Pyhän tuntua

Salome kertoi viimeksi blogissamme Sweet Chariotin tarinan. Leveän valkoisen enkeliauton ajaminen jälkiä jättämättä vastasataneessa lumessa oli tietysti pyhä kokemus, joka vei seuraavan yön unet. Tapahtuman yksityiskohtia oli kerrattava yhä uudelleen.

Hengellinen elämä ei voi kuitenkaan rakentua erityiskokemuksiin ja elämyksiin. Ne ovat kuin ylimääräisiä lahjoja, joita ihminen saa yllättäen. Ne on usein tarkoitettu vahvistukseksi vaativiin elämäntilanteisiin kuten tässä tapauksessa masentuneelle ystävälle. Aivan kuin hänelle olisi näin viestitetty: - Ole turvallisella mielellä, menet minne tahansa. Edelläsi ajaa enkeliauto!

Tästä samasta rohkaisusta Salome ja minäkin otimme osamme. Olimme lähdössä muutaman päivän kuluttua viikoksi Pietariin ja pian sen jälkeen kuudeksi viikoksi Israeliin. Varsinkin Eilatiin lähtö jännitti hiukan - kävihän Israel juuri marraskuussa Gazan sotaa.

Kun puhutaan erityisistä hengellisistä kokemuksista, ne saavat aikaan helposti hämmennystä. Usein ne nostavat esiin vertailua: miksi tuo ihminen on saanut kokea tuollaista erityistä. Miksi en minä? Seuraavaksi nousee kysymys: enkö olekaan hyvä kristitty, kun Jumala ei anna minulle mitään extraa?

Tärkeämpää kuin kaivata erityiskokemuksia, on kaivaa rippiraamattunsa esille ja etsiä sen sivuilta Jumalan puhetta. Yhtä tärkeää on myös oman paikan löytäminen ja kuluttaminen kirkonpenkissä. Suomessa jouluna ja pääsiäisenaikaan kirkon ovet käyvät tavallista tiuhempaan tahtiin.

Kappeliseurakuntamme kirkossa kiirastorstai-illan ehtoollinen oli taas kiehtova kokemus. Tilaisuuden lopuksi kirkon kattokruunun valot himmennettiin, kynttilät sammutettiin ja alttarivaatteet käärittiin pois. Suntio keräsi verkalleen hopeisia ehtoollispikareita. Täydessä kirkossa ihmiset pidättivät henkeään, kenenkään takki ei edes kahahtanut. Kuului vain pikareiden kilahtelu toisiaan vasten, yksi kilahdus toisensa jälkeen - kuin putoilevia kyyneleitä tai hikipisaroita. Kirkkoon oli laskeutunut pyhän tuntu. Seurakunta oli yhdessä hiljaa pääsiäisen mysteerin edessä. Oli suurta odotusta, oltiin ristin tien päässä.

Pyhä voi tulla lähelle yksityisellä erityisellä tavalla, mutta se voi koskettaa kauniilla ja hoitavalla tavalla myös seurakunnan keskellä tutussa kirkonpenkissä.

Liitteenä Magdaleenan maalaama kuva