Tarkkailua

Varsinkin silloin kun tapaamme jonkun ihmisen ensimmäisen kerran, tuntuu tärkeältä tehdä häneen hyvä vaikutelma. Jos tämä ihminen on sellainen, jonka kanssa joudumme tulevaisuudessa usein tekemisiin (työnantaja, työtoveri, harrastuskaveri tai uusi sukulainen), yritämme olla erityisen huomaavaisia, ystävällisiä ja hauskoja. Ensivaikutelma kantaa pitkälle ihmissuhteissa, olemme aluksi kuin suurennuslasin alla.

Miten sitten Jumala tarkkailee meitä? Meidän persoonamme ei ole hänelle vieras ja outo, olemmehan osa hänen omaa suunnitelmaansa ja omaa tekoaan.

Job 7:17-18 kertoo Jumalan kiinnostuksesta ihmisiä kohtaan. (Mieleeni tuli, että hän tarkastelee meitä yhtä huolellisesti kuin minä amaryllistäni :)

"Mikä on ihminen, että pidät häntä niin tärkeänä ja kiinnität häneen huomiosi (kiinnität sydämesi häneen), tarkastelet häntä aamu aamulta, tutkit häntä hetki hetkeltä?"
(Raamattu Kansalle käännös)

Jumalan näkökulma meihin löytyy rakkaudesta jo luomisen perusteella. Sefanja 3:17 vakuuttaa:
Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.  

Vaikka väistämättä joudummekin moniin sotkuihin, jotka eivät ole ollenkaan kunniaksi, niin Jumalan käsi on valmis auttamaan ja armahtamaan. 
Efesolaiskirjeen 2. luvussa on kuvaus tästä prosessista, kuinka Jumalasta erossa ollessa mielellämme elämme oman päämme mukaan, haluamme seurata sitä henkeä, joka vaikuttaa Jumalasta kaukana olevissa ihmisissä: suorastaan vihan henkeä. 

Taivaallinen Isä haluaa katsoa meitä kuitenkin puhtaina ja kauniina Jeesuksen kautta. 

Paavali muistuttaa, että Jumala on pelastanut ihmiset armosta antamalla uskon. Se on käsittämättömän suuri lahja. 
Omat teot eivät auta mitään, eikä niitä voi - eikä saakaan olla - sillä muuten ihminen ylpistyisi.

Meidät on luotu Jeesuksen yhteydessä tekemään hyviä tekoja.
Silloin vasta voimme oikein kukoistaa taivaallisen Isän katseen alla. 

Kannattaa lukea Efesolaiskirjeen 2. luku.  
 

Avaraan paikkaan

Järjestelin valokuvia ja rupesin selailemaan Santorin kansiotani. Olen ollut monena vuonna Hämeen kesäyliopiston kirjoittajakursseilla Kreikan saaristossa Santorinilla. Niiltä matkoilta on kertynyt melkoinen määrä kuvia, joissa valkoisiksi kalkitut rakennukset hohtavat sinistä taivasta vasten ja meri on vielä syvemmän sävyinen. Suomalaista, joka on sinisen ja valkoisen ystävä, värimaailma hellii ja puhuttelee raikkaudessaan.

Eräänä aamuna auringon noustua lähdin ystäväni kanssa nousemaan vuorelle. Tie hotellilta päättyi kuitenkin liikennemerkillä osoitettuun umpikujaan. Mutta eipä hätää! Toinen liikennemerkki osoitti, että rinteen juurelta alkaisi pian polku, jota pääsisi taivaltamaan eteenpäin.

 Aina silloin tällöin joutuu elämässä puristukseen, jolloin tuntuu, että katsommepa mihin suuntaan tahansa, niin tie loppuu ja reitti tukossa. Kaikkialla on vain kurjia asioita. Ne jopa ovat niin suuria
möhkäleitä, ettemme omin voimin pysty muuta kuin
lyyhistymään paikallemme ja suremaan.

Täydellistä umpikujaa ei kuitenkaan ole koskaan olemassa!
Aina löytyy jostain polku etenpäin.
Portit, jotka näyttävät suljetuilta, ovatkin jo hiukan raollaan.

Jumala on lähellä ja odottaa avunpyyntöämme.
Hän haluaa päästää meidät pinteestä.
Jumala johdattaa meidät avaraan paikkaan katselemaan tilannetta laajemmalta.
Hän oikein iloitsee saadessaan auttaa meitä.

Sef. 3:17 Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi,
hän on voimallinen, hän auttaa.
Sinä olet hänen ilonsa,
rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,
hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta. 

Virsi 199:4

Kun huusin Herraa hädässäni,
hän kuuli, riensi auttamaan.
Tien aukaisi hän edelläni,
johdatti paikkaan avaraan.
Nyt kiittäkää! On Herra hyvä,
on armoliitto ikuinen.
Nyt veisatkaa! On Herra hyvä,
on armoliitto ikuinen.

Elävää vettä

Olen tammikuun tyttö ja vietän tänään syntymäpäivääni. Vaikka syntymäpäiväni on tammikuussa,
se ei ole kuitenkaan minun suosikkikuuni, sillä usein tammikuussa olo on uneliasta ja harmaata joulun värikkyyden ja valojen jälkeen.
Nyt tänä vuonna on ollut erityisen harmaata ja märkää. Lumi näyttäytyi muutaman kerran joulukuusssa täällä Jkl:n korkeudella, mutta nyt maa on ollut pitkään paljaana.
Näin vesisateiden keskellä viime sunnuntain tekstien aihe Elävää vettä, ei tuntunut kovinkaan etäiseltä ajatukselta sadepisaroiden ropistessa.

Joh. 5. kertoo Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisesta Sykarin kaupungin kaivolla. Kohtaaminen oli monin tavoin erikoinen, koska Jeesus pyysi samarialaiselta naiselta vettä. Nainenkin ihmettteli tätä kovasti, sillä juutalaiset eivät olleet missään tekemisissä samarialaisten kanssa. He pitivät samarialaisia sekakansana ja itseään parempana. Outo oli myös heidän keskustelunsa. Jeesus puhuu naiselle arvoituksellisesti: - Jos sinä tuntisit Jumalan lahjan ja hänet, joka sanoo sinulle:"Anna minulle juotavaa", niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.
Nainen ihmettelee Jeesuksen sanoja ja sitä, mistä tämä saisi elävää vettä. Jeesus vastaa hänelle:
- Jokainen joka juo tätä vettä, tulee uudelleen janoiseksi, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, sille ei ikinä tule jano. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.

Jeesuksen sanat kertovat siitä tyytyväisyydestä, rauhasta ja ilosta, joka syntyy hänen lähellään.
Todellinen ilo syntyy vain kestävistä asioista. Uudet tavarat, joita minäkin jo pari päivää sitten olen  syntymäpäivän kunniaksi saanut (kukkia, kakku, liesi, kuulokkeet puhelimeen, marisukat, varakassi Schjerfbeckin tyyliin) antavat kyllä iloa aikansa, mutta lahjat vähitellen vanhenevat ja joutuvat roskiin. Kukat kuihtuvat, kakku syödään, liesi menettää tehonsa, kuulokkeet rikkoutuvat, marisukat kuluvat ja varakassi varmaankin hukkuu. Kuulostaa varsin surkealta.

Ajallisista tavaroista joudumme jossain vaiheessa luopumaan, eivät ne kestä ikuisesti.
Jeesuksen tarjoama elävä vesi kuitenkin virkistää yhä uudelleen ja meidät valtaa ilo.

Miten sitten saamme tällaista vettä?
Kun luemme Raamattua, osallistumme seurakuntamme toimintaan, käymme ehtoollisella ja etsiydymme Jeesuksen lähelle, silloin löydämme jotain pysyvää. Kun juomme tätä elävää vettä,
kasvaa voima ja rohkeus elää kristittynä. Pian uskaltaudumme viemään hyvää sanomaa toisillekin.
Pienestä alusta kasvaa suuri puro ja virta.

Yläkuva Jordanin alkulähteeltä, alemmassa Jordan on kasvanut ja jo kuohuaakin.

    

Koko tien

Perheellämme on metsäpalstan keskellä mieheni rakentama laavu, joka on ollut monien retkien kohde. Usein olemme kulkeneet sinne vaivalloista polkua kahvi- tai eväskori käsivarrella. 
Kaikki seitsemän lastenlastamme  ovat sinne taapertaneet. Aina kulku ei ole ollut lapselle helppo, usein on jalka takertunut kivenkoloon, puunjuureen tai oksankarahkaan ja pieni vaeltaja on tuiskahtanut nenälleen. Taluttaja on ollut tarpeen, välillä matkaa on jatkettu turvallisen aikuisen käsivarrella.

Viimeviikkoisen vakavan allergiakohtauksen, tajuttomuuden ja sairaalassakäynnin jälkeen olen tuntenut itseni tuollaiseksi nokalleen nyykähtäneeksi kulkijaksi.
Mielessäni on pyörinyt monelle tuttu tarina Jeesuksesta ja yksistä jalanjäljistä hiekassa.
Olen myös hyräillyt vanhaa kirkkokuorossa laulamaani laulua Koko tien hän kanssain kulkee.
Liitän nuo molemmat tähän blogipäivitykseeni. Jospa niistä olisi rohkaisua myös jollekin toiselle.     

Eräänä yönä mies näki unen. Hän oli kävelemässä rannalla Jeesuksen kanssa, kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään. 

Jokaisen näkymän kohdalla hän huomasi kahdet jalanjäljet hiekassa; toiset olivat hänen omansa ja toiset Jeesuksen jalanjäljet. 

Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään tulivat esille, hän katsoi taakseen. Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella hiekassa oli vain yhdet jalanjäljet. Hän myös huomasi, että toiset jäljet puuttuvat juuri niinä aikoina, jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta. Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi Herralta. 

"Herra, kun päätin seurata Sinua, sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella. Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina aikoina hiekassa on vain yhdet jalanjäljet. En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin, kun Sinua eniten tarvitsin". 

Luoja vastasi. "Rakas lapseni, rakastan sinua enkä milloinkaan hylkäisi sinua. Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet hiekassa, silloin minä kannoin sinua."

KOKO TIEN HÄN KANSSAIN KULKEE...

Koko tien hän kanssain kulkee, Mitä muuta toivoisin,  Epäilenkö rakkauttaan,  Jok' on hellin lämpimin? Hän mun sielulleni antaa  Taivaan rauhan autuuden.  :,: Tiedän käyköön kuinka muutoin, Jeesus tekee parhaiten. :,: Koko tien hän kanssain kulkee Ahdingoissa auttelee, Elon leivällä hän ruokkii, Vaaran tullen rohkaisee. Ja jos vaivais jano rintaa, Rupeis jalka uupumaan, :,:Riemulähteet kalliosta uhkuis' niinkuin muinen vaan. :,: Koko tien hän kanssain kulkee, Rakkaus oi verraton!  Viimein taivaan valtakuntaan Minut saattaa lepohon. Kun mä kirkkahana siellä Eteen lankeen istuimen: :,:Koko tien hän kanssain kulki Laulan silloin kiittäen. :,:

Frances (Fanny) Jane Crosby - Van Alstyne (1820-1915)

HLV 262

Voimaa ja terveyttä!

Kuvat Budapestin taidehallista lokakuulta 2019 Kuvaajaa en tiedä.

 

Minut on eilen illalla viety pillit ulvoen Keskussairaalaan voimakkaan allergiakohtauksen takia.
Nyt olen jo kotona, mutta ajatukseni viipyvät vielä näissä sairaus- ja terveysasioissa.

Löysin äsken hauskan terveyteen liittyvän tekstin
Konsti elää kauwemmin, poimin sen
Kotimaisten kielten keskuksen sivulta.
Vanhoissa sanoissa on jotain järkeäkin, mutta nostattakoon se hieman hymyä lukijoiden huulille tänä aamuna.

9 § . Käwele ja lijku , jotain ylös nostuasi , että loka joka yöllä on kokoontunut suolijn , laskeusi alas päin , ulos perkauxeen . [Varia1786b-A2a]

10 § . Suuri ja äkkinäinen wihastuminen , ja raskas pitkällinen murhe ja huoli , kuiwaawat ylös ruumijn ja wiewät wihdoin kuolemaan . [Varia1786b-A2b]

Samoin äkkinäinen ja huomahtematoin ilo ; sentähden sekä wiha , murhe ja suuri ihastuminen pitää olla kohtuullinen . [Varia1786b-A2b]

11 § . Juopumus wäkewistä juomista , tekee ihmisen laiskaxi ja uneliaaxi , wahingoittaa wattan , ja matkaan saattaa aiwolle ja koko ruumijlle paljon pahaa . [Varia1786b-A2b]

12 § . Hapoin olut , eli se kuin on prykätty kissastuneista ja happoimista maltaista , on sangen wahingollinen , samoin se juoma joka ei ole hywin keitetty , josta tulee pureita ja wattan wäänteitä . [Varia1786b-A2b]

Aiwan tuoreesta ja samiasta juomasta tulee kiwi-tauti . [Varia1786b-A2b]

Wesi ja maito , kirnupijmä erinommaittain on luonnollisin ja terweellisin juoma . [Varia1786b-A2b]

13 § . Uni eli nukkuminen on sangen hywä , kuin se on kohtuullinen ; sillä se waikuttaa teräwän ymmärryxen , hywän muiston , ja kewiän työn ; wahwistaa ne luonnolliset woimat , saattaa ruumijn lihawaxi ja luonnon lämpymäxi , [Varia1786b-A3a]

14 § . Mutta lijkanainen nukkuminen ei ole hywä ; sillä sijtä kuiwettuu ruumis , ja lisää kinoja ja sitkeitä märkyyxiä , keripukkia ja rewäsintä . [Varia1786b-A3a]

15 § . Likin ruokaa , juomaa ja unta , on lijkunto , askaroitseminen ja työn tekeminen , sekä ruumille että mielelle terweydexi . [Varia1786b-A3a]

Lijkunto , ajaa suonista ja jäsenistä pahat märkyydet , ja kiskoo ne irralle ja ikänänsä kuin pois hiwuttaa . [Varia1786b-A3a]

16 § . Paljo walwominen on wahingollinen ja wähentää sen luonnollisen lämpymän aiwan paljon , häwittää sen luonnollisen märkyyden , ja kaswoin kauneuden , lisää sappea ja kuiwaa ruumijn ylön paljon . [Varia1786b-A3a]

17 § . Älä pidätä wettäs , tuulta ja muuta luonnollista tarwettas , waan toimita ne luonnon waatimuxen perästä . [Varia1786b-A3b]

Kiwi-taudit , pureet ja muut wiat tulewat joss ei luontoa totella sen waatiessa . [Varia1786b-A3b]

18 § . Että usein purgerata ja lääkityxiä nauttia , on wahingollinen : luonto tottuu wihdon nijhin , ettei se mitään tottele ; ja ne wetäwät ja imewät pois sen luonnollisen märkyyden . [Varia1786b-A3b]

19 § . Kolme kappaletta , joss nijstä waarin otettaan , pitäwät Terwesnä : 1:xi , pitää jalkansa aina kuiwana ja lämminnä . 2:xi , että watta on auki luonnolliseen perkauxeen . 3:xi , että pää pidetään kylmempänä kuin jalat . [Varia1786b-A3b]

Jalkain märkyydestä ja huolimattomuudesta kuolee enin osa ihmisiä . [Varia1786b-A3b]

20 § . Iloinen mieli ja tytywäisyys lisää ikää . [Varia1786b-A3b]

Merkit , joista tietään , joss joku Elää Wanhaxi : Lewiät rinnat , mutt ej ylös kohonneet , hoikka watta ; lihasuoniset reidet ja sääret karheilla karwoilla , iso pää ; tiwis ja luja iho ja nahka ; enemmän lihaa , kuin lihawuutta ; kewiä ja tasanen hengen weto , ettei rinta nouse ylös ; waltasuoni ej lyö lujemmin eli nopeemmin juostua eli kijwettyä ylös mäkeä ; tasainen uni ettei kaikista napsahduxista herää ; että pian nukkuu ; syöö wahwat atriat , ja ei usein käy tarpeelleen ; kowa tarwes ; mutta oikialla ajalla ; iloinen ja leikkinen , joka ej pane kaikkia mielelleen ; ej murehdi turhia ; on hilpiä ja lijkunnosa . [Varia1786b-A3b]

Mutta ne jotka owat kowin wirkut , käywät nopiasti ja tekewät ylön hilpiästi , eiwät elä nijnkauwwan kuin ne jotka owat werkkaiset . [Varia1786b-A4a]

Ne joilla on hywä terweys ja eiwät paljon lijku tulewat wijmmein lihawaxi . [Varia1786b-A4a]

Ruoka sulaa pikemmin yhen iloisen , kuin murheellisen tykönä , sentähden syödesä pitää olla sijwo puheita . [Varia1786b-A4a]

Jolla on pitkä kaula ja hieno iho , ej elä paljon yli 30 ennenkuin saa keuhko taudin . [Varia1786b-A4b]

Joilla on lyhyt kaula ja pienet iho karwat , kuolewat enimmästi halwattuna . [Varia1786b-A4b]

Ylönpaldinen äkkinen lijkunto waikutta myös halwauxen . [Varia1786b-A4b]

Joka on lassa ja nuorna elänyt sijwollisesti ja kohtuullisesti , se saa wielä wanhanain nauttia jaloa terweyttä , ja iloista hywää omaa tuntoa . [Varia1786b-A4b]
  
 Voimaa ja terveyttä kaikille blogin lukijoille vuonna 2020!
Jumala lupaa: Niin kuin päiväsi olkoon voimasi. 

5. Moos. 33:24 

Virsi 338: Päivä vain ja hetki kerrallansa

 

Tarvitsen uudet kengät

Poikani Eero Vapahtajamme syntymäkirkossa Betlehemissä. Lattian koristeellinen tähti kertoo seimen paikasta.

Loppiaisena liitymme kolmen kuninkaan joukkoon seuraamaan taivaalla loistavaa valtavaa tähteä.
Tuo tähti on ihmeellinen: se tuntuu liikkuvan edellämme, aivan kuin kutsuvan jonnekin.
Ja minne se päätyykään! Köyhien ihmisten luo vaatimattomaan väliaikaiseen suojaan heiveröisen pienokaisen luokse.

Olen aina ajatellut, että kuninkailta on vaadittu vahvaa uskoa, että he ovat luottaneet tulleensa oikeaan paikkaan ja löytäneensä oikean lapsen. Kuitenkin he kumartuvat ojentamaan kallisarvoiset lahjansa. Heidän kunnioituksensa on aivan käsinkosketeltavaa.

Vaelluksemme ei pysähdy seimen luo, vaan siitä se vasta alkaakin. Se vie suoraan arjen keskelle. Se kuljettaa työhön ja elämän vaatimuksiin ja vaivaan. Se johdattaa lähimmäisten luo.
Se pysäyttää kasvokkain kohtaamiemme ihmisten kanssa.

Jalkamme astuvat eteenpäin tasaiseen tahtiin. Vaikka välillä hoipertelemme epävarmasti, jokaisessa otetussa askelessa on Jeesuksen askelien rytmi ja kaiku. Askel - askel - askel - askel - - -

Askelten kaiku muistuttaa omasta osuudestamme tällä vaelluksella.

Hän pysähtyi kohtaamansa ihmisen kohdalla - niin mekin tahdomme pysähtyä.

Hän kuunteli, mitä ihmisellä oli sydämellään - niin mekin tahdomme kuunnella.

Hän paransi ja antoi apunsa - niin mekin tahdomme auttaa siinä, missä voimme.

Hän antoi tarvitsevalle - niin mekin tahdomme jakaa omastamme.

Hän hyväksyi erilaiset ihmiset - niin mekin tahdomme hyväksyä.

Hän ei tuominnut, vaan armahti ja antoi anteeksi - niin mekin tahdomme antaa toinen toisillemme anteeksi.

Hän kertoi taivallisesta Isästä ja Jumalan valtakunnasta - niin mekin tahdomme kertoa hyvän uutisen. 

Näin kuljemme päivittäin Jeesuksen askelissa, ja hänen askeltensa kaiku antaa mallin meidän vaellukseemme.

Jeesus sanoo: - Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman, minä minä teille tein.   Joh.13:15
 

Vaelluksella voi joutua välillä vähän koville :)

Tulevat päivät

Vuosi 2020 on juuri alkamassa. Se on vielä kokonaisena edessämme. Yhtään kokonaista päivää siitä ei ole vielä murrettu.
Ajan kuluminen on suuri arvoitus. Siinä on jotain samaa salaperäisyyttä kuin Jkl:n käsityömuseolta kuvaamassani kellossa, joka vasta peilin kautta paljastaa todellisen kellotaulunsa ja ajan.

Mekin katselemme tulevaa vuotta samoin kuin Paavali 1. Kor.13.  
Katselemme kuin kuvastinta, arvoituksen tavoin.

Voimme tarkastella tulevaisuutta kokemuksemme, historian, toiveiden tai pelkojen näkökulmasta. Kuitenkaan emme voi tietää, mitä aikaa Jumalan valtakunnan kello näyttää.
Ainoa turva on luottaa siihen, että taivaan Isä tietää, missä maailmassa, rakkaassa Suomessa ja omassa elämässämme tulee tapahtumaan.
Siihen voimme pyytää joka päivä siunausta.

Herra, siunaa meitä ja varjele meitä.
Herra, kirkasta kasvosi meille ja ole meille armollinen.
Herra, käännä kasvosi meidän puoleemme, ja anna meille rauha.
 - Sinun ihmeellinen rauhasi.

Toivotan kaikille blogin lukijoille Jumalan siunausta alkavalle vuodelle! 

 

P.S. Löytyi tällainen kuva, jossa Saanakin katselee kuin kuvastimesta : )
Kuva on otettu Oronmyllyllä Parikkalassa harjulla olevalla lähdealueella, josta on kilometri Venäjän rajalle.