Kipsissä

Muutaman viime viikon aikana ovat ajatukseni pyörineet reidestä varpaisiin kipsatun pikkumiehen ympärillä. Lapsen elämä on muuttunut onnettomuuden seurauksena mutkikkaaksi: monet perustoiminnot ovat hankalia tai ainakin hidastuvat kovasti.
Kun hoitelin pikkupotilasta useamman päivän ajan, kaikenlainen kipsissä eläminen alkoi puhua minulle laajemmassakin mielessä.

Aina silloin tällöin kuulee jonkun ihmisen kertovan, kun hän on joutunut yllättävään tilanteeseen sanovan: - Menin ihan kipsiin!
Kun eteen työnnetään kadulla  mikrofoni tai TV-kameraa käyttelevä toimittaja pyytää mielipidettä päivän politiikasta, emme saakaan tyylikkäästi muotoiltua lausuntoa suustamme, vaan olemmekin pahasti kipsissä.

Uskovienkin elämä voi olla kipsissä elämistä.
Paavali moittii viimeisten aikojen ihmisiä 2. Tim 3:5 . Hän sanoo, että heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.
On kauniita seurakuntarakennuksia, huolellisesti muotoiltuja tekstejä, saarnoja ja rukouksia, uusia messu- ja liturgiasävelmiä, raamatun ja virsikirjan uusia käännöksiä sekä paljon hyödyllistä ja kannatettavaa toimintaa seurakunnissa.
Kuitenkin on kysyttävä, onko Jumala itse kaikessa siinä mukana, vai onko tekeminen ihmisestä lähtevää puuhastelua.
Elämme parhaillaan kirkkovuodessa helluntain aikaa ja eletään helluntain odotuksessa. On aika pysähtyä miettimään seurakunnan syntymistä ja Pyhän Hengen toimintaa seurakunnan elävöittäjänä.

Todellista elävää seurakuntaa ei ole ilman Jumalan Henkeä. Jos seurakunta toimii vain ihmisten varassa, se on kuin pyörätuoliin sidottu kipsattu potilas. Seurakunta aristelee ihmisten mielipiteitä, pelkää  olevansa vanhanaikainen, jos se luottaa raamatun sanaan ohjenuoranaan. Seurakunta saattaa olla silloin paljon kiinnostuneempi onnistuneista pörssisijoituksistaan kuin saman rahan sijoittamisesta  eri työmuotoihin. Seurakunta, joka pitää nykymaailman arvomaailmaa omanaan, unohtaa tärkeimmän tehtävänsä - evankeliumin tarjoamisen.  Seurakunta muuttuu heikoksi, se on arka ja pälyilevä. Sen "pyörätuoliin"  voi kuka tahansa ulkopuolinen tarttua ja ryhtyä ohjailemaan haluamaansa suuntaan.
Vain helluntain Henki voi korjata ja tehdä kaiken uudeksi ja vahvaksi jälleen. Jumalan Henki on elävä ja toimiva, hän on luvannut kuulla rukoukset ja vastata niihin. Hän ohjaa seurakuntaansa ja sen yksittäisiä jäseniä ja vie eteenpäin, kun vain suostumme ohjattaviksi.  Hän voi osoittaa yhteisön ja yksilön elämälle merkityksellisen tehtävän ja suunnan.