Senecan sanat havahduttivat, sillä tunsin, että tuo on totta.
Aika täällä maan päällä on mahtavan arvokas lahja. Kun olin lapsi ja kävin kansakoulua, joka aamu pidettiin koko koululle aamuhartaus. Tavallisin aihe, mikä toistui aamusta toiseen oli kiitollisuus uudesta alkavasta päivästä. Lauloimme virsikirjoistamme "Taas siunattu päivä se luo valoaan, ja armahan aamun se tuopi. Se kaikille loistavi kirkkauttaan ja siunaustansa se tuopi". Näin jälkeen päin ajatellen tuntuu siltä, että jokaista uutta päivää osattiin arvostaa aivan eri tavalla kuin nykyisin. Jopa pieni lapsikin tunsi niin.
Senecan mielestä ajan voi käyttää kolmella eri tavalla: työhön, asioiden ja ilmiöiden tutkimiseen, jota hänen mukaansa voi kutsua eräänlaiseksi meditaatioksi, ja sitten kolmas tapa itsensä viihdyttämiseen ja hemmotteluun. Seneca ei laita eri ajankäyttötapoja arvojärjestykseen, vaan kaikki ajankäyttötavat ovat yhdessä arvokkaita - viihtymistä ja hemmotteluakaan unohtamatta. Nykyihminen tosin haluaisi asettaa viihtymisen ja hemmottelun kaikkein suurimpaan rooliin.
Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, miten aika pitäisi käyttää, että päivistämme tulisi Isämme tahdon mukaisia.
Tuntuu, että päämme pursuaa hyviä ajatuksia ja aikomuksia, mutta istua kyhjötämme paikallamme, osaamatta tarttua mihinkään. Olemme omien ennakkoluulojemme ja - asenteittemme vankeja. Toisten lähestyminen mutkattomasti ja avoimesti, on vaikeaa. Aika kuluu pohtiessa hyviä aikomuksia: kyllähän minäkin voisin, mutta ...
tai: olisin siinä aika hyvä, mutta kun ...
tai: olisi kyllä tärkeää, mutta ei minulla ole aikaa.
Filosofi Seneca pohti - yllätys, yllätys - kiirettä jo 2000 vuotta sitten. Hän piti kiirettä kaiken pahan alkuna, ja sanoi, etteivät työt tule hoidettua koskaan kunnolla kiireellä.
Eikä raamatussakaan koskaan puhuta kiireestä halaistua sanaa!
Jumala teki kaiken kauniisti, hyvässä järjestyksessä ja ajallaan.
Kuvassa sydän ei ole kohdallaan, vaan kiepahtanut nurinniskoin.
Psalmissa 90 sanotaan:
Opeta minua laskemaan päiväni oikein, että saisin viisaan ja ymmärtäväisen sydämen.
On hieman yllättävää, että psalmin pyynnössä yhdistetään aika ja sydän. Rukouksessa on kaksi asiaa, päivien oikea käyttäminen ja viisaan sydämen saaminen. Kun siis ymmärtää ajan kulumisen oikein, osaa tehdä oikeita valintoja.
Kaikkein tärkein valinta ajan tällä puolen on se, että uskomme evankeliumin ilosanoman, otamme vastaan Jeesuksen tarjoaman pelastuksen ja varmistamme itsellemme näin taivaspaikan.
Silloin ajankäyttö muuttuu huomaamatta, ja sydämestä tuleekin täällä tärkeä työkalu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti