- Minulla on ikävä hänen kauniita silmiään, Ruut kirjoitti. - Oikeastaan minun on ikävä hänestä kaikkea, hänen puseroitaan, takkejaan - erityisesti sitä vaaleanvihreää. Minulla on ikävä hänen kirjojaan ja taulujaan.
Niin, totta, minäkin ikävöin hänen suurten tummansinisten silmiensä lämmintä, viisasta - huumorintajuista ja ilmekästä katsettaan. Hänen tasaista, sointuvaa ääntään, jota oli niin mukavaa kuulla puhelimessa. Hänen tapaansa liikkua, käsien nopeita liikkeitä ilmassa ja äkkinäisiä lähtöjään.
Nokkelaa sanailua ja naurua.
Niin, millaisina saisimme joskus vielä toisemme nähdä?
Kurkistetaanpa raamatun sivuille.
Paavali aloittaa puheensa ylösnousemusruumiista hyvin haastavasti.
1. Kor. 2
Joku ehkä kysyy: "Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?"
Mikä järjetön kysymys! Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole.
Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen.
Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi.
On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten.
Joskus koulussa oppilaat kyselivät kuolemanjälkeisestä olotilasta. Muistan heidän muutaman kysymyksensä: - Mitä sitten jos joku kuolee vauvana, niin täytyykö hänen olla koko ikänsä vauva?
- Jos joku on vammainen, niin onko hän taivaassakin?
- Tai jos on täällä oikein vanha ja ryppyinen?
Muistan vastanneeni, että taivaassa toki kaikki saavat olla parhaimmassa ja kauneimmassa hahmossaan.
Raamatun sanoin sama:
Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa, se mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana.
Mikä kylvetään vähäpätöisenä,
nousee kirkkaana.
Mikä kylvetään heikkona,
nousee täynnä voimaa.
Kylvetään ajallinen ruumis,
nousee hengellinen ruumis.
Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia,
niin me tulemme kerran taivaallisen
ihmisen kaltaisiksi.
Jeesuksen ylösnousemus takaa myös meidän ylösnousemisemme, jos uskomme Jeesukseen.
1. Kol. 12 sanoo: Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.
Saamme seurata siis Jeesuksen mallia.
Aika- ja tilarajoitukset eivät koskeneet Jeesusta. Hän pystyi kulkemaan suljettujen ovien läpi, hän nousi taivaaseen ja ilmestyi ihmisille eri hahmoissa. Hänen ruumiinsa oli joustava, ja meidän ruumiimme tulee kerran olemaan samanlainen.
Vähän samantapainen muutos kuin omenansiemenellä, josta kasvaa kaunis ja kukoistava puu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti