Marttoja ja Marioita

Olemme juuri jättäneet taaksemme heinäkuisen naistenviikon Magdaleenoineen, Margareettoinen ynnä muineen. Sen päättymisen kunniaksi heittää Jaakko-poika joka vuosi kylmän kiven veteen. Symbolisesti helteet siis päättyvät siihen. Mutta niin ei käynyt tänä vuonna, vaan sitten ne vasta tulivat
.
Sain keväällä tyttäreltäni eräänä keväänä ylläolevan kortin, jossa on viisas ja viehättävä teksti. Omat kaksi tytärtäni, samoin kuin Magdaleenankin tyttäret - ovat tällä hetkellä noita hurmaavia nelikymppisiä, mutta elävät omissa perheissään juuri nyt nk. ruuhkavuosia, jotka ovat erityisesti tässä ajassa kovin haasteellisia ja parisuhdettakin rassaavia. Menoja, harrastuksia ja aikatauluja on vaikka muille jakaa - vaan ei voi edes jakaa, kun muissa perheissä tilanne on aivan samanlainen.

Olen istunut tämän päivän ja eilisenkin mustikkapuskissa, lastenlasten pieneksi jääneen sadetakin päällä ja samalla miettinyt tuota liki mahdotonta yhtälöä: miten voi olla Martta mutta samaan aikaan myös Maria; kiireinen perheenäiti ja suloinen aviovaimo? Muistan hyvin omilta ruuhkavuosiltani sen tunteen , että - ok, olen nyt. 45-vuotias, perhettään aamusta iltaan hyysäävä emo ja lisäksi palkallisen päivätyöni moitteettomasti hoitava ammattilainen. Kuinka usein ajatuksiini silloin nousikaan katkera kysymys, että tässäkö tämä nyt sitten on, tämä minulle lahjoitettu arvokas elämä?
Eräs sukulaiseni, vanha nainen, sanoi minulle erään kerran, että "naisen elämä alkaa vasta 50-vuotiaana." Sen minä kyllä näin jälkikäteen koko sydämeni kyllyydestä allekirjoitan - kunhan nainen vain uskaltaa tai osaa edes silloin sen itselleen kaapata. Me Magdaleenan kanssa osasimme!! Ryhdyimme vaikka mihin  - toisistamme tietämättä.

Mutta mitä Jeesus itse asiassa sanoi Marialle ja Martalle, näille kahdelle kovin erilaiselle sisarukselle? Minä olisin sanonut, että 'kuulepas Maria, mene hetkeksi keittiöön auttamaan Marttaa ja tulkaa sitten yhdessä tänne minun jalkojeni juureen'. Mutta näin ei Jeesus sanonut. Hän sanoi:" Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois." ( Luuk. 10;41-42).
Nainen saa siis valita. Ihanaa! Minustakin olisi paljon mukavampaa istua Jeesuksen jalkojen juuressa Häntä kuunnellen, kuin hääräillä hellan ääressä ja todeta, kuinka viereisessä huoneessa kaikilla muilla on tosi hauskaa.
Jeesuksen opetuksen perusteella nainen on vapaa riisumaan esiliinansa, vapaa etsimään kutsumustaan ja omaa paikkaansa - muistaen tietysti Saarnaajan sanat: "Kaikella on aikansa."