Mikä nainen!

Tasan 30 vuotta sitten Irja Askola ja Anja Porio julkaisivat runokirjan Mikä Nainen.
Kun aloin selata kirjaa pitkästä aikaa tätä blogikirjoitusta varten, se tuntui yhä vielä puhuttelevalta ja ajankohtaiselta.
Kirja on jaettu kuuteen osioon, jotka tarkastelevat naisena olemista eri näkökulmista.
Ensiksi naiset puhuvat ulkonaisesta olemuksestaan ja ympäristön odotuksista. Seuraavaksi naista havainnoidaan yhteiskunnan jäsenenä. Sitten puhutaan miehen ja naisen välisistä suhteista. Kirkon ja seurakunnan naiskuvaa hahmotellaan Marian ja muiden Raamatun naisten kautta. Raskas jakso on toiseksi viimeisenä, sillä se kertoo naisista, jotka ovat joutuneet elämässään aivan liian lujille. Viimeinen osio  antaa kuitenkin toivoa ja kehottaa menemään rohkeasti naisena elämässä eteenpäin.
Kirja pohjautuu naisten kanssa käytyihin todellisiin keskusteluihin, jotka Askola ja Porio ovat muokanneet runomuotoon.
Kirjapaja on julkaissut kirjan 1985, ja sitä koristavat Ulla Rantasen naiseudesta kertovat piirrokset.

Jos löydät kirjan omasta hyllystäsi tai kirjastosta, suosittelen tarttumaan siihen.

Mitä elämässäsi muuttuisi 

siskoni

jos vähitellen alkaisit

puhella itsellesi ystävällisesti

kohtelisit kuin rakkainta ihmistäsi

kyselisit vointiasi

täyttäisit toiveitasi

Mitä elämässäsi muuttuisi

siskoni

jos vähitellen alkaisit

puhella itsellesi armahtavaisesti

kohtelisit itseäsi kuin

kunnioittamaasi ihmistä

arvostaisit piirteitäsi

hyväksyisit virheitäsi

etkä enää motkottaisi

huonommuuttasi

nalkuttaisi pesemättömistä pyykeistä

kirjoittamattomista kirjeistä

siivoamattomista komeroita

laiminlyödyistä vierailuvelvoitteista

lisääntyneistä liikakiloista

Mitä tapahtuisi

siskoni

jos alkaisit puhella itsellesi

kuin ystävälle

Irja Askola

Katson peilistä itseäni

liian pienet rinnat

liian leveä perä

liian suuri vatsa

liian paksut jalat

koko nainen lyhyenläntä

Kuka minut opetti halveksimaan

omaa ruumistani

Jumalan luomaa

Kiittäähän minun pitäisi:

tuuhea tukka

suloinen nenä

sopivat rinnat

pehmeä vatsa

kaareva lantio

säteilevät silmät

herkkä hymy

ja kädet

ja jalat

ja korvat

kaikki kauniita

Mielikuvitukseni ei edes
yllä kuvittelemaan
minkälainen olisi seurakunta
jossa ei näkyisi yhtään naista

missä olisi seurakunnan saleissa kaikuva 
naisten nauru
iloinen puheensorina
lämpö ja läheisyys

kuka kertoisi pyhäkoulussa Jeesuksesta
olisiko päiväkerhon syntyminen
ilman naisia ollut mahdollista

ketkä leipoisivat, kutoisivat,
keräisivät omista
pienistä tulistaan varoja kaukaisten
maiden nälkäisille ja sairaille
mistä löytyisivät diakoniapiirien 
uutterat kädet
joiden ansiosta monen vähävaraisen 
vuotava katto on korjattu
hätään joutuneen perheen erääntynyt
ruokalasku maksettu

puhumattakaan kanslisteista, lehtoreista,
siivoojista, toiminnanohjaajista,
nuorisotyöntekijöistä, emännistä ja
diakonian viranhaltijoista
kulkemassa ahdistuneen, kasvavan,
yksinäisen, vanhenevan, työtä tekevän
lähimmäisen rinnalla

kuinka monta prosenttia olisikaan
kirkossa kävijöiden määrä
jos naiset laskettaisiin luvusta pois.

Naistenpäivillä katson satapäisen
kirkkoon kokoontuneen naisten joukon 
hiljentymistä

kuka laskee esirukoukset
joilla he kantavat seurakunnan 
työntekijöitä
omaisiaan ja ystäviään

painan pääni minäkin
Teistä naisista 
kiitän Jumalaa

Anja Porio

Iloista, rohkeaa ja siunattua Naistenpäivää blogimme lukijoille!

 Magdaleenan kuvat Edinburghin kukkatorilta 2/2015