Kukkia ja haikuja- näyttelyssäni kukat ja runot keskustelevat keskenään.
Näyttelyssä on 18 runoa ja saman verran akryyliväreillä ja palettiveitsellä tehtyä maalausta.
Kooltaan työt ovat A4-kokoisia, jotkut vähän pienempiä, toiset taas suurempia.
Vaikka kuvat esittävät kukkia, ne eivät ole kovinkaan realistisia, vaan ne ovat nousseet omasta mielenmaailmastani.
Töissä on käytetty niin runsaasti akryylimaalia, että ne näyttävät suorastaan kolmiulotteisilta. Maalien kanssa minun ei tarvinnut nuukailla, koska minulla oli vieläkin jäljellä runsaasti väripurkkeja, joita olin käyttänyt mm. lapsille järjestetyissä taidepäivissä. Nyt maalit olivat jo kuivumisvaarassa, ja ne saattoi huoleti käyttää loppuun.
Kukkatyöt syntyivät viime kesän helteissä, kun oli liian kuumaa olla ulkosalla. Asettauduin vanhan hirsitalomme pohjoisen puolella olevaan keittiöön ja maalasin siellä.
Mielenkiintoista prosessissa oli, että maalatessani olin Whatsappin välityksellä yhteydessä Eilatissa Etelä-Israelissa, asuvaan taiteilijaystävääni. Hänen kanssaan vaihdoimme päivittäin ajatuksia töistämme, jaoimme kuvia, aiheita ja kannustimme toisiamme. Ystäväni rakastaa myös vahvoja värejä kuten minäkin, ja hänkin kärsi helteestä - tosin hänen mittarinsa näytti reippaasti yli 40 °.
Vertaistukea voi siis löytää netin avulla jopa tuhansien kilometrien päästä.
Maalasin viime kesänä myös pari muutakin sarjaa. Pyhät nykynaiset ovat vierailleet viime maaliskuussa Luopioisten srk-keskuksella naistenpäivillä. Kolmannen sarjan maalasin läheisen ystäväni, Salomen, muistolle.
Koska tunnen kuitenkin olevani enemmän kirjoittaja kuin maalari, halusin tehdä näyttelyn kukkamaalauksiin tekstit. Koska kuva kuitenkin puhuu aina enemmän kuin tuhat sanaa, halusin pitää tekstit mahdollisimman lyhyinä. Siihen perinteinen, japanilainen haiku sopii erinomaisesti. Haikujen muoto on tiukasti sidottu. Ne rakennetaan kolmen rivin mittaisiksi, ja niissä on 17 tavua. Tavut asettuvat riveille: 5 - 7 - 5. Haikut kuvaavat luontoa, mutta samalla myös ihmisen omaa kokemusta ja tunnelmaa. Niitä voi kutsua eräänlaisiksi mietelauseiksi.
Äänetön ranta,
sydämeni sanaton.
Kaikki on yhtä.
Avoinna
1.6.- 30.6. 2019
Ti-la
klo 10-15
Pytingin
kahvilassa Mikkolan Navetan pihapiirissä
Museotie
1, Luopioinen
www.mikkolannavetta.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti