Olen kirjoittanut päiväkirjaa epäsäännöllisen säännöllisesti.
Rupesin jokin aika sitten tutkimaan muutaman vuoden takaisia kirjoituksiani ja löysin kirjan välistä tallentamani
Uskosta elävän ihmisen rukouksen.
Sen on kirjoittanut Kimmo Virtanen, ja sen on julkaistu kokoelmassa Liturgisia rukoushetkiä.
Itse olen löytänyt sen Pyhäkoululehdestä 1983. Apua, melkein ihmisikä sitten : )
Rukouksen ensimmäisessä säkeistössä toistuu viisi kertaa pyyntö: Vapauta minut, Jeesus. Häntä pyydetään vapauttamaan rukoilija erilaisista haluista ja peloista, jotka pitävät otteessaan ja vievät elämästä ilon.
Toisessa säkeistössä rukoillaan yhä uudestaan armoa, että voisimme katsoa tämän hetkisten kurjien asioiden yli - rakkaudettomuuden, epäonnistumisten ja hylkäämisen. Silloin voisimme nähdä kauemmaksi ja luottaa siihen, että kaikki on kuitenkin Herramme hallinnassa. Meni miten meni, kävi elämässä kuinka kävikään. Niin että vain voisin kiittää sinua, Jeesus!
Herra Jeesus!
Sinä joka itse olet hiljainen
ja nöyrä sydämeltä,
kuule minun rukoukseni.
Halusta tulla arvostetuksi
- vapauta minut, Jeesus.
Halusta saada kannatusta
- vapauta minut, Jeesus.
Halusta tulla rakastetuksi,
saada kiitosta, olla muita viisaampi
- vapauta minut, Jeesus.
Pelosta tulla väärinymmärretyksi
-vapauta minut, Jeesus.
Pelosta tulla nöyryytetyksi,
halveksituksi, pilkatuksi,
petetyksi tai loukatuksi,
- vapauta minut, Jeesus.
Kun toisia rakastetaan enemmän kuin minua,
anna minulle armo,
että voin kiittää Sinua, Jeesus.
Kun toiset saavat enemmän mainetta,
anna minulle armo,
että voin kiittää Sinua, Jeesus.
Kun toiset otetaan mukaan
ja minut syrjäytetään,
anna minulle armo,
että voin kiittää Sinua, Jeesus.
Kun toiset pääsevät pyhyyden tiellä eteenpäin
pitemmälle kuin minä, auta minua silloinkin
ilman katkeruutta kilvoittelemaan
omaa kilvoitustani ja
anna minulle armo,
että voin kiittää Sinua, Jeesus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti