tiistai 25. helmikuuta 2020

Psalmeja kuvin

Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. Ps. 130:6

Ystäväni Ruut oli muutama viikko sitten meillä vierailulla. Hän kertoi, että oli päässyt Raamatun lukemisessa psalmeihin asti, mutta ei tiennyt, kuinka jatkaa. Hän ei halunnut lukea niitä vain nipussa, vaan pysähtyä sanoman äärelle.
Mieleeni tuli yhteinen ystävämme Salome, joka oli aikoinaan käynyt psalmit läpi siten, että oli maalannut jokaisesta psalmista pienen akvarellin. Näin hän oli saanut aikaiseksi 150 psalmeihin liittyvää kuvaa. Koska Ruut tekee myöstaidetta, ehdotin, että hän voisi kokeilla samaa tapaa syventääkseen psalmien sanomaa.
Kun Ruut oli lähtenyt kotiinsa, istahdin koneeni ääreen, huomasin kuvatiedostoista, että olen itsekin tehnyt muutama vuosi sitten psalmikuvia. En toki 150, mutta toistakymmentä kuitenkin.
Olen julkaissut niitä silloin tällöin täällä blogissa, mutta ei kai haittaa, jos joku lukija löytää allaolevista tuttuja kuvia.


Niin kuin peura janoissaan 
etsii vesipuroa,
niin minä kaipaan sinua, Jumala.

Minun sieluni janoaa Jumalaa,
elävää Jumalaa,
Milloin saan tulla temppeliin,
astua Jumlan kasvojen eteen?

Miksi olet masentunut, sieluni, 
miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa!
Vielä saan kiittää häntä,
Jumalaani, auttajaani.

Psalmista 42 

 Missä olenkin, minne menenkin,
sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.

Minne voin mennä sinun henkesi ulottuvilta,
minne voisin paeta sinun edestäsi?

Vaikka nousisin taivaaseen,
sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
sielläkin sinä olet.

Sinulle ei pimeys ole pimeää,
vaan yö on  kirkas kuin päivnpaiste,
pimeys on kuin kirkas valo.

Psalmista 139





 
Minä kohotan käteni sinun puoleesi,
sieluni janoaa sinua 
kuin kuivunut maa.

Sinuun minä turvaan -
osoita laupeutesi jo 
aamuvarhaisesta!
Sinun puoleesi minä käännyn -
opeta minulle tie, jota kulkea!

Psalmista 143
Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa ja pelastaa heidät. Ps. 34:8

torstai 20. helmikuuta 2020

Hammasnäkökulma


 

Tuskin olin selvinnyt flunssan kynsistä, kun poskeni ja kaulani alkoivat turvota. Eipä auttanut, kuin hakeutua lääkärille. Lääkäri epäili sylkirauhasta, mutta viisas terv. hoitaja osasi ohjata minut hammaslääkärille. 
Paljastui surkea asia: minulle oli nelisen vuotta sitten rakennettu digitaalisesti Kiinassa upea (ja erittäin kallis!) silta, mutta nyt the Chinese bridge was falling down. Eipä ihme, että leukaperissä oli välillä kuulunut kummallista niksumista ja rutinaa. Nyt viikon kestäneen antibiootti- ja särkylääkekuurin jälkeen odottelen uusia hoitotoimenpiteitä.

Olenpahan ehtinyt miettiä sellaistakin asiaa kuin hammas raamatussa.  
Paavali vertaa 1. Kor. 12 Kristusta ihmisruumiiseen, joka on yksi kokonaisuus, mutta siinä on monta jäsentä, jotka kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin.
Paavali kuvailee, kuinka jokin ruuminjäsen epäröi, eikä tunne kuuluvansa ruumiiseen, vaikka on siinä tärkeällä Jumalan asettamalla paikalla. Kaiken lisäksi monet sellaiset ruumiinjäsenet, jotka ovat mielestämme muita heikompia tai arvottomampia, ovatkin aivan välttämättömiä.

Paavali tiivistää sanomansa näin: - Te olette  Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.
Tämän mukaan jotkut seurakunnan jäsenet ovat apostoleita, profeettoja tai opettajia. Toisilla taas on parantamisen lahja, kyky toimia johtajana tai tehdä ihmeitä, puhua kielillä.

Jos nyt ajatellaan Kristus-ruumista, sen käsiä, jalkoja ja puhuvaa suuta, niin mikä voisi olla hampaan tehtävä seurakunnassa? 

Hampaan tehtävähän on pureskella saatu ravinto huolellisesti. Mitä huolellisemmin hammas työskentelee, sitä paremmin ihmisen suuansulatus toimii. Suositellaan, että jokaista suupalaa pitäisi pureskella 20-30 kertaa.

Jumalan sana on meille leipää, sen lukemiseen ja tutkimiseen kannattaa käyttää aikaa. Sitä ei kannata hotkia  suurina klöntteinä, vaan pysähtyä kuin ainakin herkkuruuan äärelle. On hyvä ottaa se rauhallisesti eteensä kuin lautaselle, katsella sitä, ihastella sitä, haistella sitä ja maistella sitä sana kerrallaan. Viipyä sen tunnelmassa. Kun "hengellinen hampaamme" pureskelee sitten huolellisesti ruokaa, niin se voi imeytyä paljon tehokkaammin. Hyödymme syömästämme "sanan ruuasta" uudella tavalla. 
Siitä saatu energia saa meidät aivan nuortumaan ja kukoistamaan! 
Hampaan tehtävä Kristuksen ruumiissa on varmaan pureskella Jumalan sanaa ensin itselle ja välittää sen jälkeen toisille niitä salaisuuksia ja rikkauksia, mitä sanasta löytyy. 
Voimme olla hampaan tehtävässä lähipiirissämme tarpeellisia arjen apostoleita.

Virsi 952



I: Sanasi on meille leipää,
sanasi on elävää.
II: Sanasi on meille leipää,
sanasi on elävää.
I: Sanallasi meitä ohjaa,
lohduta ja kotiisi vie.
II: Sanallasi meitä ohjaa,
lohduta ja kotiisi vie.
2.
I: Sanastasi viljaa kasvaa,
lainehtii jo peltomaa.
II: Sanastasi viljaa kasvaa,
lainehtii jo peltomaa.
I: Sanassasi meidät kohtaa,
armahda ja valaise tie.
II: Sanassasi meidät kohtaa,
armahda ja valaise tie.

Sanat ja sävel Pekka Nyman

lauantai 15. helmikuuta 2020

Ystävänpäivän jälkimaininkeja

 Ystävänpäivänä puhelimeni kilkutteli viestejä vähän väliä. Oli ihanaa saada näytölle punaisia ruusuja, suloisia runoja, sydämiä ja digitaalisia halauksia, mutta jossain vaiheessa päivää mieltäni alkoi murehduttaa. Aloin ankarasti ikävöidä kaukana asuvia  lapsenlapsiani, ja olisin whatsupin nallerivin sijasta mieluummin rutistanut lämpimän ja tuoksuvan lapsenvartalon itseäni vasten.

Some-maailman hyvä puoli on kai se, että on olemassa jonkinlaista yhteydenpitoa ihmisten välillä, vaikka kasvokkain ei tavatakaan. Kuitenkin somemaailman ystävät jäävät melko etäisiksi kavereiksi. Onhan mahdotonta ajatella, että kenelläkään olisi 450 ystävää - ehkä puoli tusinaa on korkein mahdollinen joukko, johon kykenee pitämään kiinteämpää ystävyyttä.
Nykyisin ihmiset elävät kovissa työelämän vaatimuksissa ja puristuksessa, eikä ole aikaa vierailuihin. Ihan vain olemiseen ja rupatteluun.
Se mikä on ennen ollut tavallista ja inhimillistä, on nykyään lähes kadonnut.

Afrikkalainen sananlasku sanoo: - Meillä on aika, teillä on kello.
Jo pitkään on eletty niin, että tapaamiset pitää tarkasti sopia etukäteen, ja harrastusmenot  asettuvat aivan lähipiirinkin tapaamisen edelle.

Kirkko ja seurakunta ovat paikka, missä voisi vielä aidosti kohdata ihmisiä. Psykologi Pirkko Lahti sanoo, että ihmisten tavoittaminen ja puhutteleminen on kirkon suuri haaste. Hän sanoo, että ihmisellä on sielu, hengellisyys ja usko johonkin suurempaan. Jopa ateistikin hakee totuutta ja turvasatamaa. Lahti sanoo, että usko on osa ihmisen olevaisuutta. Hengellisten ja uskonnollisten yhteisöjen ympärillä käytävä keskustelu kertoo siitä, että ihminen kaipaa toista ihmistä ja ennen kaikkea yhteyttä Jumalaan, joka on aina osa ihmistä. (Digittää 12.2.2020)

Olen ollut iloinen omasta seurakuntapiiristämme täällä Jyväskylässä, sillä täällä on joka sunnuntai jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahvit, jonne ihmiset jäävät seurustelemaan. Seurakunnan papit liittyvät kahvitteluun ripustettuaan albansa naulaan, ja niin on helppo vaihtaa ajatuksia heidänkin kanssaan jumalanpalveluksesta tai jostakin ajankohtaisesta aiheeesta.

Jotkut ihmiset jäävät kuitenkin kovin yksin. Heitä ei saa vedettyä mukaan mihinkään ryhmään. Kynnys tuntuu olevan kovin korkea. Usein masennus on jo iskemässä kyntensä yksinjäävään tai on iskenyt jo. Maalaislääkäri Tapani Kiminkinen sanoi kerran eräässä luennossaan, että surullisinta, mitä hän tietää, on tällainen masentunut yksinjäänyt vanha ihminen, jonka kontaktit kuihtumistaan kuihtuvat.
Kun kuuntelin Kiminkisen sanoja, ajattelin, että tuo täytyy muistaa, että itse pyristelisi kaikin keinoin sivuun jäämistä vastaan. Tärkeää on näin uuden ystävyysvuoden alkaessa miettiä, onko lähipiirissä joku ihminen, joka on syrjäytymisvaarassa - jäämässä yksinäisenä sivuun.

Jyväskylässä Suomen Punaisen Ristin ystävätoiminnassa on tällä hetkellä 80 ihmistä odottamassa itselleen ystävää. Minulle oli yllätys, että suurin osa heistä oli nuoria, jotka haluavat itselleen "varamummon". Heillä oli hyviä kokemuksia omasta mummosta, ja nyt vieraalle paikkakunnalle muutettuaan he haluasivat ystäväkseen jonkun vanhemman kuuntelevan ihmisen. 

Voisinko olla jollekin lähipiirissä ystävä? Edes vähän ja välillä? Pienikin hyvä voi virkistää.

Ystävällinen katse ilahduttaa mielen, iloinen uutinen virkistää ruumiin. Snl. 15:30




maanantai 10. helmikuuta 2020

Pysähtymisen paikka

Minulle on käynyt nyt samalla tavalla kuin kuvan tyypille: olen viettänyt pehkuissa viisi päivää.
Olen käynyt läpi yskimiset, niistämiset ja vilunpuistatukset. Olen heilahdellut unen ja valveen rajamailla, suurimman osan ajasta nukkunut.

Välillä on mielessäni käväissyt maailmaa ravisuttava coronavirus: kuinka helposti voi saada näkymättömän vihollisen -viruksen - kimppuunsa, kuinka pelottavaa sen leviäminen on niillä seuduilla, joilla se on jo saanut jalansijan, ja mistä siihen löytyisivät tepsivät lääkkeet.

Tähän mennessä on uutisoitu 34 000 sairastuneesta, joista suurin osa on toki Kiinassa. Sieltä lähetetty kansainvälisten uutistoimistojen materiaali on ollut puistattavaa. Arveluksi jää, minkälaiset olosuhteet ovat nopeasti pystytetyssä sairaalassa, jonka sisälle ulkopuoliset eivät pääse. Mustia ruumispusseja työntävien puskutraktoreiden kuvat kauhistuttavat, ja tieto kuolleiden varastoimisesta maanalaisiin luolastoihin, tuntuu pahalta.

Epidemiat paljastavat, kuinka haavoittuva globaali maailmamme on. Maailman toiselta puolelta lähtenyt sairaus ei enää olekaan vain muiden ongelma, vaan se tulee nopeasti lähelle.
Mietin ystävääni, joka tänään lähtee syntymäpäivämatkalle Kauko-Itään miehensä kanssa. Hänen puheissaan on vilahdellut useamman kerran huoli coronaviruksesta. Ajattelen tytärtäni, joka on lähdössä nuorten ryhmän kanssa Ranskaan, sillä sinnekin viruksen lonkerot ovat jo ylettäneet. Jostakin luin, kuinka virukset voivat siirtyä ilman kautta satakin metriä ja löytyä pinnoilta pisaratartuntana.

Pelko ja huoli ovat vihonviimeinen asia, jonka vallassa kristityn ihmisen ei sovi pyöriskellä. Toki huolehtiminen puhtaasta syömisistä ja juomisista sekä käsihygieniasta on järkevää itsestä ja toisista huolehtimista, se auttaa normaalisti jo paljon.

Perheessämme kerrotaan ikivanhaa sukutarinaa mummostani, Hiljasta (synt. 1888), joka oli nuorena tyttönä lähetty naapurikylään kouluun. Hilja asui ankaran Milka-tätinsä luona, joka pakotti hänet rokkoa sairastavien lasten kanssa saunaan. 14-vuotias Hilja vastusteli: - En mene, minä en halua rokkoa!
Silloin Milka-täti sanoi: - Ei rutto rupee, eikä tauti tartu, ellei se ole Herran sallima.
No, ei Hilja saanut rokkoa, mutta ei hän kauaa tainnut saunassa rokkolasten kanssa viipyäkään.

Tähän varmaankin sopii loppuun virren 552 ensimmäinen säkeistö:

Mua siipeis suojaan kätke,
oi, Jeesus, Herrani,
suojassas suo mun olla,
jos kuinka kävisi. 
Sä kaikeks tule mulle
valollas, neuvoillas,
suo joka päivä elää
mun yksin armostas.
                                                                                 Lina Sandell 1865 




keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Napostelurukoilua

Kotikyläni näkymiä

Minusta on hauskaa tehdä kaikenlaisia testejä, joissa mitataan, onko pysynyt ajan hermolla.
Nyt MN-lehdessä oli kysely, jossa selvitettiin, kuinka selvillä olemme menneen vuoden uudissanoista.
Jotkut uudissanat pyrkivät naurattamaan kuten heavyneulonta. Ajattelin, että se on erityisen painavien neulontatöiden tekemistä, mutta eipä ollutkaan. Se tarkoitti neulomista heavymusiikin pauhatessa ympärillä. Tämä uusi laji on niin suosittu, että siitä on järjestetty viime vuonna jo MM-kisat Joensuussa.

Yksi sanauutuus on myös salasiivous. Siinä perheenäiti yksin ohimennen pyyhkäisee, sutaisee ja järjestelee. Sitä pidettiin jonkinlaisena naisen uhriutumisena. Uudissana sekin.

Napostelukuntoilu-sana sai ajatukseni liikkeelle. Se kuulemma tarkoittaa liikkumista vähän kerrassaan pitkin päivää aina sopivissa väleissä. Kun näin liikuntaa harrastetaan pala kerrallaan, niin päivän kuluessa tuleekin kuntoiltua tehokkaasti ihan merkittävä potti.

Ajattelin, että näinhän pitäisi rukouksenkin olla. Rukoileminen ei jäisi ainoastaan iltarukouksen huokaisemiseksi ylöspäin, vaan rukouksen mieliala kulkisi pitkin päivää mukanamme.
Kun joutuisimme johonkin vaativaan tilanteeseen, niin samassa lähtisi avunpyyntö ylöspäin. Jos joudumme huolien tai ahdistuksen kynsiin, pelko tai viha saa mielemme kuohuksiin, niin rukous taivaan Isälle palauttaa taspainon ja tuo mieleemme turvan ja luottamuksen.
Tai kun onnistumme jossakin asiassa esim. työssä tai opiskelussa,  tai teemme vaikkapa onnistuneen ostoksen, niin lähettäisimme kiitoksen. Kauniista säästä, mukavasta kävelylenkistä, ystävän tapaamisesta - kaikesta, mikä on tuottanut iloa ja hyvää mieltä, lähettäisimme kaiken hyvän Antajalle ajatuksen, että olemme huomioinneet tämänkin lahjan.

Tällaista varmaankin on napostelurukoilu.  Se on ihmisen asenne Jumalaa kohtaan. Silloin ihminen elää koko ajan rukouksen ilmapiirissä. Hän aivan kuin hengittää taivaallista ilmaa. Hän on jatkuvassa yhteydessä Luojaansa, kaiken Antajaan ja rakastavaan Isään ja Jeesukseen. Hän kulkee Pyhän Hengen ohjauksessa. Apt. 17:28 kertoo tällaisesta kokoaikaisesta Jumalan läsnäolossa elämistä:
Sillä hänessä elämme, liikumme ja olemme.

1.Tess. 5:17 Paavali puhuu varmaankin tästä samasta asiasta, kun kehottaa ylläpitämään  jumalasuhdetta ja sanoo: Rukoilkaa lakaamatta.