Emmauksen tiellä

- Jää luoksemme, silä kohta on ilta, ja päivä päättyy pian.

 Emmauksen kylä sijaitsi 11 km päässä Jerusalemista. Kaksi Jeesuksen opetuslasta oli kulkemassa sinne pääsiäisen tapahtumien jälkeen. He olivat hyvin hämmentyneitä kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Jeesus, johon he olivat panneet toivonsa, oli kärsinyt häpeällisen kuoleman. Kaiken lisäksi oli kantautunut merkillisiä puheita siitä, ettei Jeesus olisikaan enää haudassaan, vaan muutamat naiset olivat nähneet enkeleitä, jotka olivat kertoneet hänen nousseen ylös.

Outoa, perin outoa.

Tätä nämä kaksi Jeesuksen laajempaan opetuslapsijoukkoon kuulunutta oppilasta alkoivat ihmetellen kertoa seuraansa liittyneelle kulkijalle. Yllättäen tämä kulkija tuntui olevan hyvin selvillä raamatun kirjoituksista. Hän sanoi, että juuri näin Kristukselle pitikin käydä: profeettojen kirjoitukset olivat jo kauan sitten kertoneet kaiken tämän.

Oppilaat eivät tunnistaneet, että heidän matkaseuralaisensa oli Jeesus. Vasta ilta-aterilla kun Jeesus tutulla tavalla siunasi ja mursi leivän, he pompahtivat riemastuneina ylös, mutta samassa Jeesus oli jo kadonnut.

Minua puhuttelee tässä kertomuksessa erityisesti se, että Jeesuksella oli aikaa ja halua keskustella kaikessa rauhassa vain kahden oppilaan kanssa. Kaksi Emmauksen tien satunnaista kulkijaa olivat hänelle kohtaamisen arvoisia, hän ei tarvinnut pelastushistoriaa selventääkseen suurempaa estradia.

Paavali kirjoittaa Room. 10, että usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Emmauksen tien opetuslapset olivat intoa täynnä, kun saivat olla Jeeuksen yksityisopetuksessa.

Ihmeellistä on myöskin se, ettei Jeesus sallinut oppilaiden heti tunnistaa häntä, vaan meni jonkin aikaa, ennen kuin heidän silmänsä aukenivat. Ajattelen, että tämä on lohdullista. Usein ajattelen, että Jeesuksen pitäisi nopeammin antaa kuulua itsestään omassa ja lähimmäisteni elämässä, mutta ei.
Jumalalla on oma aikataulunsa, ja meillä on oma tiemme vaellettavana. Usen se on tällainen hidas Emmauksen tie.

Mietin Emmauksen tien kertomusta vielä nykyajan opetuslapsen näkökulmasta.
Hakeudunko tilanteisiin, jossa saisin kuulla Jeesuksen opetusta? Etsinkö hänen puhettaan raamatun sivuilta? Maltanko kulkea hänen kanssaan Emmauksen tiellä, vai onko minulla kiire rynnätä omiin touhuihini?

Kiireellä ei voi oppia mitään. Oppiminen tarvitsee aina rauhoittumista ja asioihin paneutumista. Uskonasioihin paneutuminen on pitkä prosessi. Elinikäinen.
Nyt korona-aikaan on hyvä tilaisuus pysähtyä ja viipyä uskonkysymysten äärellä. Voi vaikka pyytää: - Jää luokseni, ilta joutuu, opeta itse minua.

Jeesus on valmis opettamaan tämänkin ajan opetuslapsia.
 

Hän selitti heille, mitä kaikissa kirjoituksissa oli hänestä sanottu.