Jokin aika sitten. K-S:n sivuilla oli Tilastokeskuksen viimeisin tieto uskontoihin kuulumattomien määrästä. Kopioin nettiartikkelin suoraan tähän.
Neljännes suomalaisista ei kuulu mihinkään rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan, kertoo Tilastokeskus. Miehistä uskontoihin kuulumattomia oli viime vuonna 30 prosenttia, naisista 23 prosenttia.
Uskontoihin kuulumattomien osuus on suurin 30–39-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa 40 prosenttia ei tunnusta mitään uskontoa. Seuraavaksi eniten uskontokuntiin kuulumattomia oli 40–49-vuotiaissa, yhteensä 34 prosenttia. Pienin osuus oli 70 vuotta täyttäneiden joukossa, jossa 14 prosenttia ei kuulunut uskontokuntiin.
Uskontoon kuulumattomien määrä ylitti miljoonan rajan Suomessa vuonna 2010. Viime vuoden lopussa uskontoihin kuulumattomia oli jo 1,45 miljoonaa.
Vieraskielisistä jopa 85 prosenttia ei ole minkään Suomessa rekisteröidyn uskontokunnan jäsen, mutta tältä osin tilasto ei anna oikeaa kuvaa, Tilastokeskus kertoo.
– Kaikki uskonnolliset yhdyskunnat eivät ole Patentti- ja rekisterihallituksen rekisterissä, eivätkä kaikki uskonnon harjoittajat liity seurakuntiin, tiedotteessa sanotaan.
Miksi sitten itselleni uskonto on tärkeässä asemassa elämässäni?
Luulen, että kaikki ihmiset kaipaavat elämäänsä tasapainoa, iloa ja rauhaa.
Minulle uskonto antaa elämään näkökulman siitä, etten ole täällä maailmassa sattumalta, vaan olemisellani on merkitys - vaikka pienikin.
Ajattelen, että olen arvokas Jumalan luomana olentona. että persoonani on hänen suunnittelunsa tulos.
Tästä näkökulmasta kaikenlainen itseni halveksiminen on väärin, koska silloin olisin tyytymätön siihen, mitä Luojani on minulle antanut.
Itsensä näkeminen luotuna ja välittämisen ja huolenpidon kohteena, antaa ihmiselle itsetunnon ja - luottamuksen, jonka pohjalta voi välillä mokata menettämättä sen kummemmin kasvojaan.
Ajattelen Jumalaa taivaallisena Isänä, joka on valmis täyttämään tarpeeni, on kiinnostunut minusta ja tahtoo minulle hyviä asioita. Jumala on minulle persoona, ei vain kasvoton taustavoima. Hänen on kuitenkin käsittämättömän suuri, ja hänen hallinnassaan ovat tulevat tapahtumat.
Uskon, että minulla on pääsy kuoleman jälkeen taivaan kotiin, jonne Jeesus Kristus on avannut pelastuskuolemallaan tien. Se on ihmeellistä, ihminen ottaa kaiken tämän vastaan kuin lapsi käsittämättä sen laajuutta.
Uskoni perusta omin sanoin kerrottuna voi kuulostaa naiivilta ja lapselliselta, mutta usko saa minut pysymään päivästä toiseen hyvillä mielin ja kiitollisena.
Miksi sitten itselleni uskonto on tärkeässä asemassa elämässäni?
Luulen, että kaikki ihmiset kaipaavat elämäänsä tasapainoa, iloa ja rauhaa.
Minulle uskonto antaa elämään näkökulman siitä, etten ole täällä maailmassa sattumalta, vaan olemisellani on merkitys - vaikka pienikin.
Ajattelen, että olen arvokas Jumalan luomana olentona. että persoonani on hänen suunnittelunsa tulos.
Tästä näkökulmasta kaikenlainen itseni halveksiminen on väärin, koska silloin olisin tyytymätön siihen, mitä Luojani on minulle antanut.
Itsensä näkeminen luotuna ja välittämisen ja huolenpidon kohteena, antaa ihmiselle itsetunnon ja - luottamuksen, jonka pohjalta voi välillä mokata menettämättä sen kummemmin kasvojaan.Ajattelen Jumalaa taivaallisena Isänä, joka on valmis täyttämään tarpeeni, on kiinnostunut minusta ja tahtoo minulle hyviä asioita. Jumala on minulle persoona, ei vain kasvoton taustavoima. Hänen on kuitenkin käsittämättömän suuri, ja hänen hallinnassaan ovat tulevat tapahtumat.
Uskon, että minulla on pääsy kuoleman jälkeen taivaan kotiin, jonne Jeesus Kristus on avannut pelastuskuolemallaan tien. Se on ihmeellistä, ihminen ottaa kaiken tämän vastaan kuin lapsi käsittämättä sen laajuutta.
Uskoni perusta omin sanoin kerrottuna voi kuulostaa naiivilta ja lapselliselta, mutta usko saa minut pysymään päivästä toiseen hyvillä mielin ja kiitollisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti