Ostimme kotimatkalla 164-sivuisen Ilta-Sanomien juhannuspainoksen. Siinä oli kylläkin vain kokonaista yksi juttu, kaiken hömpän keskellä, jonka painoin huumorilla mieleeni.Se oli tällainen:
" Kaksi suomalaisten onnettominta juhlaa ovat kodittomien joulu ja mökittömien juhannus. " (Antti Kauppinen Itä- Hämeessä).
Magdaleena-ystäväni järjesti minulle syvän juhannuskokemuksen edellisessä blogikirjoituksessaan - viemällä minut Sakari Topeliuksen sanojen siivin 1950-lukuni toivoa, isänmaanrakkautta, kiitollisuutta ja tulevaisuudenuskoa pursuvaan Suomeen - tuttuakin tutumman kansanlaulun sanoin. Ajatella, että tuollaista sai silloin julkisesti mieskuoro laulaa - ja jopa koululapset juhlissaan.
Kiitos sinulle 'Magge' ja kiitos Zachris-sedälle tietysti myös - isänmaanrakkaudestaan ja ihanista saduistaan.
" Oi Herra intoa anna - ain' maatamme rakastamaan?"
Modernimman, mutta ei vähäisemmän sydäntemme suurten tunteiden tulkin, on Suomi saanut Anna-Mari Kaskisesta. Kyllä maistui makealta lukea puhelimeeni tullut juhannustervehdys tänne rivitalonpäätyymme, jonka sain suloiselta hepreankielenopettajaltani. Jaan sen tässä kuin juhannuksen jälkilöylynä - ja onpa tänään vielä kesäpäiväntasauksenkin hetki. Ei pääty kesä juhannukseen - vaikka niinkin useille suomalaisille käy - ja liian monilla päättyy siihen myös koko heidän elämänsä. Herra armahda meitä !
"Kumarru matalalle,
kumarru varoen.
Nähdä voit keltaiset liekit,
keskellä vehreyden.
Niitty jo puhkeaa tanssiin,
vihreys verhonaan.
Kätketty lapsuuden kesäkuu -
on päivänkakkaraan.
Kumarru matalalle,
kumarru varoen.
Aurinko laskeutui tänne,
sinulle hymyillen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti