Olen kirjoittanut vuosien ajan päiväkirjaa. Minulla on käytössä kirja, johon samalle aukeamalle mahtuu kahden vuoden tapahtumat. Lueskelin, mitä olin kirjoittanut vuosi sitten koronarajoitusten ja siihen liittyvän epävarmuuden alkaessa.
14.3. 20 Tässä alkavat päivät mennä sekaisin, kun koko ajan puhutaan vain koronasta ja rajoituksista. Jumalanpalveluksia kai saa pitää vielä ensi sunnuntaina, mutta kaikki muu seurakunnan toiminta loppuu. Meidänkin hengellinen matkakumppanuusryhmä saattaa siirtyä nettiin. Olemme sitten niin kuin muutkin koululaiset, jotka joutuvat etäopetukseen. On toki sääli, ettei ryhmämme voi toimia kasvotusten, mutta turvallisempaa näin. Yli 70 vuotiaille suunnitellaan myös vetäytymistä syrjemmälle. Ihmiset hamstrasivat eilen kovasti tavaroita Lidlissä. Sain videon Australiasta, jossa kaksi perheenisää taisteli vessapaperista. Vaikeaa käsittää, että edessä olisi katastrofi. Jumala, auta perhettäni ja sukuani!
Nyt puhutaan jo koronan kolmannesta aallosta, ja edessä on tiukkoja rajoituksia. Yhteiskunta on taas sulkeutumassa, kun tiukat määräykset ovat tulossa voimaan. Tilanteen vakavuus pysäyttää. Tuntuu raskaalta ajatella, että varovainen eläminen yhä jatkuu. Poden koskettamisen ikävää. Sain nähdä hiihtolomien aikaan lapsenlapsiani, mutta emme kosketelleet ollenkaan toisiamme, puhumattakaan haleista tai suukottelusta. Pelkään, että jos tämä koronatilanne jatkumistaan jatkuu, ja aina uusia tautiaaltoja tulee, niin kasvamme vähitellen erilleen toisistamme.
Toivon näkökulmaa ja hyviä asioita ei kuitenkaan pitäisi unohtaa. Luin juuri Keskisuomalaisesta, kuinka epidemian alkaessa pelättiin koronaan sairastuneiden määrän kohoavan 70 000-90 000 tartuntaan Keski-Suomessa. Kuitenkaan niin korkeisiin lukuihin ei ole päädytty. Monia asioita on tehty oikein, ja ihmiset ovat käyttäytyneet vastuullisesti.
Vaikka fyysisesti elämä onkin ollut rajoitettua, niin hengellisessä maailmassa saamme kuitenkin katsella tulevaisuuden ja toivon kuvia. Meidän ei tarvitse kulkea yksin tämän epävarman ajan läpi. Jumala itse tarttuu käteen ja kuljettaa sulkutilan eristyneisyydestä ja yksinäisyyden kokemuksesta katselemaan laajempia näkymiä
Psalmi 118:5 Ahdingossani minä huusin Herraa. Hän vastasi minulla ja vei minut avaralle paikalle.
Psalmi 18:19-20 Herra oli minun tukenani: Hän toi minut avaraan paikkaan. Hän pelasti minut, sillä hän on mieltynyt minuun.
Kuvat Jerusalemista Jad va shemistä- vainojen museosta.
Kuvissa on näkymä museon päätyikkunasta Juudean vuorimaisemaan. Kun museon kävijä on saapunut tähän paikkaan, hän on joutunut kulkemaan ahdistavien ja kammottavien holokaustin tuhosta kertovien osastojen läpi. Lopulta käytävä johtaa ikkunasta tulvivaa valoa kohti. Äkkiä edessä levittäytyy maisema. Kävijä on saapunut kauniiseen ja avaraan paikkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti