Tasan 30 vuotta sitten Irja Askola ja Anja Porio julkaisivat runokirjan Mikä Nainen.
Kun aloin selata kirjaa pitkästä aikaa tätä blogikirjoitusta varten, se tuntui yhä vielä puhuttelevalta ja ajankohtaiselta.
Kirja on jaettu kuuteen osioon, jotka tarkastelevat naisena olemista eri näkökulmista.
Ensiksi naiset puhuvat ulkonaisesta olemuksestaan ja ympäristön odotuksista. Seuraavaksi naista havainnoidaan yhteiskunnan jäsenenä. Sitten puhutaan miehen ja naisen välisistä suhteista. Kirkon ja seurakunnan naiskuvaa hahmotellaan Marian ja muiden Raamatun naisten kautta. Raskas jakso on toiseksi viimeisenä, sillä se kertoo naisista, jotka ovat joutuneet elämässään aivan liian lujille. Viimeinen osio antaa kuitenkin toivoa ja kehottaa menemään rohkeasti naisena elämässä eteenpäin.
Kirja pohjautuu naisten kanssa käytyihin todellisiin keskusteluihin, jotka Askola ja Porio ovat muokanneet runomuotoon.
Kirjapaja on julkaissut kirjan 1985, ja sitä koristavat Ulla Rantasen naiseudesta kertovat piirrokset.
Jos löydät kirjan omasta hyllystäsi tai kirjastosta, suosittelen tarttumaan siihen.
Mitä elämässäsi muuttuisi
siskoni
jos vähitellen alkaisit
puhella itsellesi ystävällisesti
kohtelisit kuin rakkainta ihmistäsi
kyselisit vointiasi
täyttäisit toiveitasi
Mitä elämässäsi muuttuisi
siskoni
jos vähitellen alkaisit
puhella itsellesi armahtavaisesti
kohtelisit itseäsi kuin
kunnioittamaasi ihmistä
arvostaisit piirteitäsi
hyväksyisit virheitäsi
etkä enää motkottaisi
huonommuuttasi
nalkuttaisi pesemättömistä pyykeistä
kirjoittamattomista kirjeistä
siivoamattomista komeroita
laiminlyödyistä vierailuvelvoitteista
lisääntyneistä liikakiloista
Mitä tapahtuisi
siskoni
jos alkaisit puhella itsellesi
kuin ystävälle
Irja Askola
Katson peilistä itseäni
liian pienet rinnat
liian leveä perä
liian suuri vatsa
liian paksut jalat
koko nainen lyhyenläntä
Kuka minut opetti halveksimaan
omaa ruumistani
Jumalan luomaa
Kiittäähän minun pitäisi:
tuuhea tukka
suloinen nenä
sopivat rinnat
pehmeä vatsa
kaareva lantio
säteilevät silmät
herkkä hymy
ja kädet
ja jalat
ja korvat
kaikki kauniita
Mielikuvitukseni ei edes
yllä kuvittelemaan
minkälainen olisi seurakunta
jossa ei näkyisi yhtään naista
missä olisi seurakunnan saleissa kaikuva
naisten nauru
iloinen puheensorina
lämpö ja läheisyys
kuka kertoisi pyhäkoulussa Jeesuksesta
olisiko päiväkerhon syntyminen
ilman naisia ollut mahdollista
ketkä leipoisivat, kutoisivat,
keräisivät omista
pienistä tulistaan varoja kaukaisten
maiden nälkäisille ja sairaille
mistä löytyisivät diakoniapiirien
uutterat kädet
joiden ansiosta monen vähävaraisen
vuotava katto on korjattu
hätään joutuneen perheen erääntynyt
ruokalasku maksettu
puhumattakaan kanslisteista, lehtoreista,
siivoojista, toiminnanohjaajista,
nuorisotyöntekijöistä, emännistä ja
diakonian viranhaltijoista
kulkemassa ahdistuneen, kasvavan,
yksinäisen, vanhenevan, työtä tekevän
lähimmäisen rinnalla
kuinka monta prosenttia olisikaan
kirkossa kävijöiden määrä
jos naiset laskettaisiin luvusta pois.
Naistenpäivillä katson satapäisen
kirkkoon kokoontuneen naisten joukon
hiljentymistä
kuka laskee esirukoukset
joilla he kantavat seurakunnan
työntekijöitä
omaisiaan ja ystäviään
painan pääni minäkin
Teistä naisista
kiitän Jumalaa
Anja Porio
Mielikuvitukseni ei edes
yllä kuvittelemaan
minkälainen olisi seurakunta
jossa ei näkyisi yhtään naista
missä olisi seurakunnan saleissa kaikuva
naisten nauru
iloinen puheensorina
lämpö ja läheisyys
kuka kertoisi pyhäkoulussa Jeesuksesta
olisiko päiväkerhon syntyminen
ilman naisia ollut mahdollista
ketkä leipoisivat, kutoisivat,
keräisivät omista
pienistä tulistaan varoja kaukaisten
maiden nälkäisille ja sairaille
mistä löytyisivät diakoniapiirien
uutterat kädet
joiden ansiosta monen vähävaraisen
vuotava katto on korjattu
hätään joutuneen perheen erääntynyt
ruokalasku maksettu
puhumattakaan kanslisteista, lehtoreista,
siivoojista, toiminnanohjaajista,
nuorisotyöntekijöistä, emännistä ja
diakonian viranhaltijoista
kulkemassa ahdistuneen, kasvavan,
yksinäisen, vanhenevan, työtä tekevän
lähimmäisen rinnalla
kuinka monta prosenttia olisikaan
kirkossa kävijöiden määrä
jos naiset laskettaisiin luvusta pois.
Naistenpäivillä katson satapäisen
kirkkoon kokoontuneen naisten joukon
hiljentymistä
kuka laskee esirukoukset
joilla he kantavat seurakunnan
työntekijöitä
omaisiaan ja ystäviään
painan pääni minäkin
Teistä naisista
kiitän Jumalaa
Anja Porio
Iloista, rohkeaa ja siunattua Naistenpäivää blogimme lukijoille!
Magdaleenan kuvat Edinburghin kukkatorilta 2/2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti