Hukassa

Kirjoittajaryhmäni tämänkertainen kirjoitusaihe oli Erämaa. Jokainen oli kirjoittanut siitä etukäteen tekstin, jota sitten yhdessä käsittelimme.
Emäntänä olin suunnitellut myös retken todelliseen erämaahan, Laippaan, joka on Etelä-Suomen laajimpia erämaa-alueita.
Kaikki menikin aluksi oikein hyvin. Mieheni oli meille lähdössä avuksi,  hän auttoi nuotion sytyttämisessä ja kahvinkeitossa.

Sitten lähdimme vaeltamaan metsän halki kohti Korppivuorta. Kuljimme pitkospuita, puikkelehdimme pitkin kivisiä ja sammaleisia polkuja. Välillä pysähdyimme ihailemaan erämaalampea. Kuvasimme ja poimimme reput täyteen lampaankääpiä. Meille oli annettu ohjeeksi seurata sinisiä opasteviittoja, ja niin huolella teimmekin. Luotimme kuitenkin niiden seuraamiseen niin, ettemme huomanneet Korppivuoren risteystä, vaan kävelimme täysin päinvastaiseen suuntaan. Pian olimmekin matalassa koivikossa aivan hukassa. Hämärä päivä alkoi kääntyä illaksi, ja kosteus ja kylmyys hiipiä takin alle. Ehdimme kaivata jo autolle jätettyjä makkaroita - mutta olihan mättäillä sentään puolukoita.

Kas, miten todelta tuntuivat Jesaja 53 sanat: Me harhailimme eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä kääntyi omille teilleen!

Lopulta puhelin toimi sen verran, että sain mieheeni katkeilevan yhteyden. Pystyimme selvittämään sijaintimme ja sen jälkeen palaamaan kääntöpaikalle. Eipä aikaakaan, kun "Prinssi Uljas" karauttikin mustalla maasturilla paikalle pelastamaan nolot harhailijat.

Erämaa voi vielä nykyäänkin tehdä kokemattomille vaeltajille tepposet. Varsinkin jos kartta puuttuu,  kulkee joukkohengen vallassa, eikä käytä omia silmiään ja päättelykykyään.
Harhateille voi joutua helposti. Omien kiinnostusten perässä juostessa kuljemme helposti ohi oikeiden viittojen, ja niinpä pian ollaankin aivan hukassa. Onneksi aina voi kuitenkin  palata takaisin ja aloittaa alusta.

Nyt kulkee halki korpimaan/ Jumalan lapsen tie, / vaan päivän matkan kerrallaan, / Hän kotiin täältä vie.
Kuin paimen kantaa olallaan/ pienintä karitsaa, / niin Jeesus seurakunnassaan/ myös hoitaa horjuvaa. Virsi  498