua. Itse olen saanut joskus kokea tällaista uusien tehtävien edessä, vaikkapa silloin kun aloitin uskonnon oppikirjojen tekemisen tai tämän blogin kirjoittamisen. Joskus taas kutsu uuteen tehtävään on tullut niin voimakkaana haluna, että työn aloittaminen on ollut puhdasta iloa.
Välillä taas tiedän menneeni omassa varassani täysin hakoteille. Esim. vuosia sitten suunnittelimme seurakuntapiirissämme lähiömme uusille asukkaille Tervetuloa seurakuntaan-tapahtuman, johon kävimme kutsumassa ihmisiä. Mutta kuinka kävikään! Kun tilaisuuden aika koitti, niin seurakuntasalissa oli paikalla pappi, työryhmämme ja uskolliset vakiomummot, jotka tulivat paikalle aina kutsumattakin. Monet muutkaan hankkeet eivät aina ole onnistuneet. Vastaani on tullut asioita, jotka ovat vieneet kuin maton jalkojen alta, ja olen suorastaan lysähtänyt paikoilleni kädet helmassa toimettomina.
Omin voimin ei kukaan tehtävässään menesty. Ilman rukousta ja ilman Jumalan siunausta mikään ei onnistu. Parhaimmatkin ajatukset ja yritykset jäävät ilmaan huitomisiksi. Tärkeää on koko ajan muistaa oma paikkansa Jumalan edessä, ymmärtää se, että yksin Jumala on suuri.
Maria kiittää Jumalan suuruutta ylistysvirressään Luuk.1:46-55.
Minun sieluni ylistää Herraa ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, pelastajastani, sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, ja sukupolvesta sukupolveen kestää hänen laupeutensa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Parhaimmillaan ihmisen elämästä Jumalan johdatuksessa tulee kuin kaunista pitsiä. Siinä voi olla runsaastikin syheröä, virheitä, mutkia ja ylimääräisiä koukeroita, mutta hänen ohjauksessaan ja silmiensä alla elämä on siunattu, ja kokonaisuus on aina kaunis.
Eräs ystäväni antoi minulle lahjaksi Ensio Lehtosen kirjan Äidin rukous. Kirja tai oikeammin kirjanen, 64 s, on Kuvan ja Sanan kustantama vuonna 1949. Jos joku lukijoista onnistuu löytämään tämän kirjan vanhojen kirjojensa joukosta tai antikvariaatista, niin suosittelen lukemaan.
Ystäväni, joka antoi minulle kirjan, oli kuunnellut puheitani ja varsinkin perhehuoliani, niinpä hän arveli, että kirja on minulle sopiva ja tarpeellinen.
Ja onhan se! Kirja on täynnä rohkaisua rukouksen toimimisesta ja sen voimasta. Kirja pohjautuu Ensio Lehtosen oman suvun historiaan ja Lehtosen omiin kokemuksiin perhepiirissä. Tapahtumien taustalla on rukoileva isoäiti, joka sitkeästi kantoi lapsiaan taivaallisen Isän käsiin.
Tämän uskovan äidin lapset eivät eläneet suinkaan Jumalan mielen mukaista elämää. Äiti kuitenkin jatkoi rukoilemista luottavaisena. Hän rakasti lapsiaan, vaikka he eivät käyttäytyneet toivotulla tavalla. Hänen rakkautensa ei kuitenkaan ollut riippuvainen lasten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, hän vain kantoi kaikki lapsiaan koskevat asiat luottavaisena ylöspäin. Hänen rakkauttaan kuvaavat hyvin Laulujen laulun rakkaudesta kertovat sanat.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema, sen kiihko on tuima kuin tuonela. Sen hehku on kuin tulen hehku, Herran liekki. Suuret vedet eivät voi rakkautta sammuttaa, virrat eivät voi sitä tulvaansa hukuttaa. Jos joku tarjoaa talonsa ja tavaransa rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksittaisiin. Laul. l. 8:6-7
Valitettavan usein käy niin, ettei rukoileva ihminen saa elinaikanaan nähdä rukoustensa toteutuvan. Jumalan aikataulut ovat erilaiset kuin meidän. Monta kertaa rukoilijan kokemus on samanlainen kuin Mooseksen, joka sai katsella Nebon vuorelta luvattuun maahan, mutta itse ei päässyt sinne.
Tämä on se maa, josta minä vannoin valan. "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan." Minä olen antanut sinun nähdä sen omin silmin, mutta sinä et sinne pääse.
