"Kasvattamiseen tarvitaan koko kylä."
Kuulostaa viisaalta. Hyvin kasvatetut lapset ja nuoret ovat kallein omaisuutemme.
Suomen mediassa käydään juuri nyt keskustelua 'katupartioista' ja on kai sellainenkin käsite olemassa kuin 'kodinturvajoukot'. Mitähän ne olivatkaan?
Etsiessäni tietoa niistä, löysin silloisen puoluevaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistön (nyk.puolustusministeri) antaman lausunnon Uudelle Suomelle kesäkuulta 2011. Niinistö ehdotti silloin, että 'nyt kun Suomen puolustusvoimien rahat ovat loppumassa ja virkoja vähennetään, voitaisiin järjestestää Suomeenkin - Ruotsin, Norjan ja Tanskan mallin mukainen vapaaehtoinen maanpuolustus, joka keskittyisi nimenomaan alueelliseen ja paikalliseen puolustukseen'.
.Tässä mietinnössä oli kyse tietysti vain maanpuolustuksesta, mutta eikös rikosten estäminen ja samalla nuorisomme 'peräänkatsominen' - olisi sekin eräänlaista puolustamista?
Yllä olevan maalauksen olen maalannut aikaa sitten - muistuttamaan omaa nuorisoani siitä, että "Maailma on niin lavea, Lauri, Lauri pieni." Tänään meitä suomalaisia huolettaa turvapaikanhakijoiden valtaisan määrän lisäksi omankin nuorisomme pahoinvointi. Nuorisotyöstä vastaavat valittavat, että vanhemmuus.on monilta hukassa. 'Vaikuttajia' kyllä on - riittämiin - mutta muita kuin oma perhe ja opettajapoloiset.
Omalla kylällämme on nuorisotalo - Kertsi. Kunnan nuoriso-ohjaajat pitävät sitä iltaisin auki. Siellä tarjotaan kuumaa teetä ja voileipiä, on tilaa pelailla biljardia tai vaikka sählyä, ja on aikuisia joille voi puhua, jos puhututtaa, Joka toinen lauantai Kertsi-illasta on vastuussa paikallinen kristillinen nuorisoyhdistys. Näinä lauantaina Kertsin nimenä on poikkeuksellisesti Gospel Cafe.
Runsas viikko sitten tapasin muutamia niistä (perheellisistä) miehistä, jotka uskollisesti, joka toinen lauantai antavat aikansa ja energiansa yläasteelaisten nuortemme 'käyttöön'. Tämä keskustelu kertsin 'menosta ja meiningistä' oli surullista kuultavaa. Nuoria on yleensä paikalla yli 40. Heidät puhallutetaan sisääntultaessa, mutta huumeita ei tällä keinolla saada kiinni. 'Meno' oli ollut aivan mahdotonta, ja koska aikuisten silmiä ei riittänyt joka nurkkaan, oli joku ovikin ehditty rikkoa, ja lasku siitä tuli tietenkin yhdistyksemme maksettavaksi.
Menin näitä miehiä kuunnellessani lupaamaan jotakin, jota sitten kaksi seuraavaa viikkoa kaduin. Lupauduin tulemaan seuraavaan gospeliltaan heille 'apusilmiksi'.
- Mitä sitten tapahtui, kun 'koko kylä' kävi kasvattamaan? Siitä seuraavassa blogissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti