Vaihtoehtoja

Tapahtuipa tässä eräänä päivänä sellainen ihme, että postista saapui ihan vanhanaikainen, käsin kirjoitettu kirje. Olin aivan pökertyä ihmetyksestä: tällaisia kirjeitä ennen vanhaan tipahteli tuhkatiheään, mutta eipä niitä viime aikoina ole näkynyt. 

Kirje oli ystävältäni, joka olikin rakennellut minulle oikein puuhapaketin. Yksi pakettiin kuuluva esine oli ystäväni itse tekemä pieni vihko, joka oli tarkoitettu runojen kirjoittamista varten. Eikä runoja saanutkaan kirjoittaa miten vaan, mukana oli neljä sanaa, jotka runossa piti esiintyä. Sanoja sai kyllä taivutella, niitä ei tarvinnut käyttää perusmuodossaan. Sanat olivat: sade, punainen, suru ja puro. Tehtävä tuntui innostavalta, olihan vihkokin niin söpö, että sekin jo innosti pitkästä aikaa runoilemaan. Kirjoitan tähän nyt muutaman niistä syntyneen version.

1. Punaiset saappaat - toiveiden huippu! Vaikka sadetta -  rynnii yli äyräitten puro - ei surua ollenkaan!

2. Punainen sydämeni valehtelee, tihkuu tympeää sadetta. Valuu surujen purot.

3. Niin paljon iloa, että päiväkin on punainen. Ei sadetta, surun pilveä. Puro hilpeänä pulppuaa.

4. Hakkaan päätäni punaiseen seinään, pam, pam. Valuu puroina tuska ja surut. Huuhdo, lempeä sade! 

5. Ei luvassa sadetta. Kunpa ei päivääni surua! Rupattelisi punaista puro.

Kun rakentelin vihkoseen näitä runoja, joihin piti upottaa ystäväni antamat neljä sanaa, niin mielessäni alkoi samalla pyöriä tällainen ajatuskulku. Kun synnymme tänne maailmaan, meillä on mukanamme annettua, taivaallisen Isän antama eräänlainen "puuhapaketti" elämää varten. Olemme saaneet syntymälahjana kehon ja persoonallisuuden. Perimässämme on mukana jo valtava määrä taipumuksia ja nupullaan olevia valmiuksia. Meitä on odottamassa elämämme puitteet, joihin synnymme. Jokaisella tulijalla on muutamia ihmisiä odottamassa - ainakin äiti. Kaikki saavumme johonkin ympäristöön, jossa elämä alkaa sitten päivä kerrallaan edetä. Ihmiset, joiden luokse saavumme ja elämänpiiri voivat poiketa toisistaan suurestikin, mutta niillä "palikoilla", jotka olemme saaneet, on sitten pelattava.

Lapsi on täysin riippuvainen siitä, minkälaisia ihmisiä hän saa ympärilleen, ja minkälaisiin oloihin hän joutuu. Kuitenkin tällaisissa vauraissa maissa kuten Suomessa, voimme aikuisena tehdä elämässämme paljonkin valintoja. 

Kun tarkastelin runojani, huomasin, että saman neljän sanan puitteita muuttelemalla runon tunnelma ja sisältö muuttuu aivan päinvastaiseksi. Helposti näin käy elämässäkin: hyvätkin "palikat" voivat mennä väärään järjestykseen, "pelimme" sotkeutuu ja lopputulos on kurja.

Eiköhän kannattaisi pyytää taivaallista Isäämme elämäämme mukaan, ettemme sotkisi hyviksi tarkoitettuja  asioitamme. 

Isämme haluaa meille päiviimme aina kaikkein parasta!