Muutos ei kuitenkaan ole yhden ihmisen - ei edes kaikkein rakastavimman - rukousten varassa, vaan löytyy myös muita, jotka toimivat läheisen ihmisen elämässä samaan suuntaan. He vetävävät rakkaitamme taivaan tielle, vaikka itse olisimme jo poissa. Paavali kirjoittaa tästä prosessista korinttilaisille:
Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan vaan Jumala, joka antaa kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat yhtä, mutta kumpikin saa palkkansa oman vaivannäkönsä mukaan. 1. Kor. 3:6-8.
Ehkä voisimme lopettaa tarpeettoman painolastin kantamisen ja tarttua Jumalan lupauksiin, vaikkapa Psalmiin 55:23
Heitä taakkasi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen. Hän ei salli vanhurskaan ainaisesti horjua.
Olen kirjoittanut vuosien ajan päiväkirjaa. Minulla on käytössä kirja, johon samalle aukeamalle mahtuu kahden vuoden tapahtumat. Lueskelin, mitä olin kirjoittanut vuosi sitten koronarajoitusten ja siihen liittyvän epävarmuuden alkaessa.
14.3. 20 Tässä alkavat päivät mennä sekaisin, kun koko ajan puhutaan vain koronasta ja rajoituksista. Jumalanpalveluksia kai saa pitää vielä ensi sunnuntaina, mutta kaikki muu seurakunnan toiminta loppuu. Meidänkin hengellinen matkakumppanuusryhmä saattaa siirtyä nettiin. Olemme sitten niin kuin muutkin koululaiset, jotka joutuvat etäopetukseen. On toki sääli, ettei ryhmämme voi toimia kasvotusten, mutta turvallisempaa näin. Yli 70 vuotiaille suunnitellaan myös vetäytymistä syrjemmälle. Ihmiset hamstrasivat eilen kovasti tavaroita Lidlissä. Sain videon Australiasta, jossa kaksi perheenisää taisteli vessapaperista. Vaikeaa käsittää, että edessä olisi katastrofi. Jumala, auta perhettäni ja sukuani!
Nyt puhutaan jo koronan kolmannesta aallosta, ja edessä on tiukkoja rajoituksia. Yhteiskunta on taas sulkeutumassa, kun tiukat määräykset ovat tulossa voimaan. Tilanteen vakavuus pysäyttää. Tuntuu raskaalta ajatella, että varovainen eläminen yhä jatkuu. Poden koskettamisen ikävää. Sain nähdä hiihtolomien aikaan lapsenlapsiani, mutta emme kosketelleet ollenkaan toisiamme, puhumattakaan haleista tai suukottelusta. Pelkään, että jos tämä koronatilanne jatkumistaan jatkuu, ja aina uusia tautiaaltoja tulee, niin kasvamme vähitellen erilleen toisistamme.
Toivon näkökulmaa ja hyviä asioita ei kuitenkaan pitäisi unohtaa. Luin juuri Keskisuomalaisesta, kuinka epidemian alkaessa pelättiin koronaan sairastuneiden määrän kohoavan 70 000-90 000 tartuntaan Keski-Suomessa. Kuitenkaan niin korkeisiin lukuihin ei ole päädytty. Monia asioita on tehty oikein, ja ihmiset ovat käyttäytyneet vastuullisesti.
Vaikka fyysisesti elämä onkin ollut rajoitettua, niin hengellisessä maailmassa saamme kuitenkin katsella tulevaisuuden ja toivon kuvia. Meidän ei tarvitse kulkea yksin tämän epävarman ajan läpi. Jumala itse tarttuu käteen ja kuljettaa sulkutilan eristyneisyydestä ja yksinäisyyden kokemuksesta katselemaan laajempia näkymiä
Psalmi 118:5 Ahdingossani minä huusin Herraa. Hän vastasi minulla ja vei minut avaralle paikalle.
Psalmi 18:19-20 Herra oli minun tukenani: Hän toi minut avaraan paikkaan. Hän pelasti minut, sillä hän on mieltynyt minuun.
Kuvissa on näkymä museon päätyikkunasta Juudean vuorimaisemaan. Kun museon kävijä on saapunut tähän paikkaan, hän on joutunut kulkemaan ahdistavien ja kammottavien holokaustin tuhosta kertovien osastojen läpi. Lopulta käytävä johtaa ikkunasta tulvivaa valoa kohti. Äkkiä edessä levittäytyy maisema. Kävijä on saapunut kauniiseen ja avaraan paikkaan!
NAISEN LUOMINEN
