Minulla oli kahdeksan vuotta oppikoulussa luokallani poika, joka oli tavattoman vähäpuheinen. Hän tuskin koskaan avasi suutaan, mutta kun hän sen joskus teki, kaikki hiljentyivät ja pysähtyivät häntä kuuntelemaan. Joku luokkatoveri murjaisikin kerran naulan kantaan: - Jaska puhuu vähän, mutta asiaa!
Vähän samanlainen ajatus tuli mieleeni viime viikonvaihteessa Orolla, kun kuuntelimme siellä vs. johtajan, Sari Behmin, puhetta.
Sarin ulkonainen esiintyminen oli harkittua ja rauhallista. Hän puheensa oli niukkaa, mutta hänen muutamat sanansa jäivät varmaan siitä syystä mieleen. Häneen puheessaan oli vain kolme asiaa. Taisi olla vain kolme lausetta.
1. Pysähdy.
2. Käänny.
3. Ala tehdä työtä.
Sanat tuntuivat jopa hieman arvoituksellisilta niukkuutensa takia. Mitä ne saattaisivat tarkoittaa?
Ehkä ne puhuvat meidän ensimmäisestä rakkaudestamme, siitä kutsusta, jonka olemme kokeneet joskus kauan sitten Jumalalta saaneemme. Saattaa kuitenkin olla, että olemme kuitenkin vuosien vieriessä sen unohtaneet. On ollut niin paljon kiirettä ja kaikenlaista touhuilua.
Nyt kuitenkin meitä muistutettiin palauttamaan tämä kutsu uudelleen mieleemme.
Kehotettiin kääntymään takaisin päin. Ehkä kulkumme on ollut viime aikoina vähän samanlaista takkkuista menoa kuin kuvan naisella.
Ja kun olemme palanneet takaisin alkupisteeseen, pitäisi ryhtyä tekemään työtä, mitä se sitten kullakin on.
Aina ei ole helppoa edes tunnistaa sitä, mikä on tärkein ja ajankohtaisin tehtävä, mihin suunnata ajatuksensa ja voimansa. Välillä sitä joutuu oikein kyselemään Jumalalta uudelleen, ettei hössöttäisi kaikkea muuta.
On pysähtymisen ja miettimisen paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti