Tarkkailua

Varsinkin silloin kun tapaamme jonkun ihmisen ensimmäisen kerran, tuntuu tärkeältä tehdä häneen hyvä vaikutelma. Jos tämä ihminen on sellainen, jonka kanssa joudumme tulevaisuudessa usein tekemisiin (työnantaja, työtoveri, harrastuskaveri tai uusi sukulainen), yritämme olla erityisen huomaavaisia, ystävällisiä ja hauskoja. Ensivaikutelma kantaa pitkälle ihmissuhteissa, olemme aluksi kuin suurennuslasin alla.

Miten sitten Jumala tarkkailee meitä? Meidän persoonamme ei ole hänelle vieras ja outo, olemmehan osa hänen omaa suunnitelmaansa ja omaa tekoaan.

Job 7:17-18 kertoo Jumalan kiinnostuksesta ihmisiä kohtaan. (Mieleeni tuli, että hän tarkastelee meitä yhtä huolellisesti kuin minä amaryllistäni :)

"Mikä on ihminen, että pidät häntä niin tärkeänä ja kiinnität häneen huomiosi (kiinnität sydämesi häneen), tarkastelet häntä aamu aamulta, tutkit häntä hetki hetkeltä?"
(Raamattu Kansalle käännös)

Jumalan näkökulma meihin löytyy rakkaudesta jo luomisen perusteella. Sefanja 3:17 vakuuttaa:
Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.  

Vaikka väistämättä joudummekin moniin sotkuihin, jotka eivät ole ollenkaan kunniaksi, niin Jumalan käsi on valmis auttamaan ja armahtamaan. 
Efesolaiskirjeen 2. luvussa on kuvaus tästä prosessista, kuinka Jumalasta erossa ollessa mielellämme elämme oman päämme mukaan, haluamme seurata sitä henkeä, joka vaikuttaa Jumalasta kaukana olevissa ihmisissä: suorastaan vihan henkeä. 

Taivaallinen Isä haluaa katsoa meitä kuitenkin puhtaina ja kauniina Jeesuksen kautta. 

Paavali muistuttaa, että Jumala on pelastanut ihmiset armosta antamalla uskon. Se on käsittämättömän suuri lahja. 
Omat teot eivät auta mitään, eikä niitä voi - eikä saakaan olla - sillä muuten ihminen ylpistyisi.

Meidät on luotu Jeesuksen yhteydessä tekemään hyviä tekoja.
Silloin vasta voimme oikein kukoistaa taivaallisen Isän katseen alla. 

Kannattaa lukea Efesolaiskirjeen 2. luku.