"Tahdon luoda kauneutta ympärilleni."

Tässä eräänä iltana lapsenlapseni oli hoidossa luonani. Keksimme ruveta maalailemaan.
Otimme tavarat esille, levitimme ne ruokapöydälle, joka muutenkin toimi puuhapajana. Lapsi oli innostunut työn aloittamisesta ja sanoi:
- Minä olen semmoinen, joka haluaa luoda kauneutta ympärilleen.

Aika suuri päämäärä! Lapsen yksinkertaiset sanat pysähdyttivät minut.
Siinä pieni tyttö ilmoitti, minkälainen ihminen hän haluaa olla.

Nykyään ihmiset ovat ajattelultaan niin avaria, etteivät uskaltaudu sanomaan, minkälaisten arvojen takana he seisovat, ja mitä he elämästä ja ilmiöistä ajattelevat. Kun kaikki käy, jäljelle ei jää mitään, mikä todella innostaisi, puhuttelisi ja laittaisi toimimaan. Elämä muuttuu latteaksi ja värittömäksi.


Löysin vaatekaapista kassin, jonka kylkeen olivat tiivistettyinä kirjailija Mika Waltarin elämänarvot.
"Siksi toistan vielä kerran omat normini jälleen uudelle sukupolvelle. Ne ovat inhimillisyys, suvaitsevaisuus ja kaunis turhuus."

Olen hypistellyt tätä kirjakassia silloin tällöin, ja aina mieleeni on noussut ihmettely Waltarin varmuudesta normiensa suhteen. Hän haluaa vielä kerran sanoa sanottavansa.
Hänen norminsa ovat tärkeitä, muttei tuo kaunis turhuus ehkä kristityn mieleen ensimmäiseksi juolahda, vaikka toki elämän kaikesta kauniista ja kivasta pitäisi täysin rinnoin nauttia.

Kuinkahan moni kasvattaja on määritellyt noin napakasti kuin Waltari  tärkeät arvonsa, jotka hän haluaisi siirtää uudelle sukupolvelle! Välillä tuntuu, että vanhemmat kirivät päivästä toiseen elämän ruuhkavuosissa sen kummemmin laittamatta asioita tärkeysjärjestykseen. Samoin meillä isovanhemmilla on niin paljon menemistä ja tekemistä, että päivät täyttyvät helposti kaikesta mukavasta sen syvällisempiä ajattelematta.
Emme ole muistaneet nostaa katsettamme ja tähystää elämämme kirkasta johtotähteä.



Kun katselin lapsenlapseni maalausta, kuvittelin sen melkein puhuvan minulle elämänarvoista.


Rakasta lähimmäistä kuin itseäsi, lapsen tekemä kuva kehotti.

Jokaisella on läheisten ihmisten joukko, joka toki on tärkein, heistä ennen kaikkea on välitettävä ja heidän hyvinvoinnistaan huolehdittava. Kuitenkaan ei pitäisi vetää liian tiukkaa rajaa lähipiirin ja kaukaisempien ihmisten välillä, Jumalan rakkaus on kaikkia varten, ja voimme olla edes pienessä määrin sen välittäjinä.
Yksi Raamatun keskeisimpiä ajatuksia onkin Kultainen sääntö.

Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää myös samoin heille.

Kerron vielä hieman lisää kauneuden luomisesta ympärille.

Mieheni, joka tutkii kasveja, sai kutsun eräältä tuntemattomalta naiselta tulla katsomaan hänen maatilallaan kukkivaa kiurunkannusta. Talossa oli muutakin mielenkiintoista nähtävää.
Koko maantien pieli oli kilometrin matkalta istutettu täyteen talonpoikaisnarsisseja. Emännän äiti oli aikoinaan istuttanut pellon reunaan tien reunaa koristamaan 22 200 kukkasipulia. Koska jokainen sipuli tekee 5-10 pikkusipulia, ja emäntä on istuttanut aina vuosittain uudet sipulit jonon jatkoksi paikalleen, narsisseja on nyt yli 200 000!
Kelpaa sitä satunnaisen ohikulkijan ajella sellaista narsissikujaa pitkin!