Sankareiden tie.

Heräsimme juuri Jerusalem-vierailumme toiseen aamuun. Drishat shalom = lämmin tervehdys teille täältä, eräällä kaupungin kukkulalla sijaitsevasta, Lähde-nimisestä, suomalaisten ylläpitämästä majatalosta. Täällä on kaunista ja rauhallista ja valkoisena hohtava Pyhä kaupunki lepää hohtavana tuossa silmiemme alla. Jerusalemin rakennuksissa käytetty vaalea 'marmori' hohtaa aamuauringossa todella  kuin kulta. Ei ihme, että kaupunkia nimitetään " Kultaiseksi kaupungiksi."


Mutta kun Tel Avivin lentokentältä lähtee nousemaan ylös Jerusalemiin - ovat tienvarren molemmat laidat täynnä rankkaa historiaa, kaikkea muuta kuin kultaista ---alkaen aina Vanhan testamentin Aialonin laaksosta ja päättyen vuoteen 1967.
Aialonissa Joosua ja Israelin lapset ottivat yhteen kanaanilaisten kuninkaiden kanssa ja kerrotaan, että Jumalan antoi Joosualle lisäaikaa taistelussa - pysäyttämällä tässä taistelun laaksossa sekä auringon että kuun. Siis - --pysähtyikö maan pyörimisliike akselinsa ympäri, joten näytti siltä, että "aurinko pysyi Gibeonissa  ja kuu Aijalonin laaksossa".

Tällä samaisella tiellä, sen viimeisen pikkukylän kohdalla, on kaupungin piirityksen aikaan v.1967, käyty erittäin ankara taistelu. Nykyään tämän kylän kohdalla onkin kyltti, joka juontuu Jesajan kirjasta:" Iloitkaa kun näette Siionin."



Ja suurin sankari, joka koskaan on noussut tietä pitkin ylös Jerusalemiin, on tietysti Jeesus, joka tinkimättömästi toteutti Isänsä suunnitelmaa, vaikka Jerusalemiin saapuminen tiesikin kuolemista maailman syntien puolesta.

Me iloitsemme täällä Siionissa - ja kohta lähdemme hoitamaan missioitamme -  ensimmäiseksi etsimään bussipysäkkiä, jotta onnistuisimme tapaamaan ystävämme ja oppaamme Eggedillä. (Apua - tarkoittaako se keskusbussiasemaa?)

Kuvani muutaman vuoden takaa: Puutarhahaudan aidan läpi näkyy Golgata.