Viime sunnuntaina oli ystävänpäivä. Niinpä niin - meillä niitä ystäviä on, mutta monelle yksinäiselle hänen paras ystävänsä on hänen koiransa tai kissansa.
Omassa perheessäni on ollut lukuisia koiria - oikeasti kyllä vain viisi (ja pari pentuetta), mutta lukuisilta ne jälkikäteen ajatellen tuntuvat.Tänäänkin rakastamme kaikkia koiria, kunhan ne eivät vain ole omiamme!!
Eilen perheeseemme tuli juuri tällainen koira, rakas, mutta ei omamme. Sen perhe lähtee koko suvun voimin viettämään isoäidin syntymäpäivää viikoksi Eilatiin. Ilona-koira viettää siis tämän ajan 'lomaa' - meidän ilonamme. Ilona-nimi oli tälle koiruudelle annettu aivan erityisen ihanasta syystä. Perheen isä oli vakavasti sairas ja pikkuinen, turruinen vauvakoira hyppäsi aina isäntänsä iloksi hänen jalkopäähänsä tuhisemaan. Vasta vuosi sitten keväällä tämä 9 vuotta jatkunut hoitosuhde' päättyi. Isäntä otettiin ylös taivaan kotiin. Tapaakohan Ilona siellä isäntänsä, sitä olen käynyt tässä miettimään?
Meidän viimeisimmän koiramme nimi oli Raju. Se nimivalinta oli kyllä täydellinen fiasko. Sen käytöstä ja kekseliäisyyttä seuratessamme totesimme yhteen ääneen, että OLISI pitänyt laittaa nimeksi Rauha - mutta eihän Rauha voinut olla sekarotuisen poikakoiran nimi. Ei millään muotoa, joten seuraukset oli otettava nöyränä vastaan - sekin, kun Raju kävi syömässä naapurin marinaadiin jättämät juhannuspihvit kuistin uunipannulle, mennessään vieraiden kanssa ensin aattosaunaan. Siinä oli meidän puolen huvilalla vitsit vähissä, kun kaikki kaupat olivat menneet jo kello 12 kiinni.
Amerikkakainen sanonta kuuluu:
" Jumala teki maan, taivaan ja veden, kuun ja auringon. Hän teki ihmiset, linnut ja eläimet. Mutta Hän ei tehnyt koiraa. Se oli jo hänen kanssaan."
Tiedän, että monet, rakkaan ja viisaan koiran omistajat, ovat miettineet pääseekö koirat taivaaseen - ja tietysti kissaihmiset toivovat siellä olevan myös kissoja. Tästä ei kuitenkaan löydy Raamatusta juuri minkäänlaista vinkkiä. Sen sijaan kerrotaan tarinaa Martti Lutherista, jonka tytär Magdaleena olisi kerran ruokapöydässä kysynyt isältään tätä koirien taivasasiaa. Hän ajatteli heidän omaa koiraansa, joka juuri sillä hetkellä kuolasi pöydän vieressä perheen lautasilta makupaloja. Martti Lutherin sanotaan vastanneen tyttärelleen seuraavasti: " Jos minä osaisin rukoilla yhtä hartaasti kuin tuo koira kerjää silmillään paistiamme, pääsisin ainakin minä varmuudella taivaaseen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti