Olen koko alkukesän kirjoitellut erilaisista puuhistani täällä maalla. Välillä on jopa tuntunut, että elämäni on ollut aamusta iltaan rientämistä työstä toiseen.
Nyt onkin aika puhua levosta ja sen perusteista. Raamattu antaa siihen selvät ohjeet. Kolmas käsky Raamatussa kuuluu kokonaisuudessaan näin: Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä, et sinä eikä sinun poikasi eikä tyttäresi, orjasi, eikä orjattaresi, ei juhtasi eikä yksikään muukalainen, joka asuu kaupungissasi. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Siksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. " Moos. 20:8-11
Luther otti katekismukseensa tästä käskystä vain ensimmäisen lauseen: Muista pyhittää lepopäivä. Hän sanoi, että lepopäivänä on sallittua vain sellainen työ, jonka lähimmäisenrakkaus tai välttämätön tarve vaatii.
Katekismus 1999 vuodelta on lyhentänyt käskyn muotoon: Pyhitä lepopäivä. Luther korosti erityisesti Jumala-suhteen hoitamista pyhäpäivänä. Keskeistä oli Sanan kuuleminen. Nykyään rinnalle voi nostaa myös sen lukemisen ja tutkimisen, kun lukutaito ja kirjat ovat Lutherin päivien jälkeen tulleet kaikkien ulottuville.
Myös Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä. Voi sanoa, että Jumala loi silloin levon.
Ahertaessaan jatkuvasti ihminen voi saada paljon aikaan, mutta kestävä, pitkään jatkuva luovuus on mahdollinen vain silloin, jos lepopäivästä pidetään kiinni.
Mukavia lepohetkiä lukoijoillemme vaikkapa riippumatossa joutilaana loikoillen ja välillä mansikoita napsien ja nautiskellen!
(Kuvat Martta Wendelin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti