Laulujen laulusta 2:11-13
Näethän, että talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, menneet menojaan,
ja kukkaset ovat nousseet maasta.
Laulun aika on tullut,
ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.
Viikunapuu tekee keväthedelmää,
viiniköynnösten nuput aukeavat
ja tuoksuvat.
Kuluneen viikon aikana kevät on tulla tupsahtanut tänne Etelä-Suomeen. Yhdessä päivässä, joka sattui olemaan helatorstai, koivuihin puhkesivat pienet lehdet ja tuomet työnsivät jo monen sentin mittaisia lehdyköitä. Melkein heti sen jälkeen ne alkoivat jo kukkiakin. Metsissä kukkivat vuokot, ojien reunoja koristavat komeat rentukat, pihassamme kukkii ruusupensaan alla jo puna-ailakki ja päivänkakkara pullistelee nuppujaan. Rakas kurkipariskunta on palannut - ehkä Israelista- edessä olevaan notkoon, myös punavarpunen luikauttelee omenapuussa. Pääsky sujahtelee pihan yli, metsähanhiparvet ylittävät peltoaukean yksi toisensa jälkeen ja metsän reunassa kaikuu mustarastaiden taiturimainen huilu.
Mielen täyttää suuri kiitollisuus, että saa taas kokea kevään saapumisen ja sen ihmeen, että talvi on takana, ja luonto herää kaikessa monimuotoisuudessaan. On pakahduttavaa seurata päivästä toiseen saapuvan kesän lisääntyviä merkkejä. Sydän riemuitsee tutun virren, 572, sanoin.
1.
Taas kukkasilla kukkulat,
oi Herra, kaikki vyötät
ja laumat lukemattomat
taas laitumilla syötät.
Näin kaikki maa nyt iloissaan
sinulle laulaa kiitostaan,
julistaa kunniaasi.
2.
On täynnä vettä virtasi,
janoiset siitä juotat
ja runsaan siunauksesi
maan kasvulle nyt tuotat.
Lehteen ja kukkaan, Luoja, saat
auringon nousun, laskun maat
iloksi ihmisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti