Monilla meillä on oman äitimme lisäksi hengellisiä "äitejä", jotka ovat olleet meille tärkeitä malleja kristittynä elämisessä. Minullakin on heitä kaksi, joista toinen oli Jyväskylän kaupunkiseurakunnan aikuistyön lehtori Kyllikki Isola.
Tutustuin Kyllikkiin 1980-luvulla Vesalan perheleireillä. Hänellä oli hämmästyttävä taito pitää suuret leirit näpeissään. Kyllikki piti aikuisille raamattutunnit, laulu- ja keskusteluhetket, hän oli puheissaan viisas ja naseva.
Mieleeni kuitenkin erityisesti jäi Kyllikin matkalaukku. Kyllikki oli neiti-ihminen, mutta hän saapui leireille suuren pahvilaukun kanssa, joka oli täynnä palapelejä, kuvakirjoja, askartelutarvikkeita ja leluja. Kun hän sitten räväytti laukkunsa auki keskelle salin lattiaa, olivat lapset tietysti aivan myytyjä.
Muistelin Kyllikkiä valmistautuessani Pälkäneen seurakuntatalolle perhekerhoon vetämään isovanhempien päivää, minne oli kutsuttu vanhempien ja lasten lisäksi vieraiksi mummut ja papat. Samalla innostuin koristelemaan värikkääksi vanhan, kellarikomerosta löytyneen, jo lytistyneen matkalaukun, johon saatoin materiaalini pakata.
Viime keväänä olin pitänyt samanlaisen isovanhempien päivän - silloin kuulijakuntana oli eläkeikäistä joukkoa. Nyt hämmästyin edessäni olevaa "sekalaista seurakuntaa", sillä väkeä oli noin 100, joista suurin osa oli alle kouluikäisiä lapsia, osa joukosta tietysti heidän vanhempiaan, mutta varsinaisia isovanhempia oli ehkä kymmenkunta. Olin hieman ihmeissäni, kuinka tilanteen oikein junailisin.
Minulla oli mukana alttarilla olevat maalaukseni ja erilaisista isovanhemmista kertovat kuvat, jotka olen esitellyt blogissa 27.4.2014 Ovatko isovanhemmat muuttuneet? Olin myös hahmotellut päivän runkoa, josta kerroin Olopäivien ohjelmaa- kirjoituksessa 24.4.
Nyt on kuitenkin pakko tunnustaa, että tipahdin täysin suunnitelmastani. Salissa oli semmoinen vilske, kun äidit hoivasivat pienokaisiaan, että sain juuri ja juuri ääneni kuulumaan. Jossain vaiheessa pyysin kaikki piiriin, jossa lauloimme mörkösävelmällä Mummi/Vaari se lähti piiriin ja Mitähän se mummi/vaari tahtoo? Sitten lapset saivat ehdottaa voimisteluliikkeitä isovanhemmille, että nämä pysyisivät hyvässä kunnossa. Tämän laulun ehdimme laulaa monta kertaa.
Jossain vaiheessa hulinaa sain kuitenkin kerrottua isovanhemmille ja vanhemmille matkani tärkeimmän asian: rukoilkaa lapsen puolesta.
Jos edes yksikin painoi tämän kehotuksen mieleensä, oli matkalaukkusaarnaajan päivä onnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti