tiistai 26. maaliskuuta 2019

Oi, maamme onnellinen!


Menneellä viikolla uutisoitiin siitä, että maamme Suomi on jo toisen kerran noussut arvostetussa kansainvälisessä tutkimuksessa maailman onnellisimmaksi maaksi 156 maan joukosta.
Pohjoismaat ovat tässä vertailussa hyvissä asemissa. Etumatkaa Tanskaan on muutaman pisteen verran, ja pian perässä seuraavat Norja ja Islanti Ruotsin ollessa seitsemäntenä.

Tuloksissa painotetaan isoja teeemoja kuten bruttokansantuotetta, vapautta ja sosiaaliturvaa. Raportti ottaa myös huomioon teknologioiden kehityksen, konfliktit ja hallitusten ajaman politiikan.

Onnellisuuskuplan ulkopuolelle jäävät kuitenkin ihmiset, jotka eivät ole päässeet myönteisestä kehityksestä osallisiksi. Suomessa on köyhiä 750 000, ja heillä on tutkitusti matala onnellisuus. Lisäksi on vielä n. 100 000 - 150 000 ihmisen joukko, joka kärsii häpeästä ja tietoisuudesta, että he ovat yhteiskunnan pohjalla.

Hiukan lohduttaa voi kuitenkin tieto, että jos köyhällä on toimivat ihmissuhteet, ei alhainen elointaso vie kokonaan onnellisuutta. Leikillisesti voisikin lohkaista, että rakastunut köyhä pärjää...

Kaikenlainen yhteisöllisyys on myös suuri voimavara: yhteen kokoontuminen, toisista huolehtiminen, vanhanaikainen talkoohenki, naapuriapuun luottaminen. Yhdessä tekeminen ja kokeminen on merkittävä onnellisuuden lähde. Kun yhteisten päämäärien eteen tehdään työtä, ja siinä onnistutaan, koetaan tyytyväisyyttä, iloa ja ylpeyttä.

Seurakunnat voisivat parhaimmillaan olla tällaisia yhdessä olemisen ja tekemisen voimaannuttavia paikkoja. Tutkimusten mukaan ihmiset, jotka ovat mukana seurakunnassa ja toimivat siellä omalla panoksellaan, ovat keskimääräistä onnellisempia.
Haluankin rohkaista sellaista lukijaa, joka ei ole löytänyt itselleen seurakuntaa, rohkeasti etsimään itselleen turvallista ja lämmintä yhteisöä, johon kuulua.

Päivityksessä on kahden pikkulapsen, Johanneksen ja Ingeborgin kuvat. Heillä on ikäeroa 110 vuotta.
Ingeborg on Johanneksen isoisotäti!

Ingeborgin elinaikana Suomi itsenäistyi ja käytiin kaksi maailmansotaa. Sotien jälkeen hänen elämänsä kuitenkin meni hyvään suuntaan, kun maassa oli rauha ja se vaurastui.
Pikku-Johanneskin on nyt saanut elää 10 hyvää vuotta turvallisessa ja hyvinvoivassa maassa - maailman onnellisimmassa maassa.
Suokoon Jumala meille yhä edelleen hyviä ja onnellisia vuosia


Monia vuosia, monia vuosia,
monia armorikkaita vuosia!







P.S. Omat valintamme eivät aina kuitenkaan ole onnellisuutemme tae, vaan politiikka, hallitukset ja valtaapitävät vaikuttavat vahvasti kansojen ja yksilöiden elämään.

Kirjat-sivulla kerron kolmesta lukemastani kirjasta, joissa pieni ihminen on vallitsevien yhteiskunnallisten olojen armoilla.
Bandi: Syytös - seitsemän kertomusta Pohjois-Koreasta
Kristin Hannah: Satakieli (romaani natsien Ranskan miehityksen ajalta)

Heather Morris: Auschwitzin tatuoija (todellisen ihmiskohtalon pohjalta  kirjoitettu dokumenttiromaani Auschwitzin keskitysleirin tatuoijasta) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti