maanantai 17. marraskuuta 2014

Very good!

 Kuva: 
'Taivaanvahvuutta' ihailevat lapset.

Alkuperäisteos Martta Wendelinin tuotantoa.
Tämä kuva on  minun kyhäelmäni.

 Ps. 19:2
"Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, 
taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä
 tekoja."

 'Very good ' - on nyt minun sisälläni asuva salasana kaikelle sille, mitä tällä erää mielessäni sulattelen. Olimme Magdaleenan kanssa  runsas viikko sitten risteilyllä, kääntymässä isolla Baltic Princess-aluksella Tukholman satamassa. Merestä tai rannikoista ei meille kuitenkaan juuri hahmoa jäänyt, koska seminaari johon osallistuimme vei mennessään kaiken muun huomiokykymme. Vasta kotimatkalla - Ahvenanmaan saariston edustalla tuuttaavat sumupillit -  saivat meidät tajuamaan, että olemme merellä. Ja tulivatpa siinä hetkessä mieleemme eräät mahdolliset sukellusvenepiipahduksetkin. Ikkunasta ulos kurkkaus sai meidät kutenkin rauhoittumaan - supisuomalaista sumuahan siellä vain oli.

Seminaarin sisältö keskittyi Lähi-Itään, ennen ja jälkeen Gazan, mutta minun sisimpäni jäi kiinni kirjailija Pekka Sartolan luentoihin sisällytettyihin muutamaan muuhun aiheeseen. Pekka Sartola on loistava ja selkeä luennoitsija, mutta myös tuottelias kirjailija. Vuoden 2009  TV-7:n äänestyksessä hänet valittiin Suomen parhaaksi kristilliseksi kirjailijaksi. Sartola on erikoistunut seuraamaan Lähi-Idän tapahtumia ja hänellä on hämmästyttävä kyky tulkita niitä rinnan Raamatun kanssa.
Samalla perusteellisella tyylillään hän tutkii myös monia muita Raamattuun kätkettyjä isoja sisältöjä mm. heprean aakkosten syvällisiä maailmoita, sekä taivaalla tapahtuvia poikkeuksellisia ilmiöitä (joilla ei kuitenkaan ole mitään yhteyttä horoskooppeihin). Tänä syksynä ilmestyy Sartolalta hänen 20. kirjansa, jossa hän kertoo Israelin 10:n kadonneen heimon vaelluksista kolmen vuosituhannen takaa aina nykyaikaan. (Uutuusteos nimeltään: 'Tuon heidät takaisin'. )

Itse ostin seminaarin kirjapöydältä hänen uusimman käännöskirjansa, jonka nimi on hieman pelottavalta kuulostava - Verikuut ('Blood moons'. Mark Biltz 2014). Tämän kirjan nimestä olen juontanut blogini otsikon: Very good. Kirja oli nimittäin niin 'good', että siemaisin sen sisääni heti seuraavana päivänä - yhtenä pötkönä. Sitten sen otti mieheni ja teki kirjalle samoin. Tässä blogikirjoituksessani avaan ihan pikkuisen sen sisältöä.
Taivaan merkkejä ovat kansat aina seurailleet. "Iltarusko päivä kaunis, aamurusko päivä p...huono", sanoo suomalainenkin sananlasku. Raamatun kehoitus seurata merkkejä taivaalla on laaja - niin laaja, että siitä voisi pitää pitkän luentosarjan. Tässä kykenen raottamaan vain sen verran 'aitan ovea' että lukija tulee tietoiseksi että tutkittavaa ON - ja se joka kiinnostuu, lukekoon alkupaloiksi vaikka yllämainitun kirjan.

Jumala on sitonut monet ilmoituksensa taivaankappaleisiin. Ne eivät siis 'lillu' siellä korkeuksissa yksinään, irrallaan kirjoitetusta opetuksesta, vaan niistä löytyy paljon tietoa erityiseti Vanhan Testamentin kirjoituksista. - Erityisen hämmästynyt olin siitä, että nämä Herramme taivaankappaleisiin kirjoitetut luennot ovat niin läheisessä riippuvuussuhteessa juutalaisiin vuosittaisiin juhlapäiviin - jotka nekin siis ovat tarkalleen sidotut sekä kuu- että aurinkovuoden kalenteriin. Ei siis kuten meillä, että jouluaatto on aina 24. joulukuuta.

Juutalaisille määrättyjä erityisiä juhlapäiviä on vuosittain seitsemän; 3 syys- ja neljä keväistä juhlaa (3 Moos. 25 ) En niitä lähde luettelemaan, mutta  hätkähdyttävä näihin liittyvä seikka on se, että Jumala on luvannut erityisesti juuri näinä päivinä olla 'läsnä' meidän rukouksissamme - ja erityisesti juuri sen rukousaiheen myötä, jonka Hän on kullekin juhla-ajalle erikseen määritellyt.
NYT minussa heräsi kysymys: Jos vaikka minun tyttäreni toiselta puolelta maapalloa sanoisi soittavansa kotiin elokuun 10. päivä ja pyytäisi minua olemaan 'langan päässä', mutta minä en kuitenkaan ole, vaan ajattelen -... soittakoon ensi viikolla - niin eikös se olisi loukkaavaa? Miksi minulta kristinuskon myötä on pantu piiloon nämä todelliset Jumalan ohjeistamat päivät? Jeesus oli itse juutalainen, eikä hän koskaan käskenyt meidän laiminlyödä hänelle ja hänen kansalleen annettuja juhla-aikoja.Vietti niitä itsekin. Tunnen itseni suorastaan hieman petetyksi, ja siksi minulla onkin nyt missiona kaivaa nuo alkuperäiset juhla-ajat esiin.

Erityistä isoa ilmoitusta sisältyy Raamatussa myös esim. täydellisiin kuunpimennyksiin, joita täman vuoden aikana tulemme näkemään taivaanvahvuudessamme peräti neljä. (Katso alakuva).

 










  

3 kommenttia:

  1. Kiehtovaa! Mielenkiintoinen blogi! Täällä yksinäisellä Hailuodon saarella pohjoisessa lueskelee myös senioriopettaja. Juutalaisilla on paljon universaalista tietoa, ehkäpä osa vielä salattuakin. Aikanaan paljastuu.
    Hyvää jatkoa teille! terkuin Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhuu, Hailuoto! Kiitos kannustuksesta. Aihe ei ollut helppo. Näin se kuitenkin on, kuten sanoit: "On maailmassa monta kummallista asiaa. Se hämmästyttää, kummastuttaa...jopa senioriopettajiakin." Voimaa syksyysi, Riitta.

      Poista
    2. Huhuu! Itsekin olen senioriopettaja. Oikeastaan siksi kiinnostuin blogistanne, ja aiheesta myös. Toiveissa olisi käydä Israelissa, vielä kerran, näin olemme mieheni kanssa ajatelleet. Siinä maassa on imua.
      painetaan elämää vauhdilla eteenpäin, tytöt! Tsemppaa Riitta

      Poista