Kansan Raamattuseuran leirikeskus, Oronmylly, sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Venäjän rajalta. Se on ollut Pitkäsen ja Anttosen suvun omistama ainakin sadan vuoden ajan.
1850-luvulta alkaen myllylle tuotiin jyviä pitkänkin matkan päästä, ja palattiin kotiin jauhot ja ryynit mukana.
Kuuluisin mylläri on ollut isokokoinen ja karski Oron-Pekka, jonka käsissä jyväsäkki ei paljon painanut.
Orolla alkoi tapahtua suuria muutoksia, kun sähkövoima syrjäytti vesivoiman. Kun mylly oli joutunut lopettaman toimintansa, niin myllärin uskova poika, Aate-Pekka, lahjoitti aution myllyn vuonna 1962 Kansan Raamattuseuran käyttöön.
Oronmyllyllä on runsas kurssitarjonta. Perinteisesti siellä vietetään heinäkuussa Israel-viikkoja. Olimme Salomen kanssa päättäneet osallistua silloin heprean jatkokurssille, ja ystävämme Ruut lähti opiskelemaan alkeita. Juuri Eilatista saapunut Rachel liittyi joukkoomme ja osallistui Israel-päiville kuten miehenikin. Joukkomme hännänhuippuna oli vielä nuori lapinkoiratyttö.
Koko edeltävän viikon Orolla oli harjoiteltu israelilaisia lauluja ja tansseja. Heti Israel-päivien aluksi saimmekin nauttia näistä esityksistä.
Päivien ohjelmarunko oli monipuolinen luentoineen ja musiikkiesityksineen. Niistä vastasivat Erja Kalpio, Petri Kauhanen ja Sari Behm sekä Jarmojen lauluryhmä.
Päivillä oli vieraana armenialaissyntyinen pastori Ike, joka puhui maalaamansa kuvan pohjalta. Hänen sanomansa oli, että evankeliumi pitää tarjota juutalaisille ensin.
Oronmyllyn toimintakeskus sijaitsee kauniissa harjumaastossa, jossa pieniä järviä löytyy vähän väliä.
Alue on laaja, ja siellä kulkiessani polkuja koirani kanssa, ajattelin, miten hienoa on, että satunnaisen matkailijan on mahdollista vaellella vapaasti näissä kauniissa maisemissa. Jos paikat olisivat entisen omistajasuvun hallinnassa, kaikki tuo kauneus jäisi näkemättä.
Seuraava kuva on sauna- ja uimarannasta.
Aivan lähellä Oronmyllyn toimintakeskusta on suo, jonka yli johtavat pitkospuut. Suo oli täynnä satoja kukkivia maariankämmeköitä.
Erään erämaalammen pohjukassa majaili joutsenperhe: isä, äiti ja neljä vielä harmaata poikasta.
Viimeisenä iltana teimme retken Haukkavuorelle, joka on ollut keskeinen paikka Suomen historiassa. Kallion pinnasta löytyy hakattu vuosiluku 1722, Uudenkaupungin rauhan raja on kulkenut siltä kohdalta.
Tulen varmaankin palaamaan myöhemmissä päivityksissä Orolla esiintulleisiin asioihin.
Olkoot nämä kuvat sieltä nyt vain ensimmäinen tervehdys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti