Aloitan Salomen ja minun risteilykertomuksen nurinkurisesta päästä - siitä kun Princess Baltic palasi Turkuun. Matkapoikien bussin lähtöön kotiinpäin oli lähes kaksi tuntia, mutta satamapaviljongissa ei ollut minkäänlaista odottelupaikkaa. Ulkona oli jo pimeä ja pikkupakkanenkin kiusasi. Laivayhtiön virkailija pahoitteli tilannetta, mutta hänellä ei ollut kuin yksi neuvo: - Pyytäkää istumapaikkaa joiltakin nuorilta! Täällä on 2000 nuorta lähdössä räppiristeilylle.
Katsahdimme ympärillemme: toden totta, nuoria seisoskeli tiiviinä ryhminä. He nauroivat ja kiljuivat kiihkeässä lähdön odotuksessa tölkit tai pullot käsissä. Suuntasimme seinän vierelle, jossa neljän pojan porukka piti majaa. Auliisti he tarjosivatkin paikkansa meille, heitä huvitti kovasti, kun heidän joukkoonsa yhtä äkkiä ilmestyi baskeripäisiä mummoja. He tervehtivät meitä nyrkillä kopsauttamalla, kyselivät lähdemmekö heidän kanssaan risteilylle, ja joku lauloikin meille vähän malliksi.
Tällaisia poikaporukoita ehdimme tavata muutamia. Kaikki olivat tavattoman huvittuneita mukanaolostamme ja meille mummeille mukavia, vaikka muistutimme heitä, että olkaapa sitten reissussa kunnolla.
- Totta kai me ollaan! pojat nauraen vakuuttivat.
Salome ja minä emme siis seilanneet räppiristeilyllä, vaan osallistuimme ohjelmaan, jossa saimme monesta asiasta opetusta. Kirkkoherra Juhani Peltonen puhui aiheesta Apostolit Jumalan koulussa.
Hän sanoi, ettei seurakunta ole tänä päivänäkään mikään yhtenäinen joukko, vaan siinä on ryhmiä, jotka tulevat hyvinkin lähelle vapaita suuntia. Hän määritteli lahkolaisen sellaiseksi ihmiseksi, joka ottaa pelastuksen avaimet omiin käsiinsä.
12 opetuslapsen joukko on pienoiskuva siitä, mitä seurakunta on. Jeesuksen menetelmä ihmisten kohtaamisessa oli ihminen itse. Jeesus ei kirjoittanut oikeastaan mitään: vain yhden ainoan kerran ja silloinkin hiekkaan. Hän kutsui voimakkaasti vastakohtaisia ihmisiä oppilaikseen. Erilaiset elämänkohtalot, arvot, sivistys, alueet ja asuinpaikat erottivat heitä.
Muistamme, kuinka Natanael kysyi epäillen Filippukselta : "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?"
"Tule, niin näet", Filippus vastasi.
Opetuslapset eivät muodostaneet täydellisten ja moitteettomien ihmisten joukkoa.
Tullimies Matteus oli pubikaani, syntinen ja vieroksuttu, sillä hänen katsottiin olevan yhteistyössä miehittäjien kanssa, koska hän keräsi heille tullimaksuja.
Simon Kiivailija taas oli tselootti, jonka aateveljet ajattelivat, että "paras roomalainen on kuollut roomalainen". Häntä voitaisiin kutsua nykyajan termillä terroristi. Tuomas puolestaan tunnetaan epäilijänä, jonka kääntymys otti aikaa.
Jeesuksen menetelmään ei kuulunut pelotteleminen, vaan hän esitti kutsun sanoen:- Kulje minun kanssani! Hän osallistui Pietarinkin elämään lähtemällä kalaan yhdessä tämän kanssa.
Seurakunta ei ole puolue, eikä yhdistys, vaan joukko, jonka vain Jeesus voi yhdistää.
Tekikö Jeesus sitten virheen, hän hän kutsui joukkoon Juudas Iskariotin?
Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat, hän ei luovu toivosta ihmisen kohdalla milloinkaan. Jeesus kuitenkin tiesi, mitä Juudas suunnitteli, kun hän viimeisenä iltana sanoi: "Ystäväni, minkä teet, tee se pian!"
Ennalta määrääminen on siis eri asia kuin ennalta tietäminen.
Tämän hyvin sekalaisen opetuslapsijoukon koulutus kesti pitkään - kaksi kokonaista vuotta - ennen kuin he olivat valmiita työhön.
Kun lepäilimme vielä Salomen kanssa aamusella hytissämme, niin sanoin: - Hassua, miten en ollenkaan huomaa, kuinka laiva liikkuu! Sitäkään en ymmärrä, että olemme täällä pikku kopperossamme pyöreän ikkunan takana osana suurta matkustajajoukkoa.
Vähän sama juttu on seurakuntalaivan kanssa: olemme matkalla koko ajan, porukassa mukana ja liikumme yhdessä eteenpäin. Mutta mikähän on oma paikkamme opetuslapsena tällä "risteilyllä"?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti