Risuaitaa

Keskiviikkona 27.1.vietettiin kansainvälistä Vainojen uhrien muistopäivää. Päivä 'haisee' historialle ja  kuitenkin - tällä hetkellä koko Eurooppa kuhisee vainottuja tai jostakin muusta syystä kotimaastaan paenneita ihmisia. Päättäjätkin ovat ihmeissään. Soini ja puolustusministerimme matkasivat pohjoiselle rajalle ja Sipilä 'etelään' - neuvottelemaan miten tilanne tulisi jatkossa hoitaa - ja ottamaan selvää, onko Venäjäkin turvaton maa?
Vainot-sana tuo mieleen mustan värin. Minulla itselläni on myös selkäni takana musta kausi elämää.Yllä oleva öljytyöni on syntynyt näinä vuosina. Sen nimi on kuitenkin "Valo voittaa". Se syntyi 1980-luvun puolivälissä alkaneen laman ensiaallokossa, jolloin oma firmamme kaatua rysähti ja 5-henkinen perheemme jäi puille paljaille. Siksi sydämessäni on aivan oma lokonen niille nuorille perheille, joita tämän ajan lama Suomessa kaataa, jättäen heidät asuntolainojensa ym. tukehduttavaan loukkuun.

 Olen pitänyt erästä muistoa arvokkaalla paikalla oman työhuoneeni kirjahyllyssä ja nyt kun sitä etsin, ei se jostakin syystä ollutkaan siellä. Harmistuin ja ajattelin, että ehkä se on lipsahtanut kirjojen taakse. Löysin sieltä vain huomattavan määrän pölyä, mutta myös pehmeäkantisen, pienen kirjasen, jonka olin lukenut viimeksi varmaan 20 vuotta sitten. Se oli pastori Richard Wurmbrandin kirja nimeltään Kristus rautaesiripun takana. Kirja on ollut minulle aikanaan hyvin rakas ja iloitsin löytäessäni sen taas, ja vielä näin kummallisella tavalla, joten.päätin lukea sen nyt uudelleen.On hyvä välillä peilata omia murheitaan jonkun toisen kokemiin todellisiin kärsimyksiin niin tajuaa panna päänsä pussiin ja mennä nurkkaan häpeämään.
Kirja kertoo romanianjuutalaisesta papista, hänen toiminnastaan maanalaisen seurakunnan pastorina ja siitä, kuinka hän joutui olemaan neljätoista vuotta uskonsa vuoksi vankina ja kidutettuna kotimaassaan. Alkuperäisteos on painettu Lontoossa v. 1967 nimellä TORTURED FOR CHRIST. (Kidutettu Kristuksen tähden). Suomeksi kirja on ilmestyntyt jo vajaan kahden vuoden kuluttua huhtikuussa 1969, ja seuraavan neljän vuoden aikana siitä on otettu peräti 9 uutta, suomenkielistä painosta!

 Lainaan tähän loppuun pienen huvittavan kappaleen hänen kirjastaan sivulta 12:
" Eräänä päivänä minä, mitä vakaumuksellisin ateisti, rukoilin Jumalaa. Rukoukseni oli tämäntapainen: " Jumala, tiedän varmasti, että et ole olemassa. Mutta jos sattuisit olemaan --- minkä minä kiistän --- Minun velvollisuuteni ei ole uskoa Sinuun - vaan Sinun velvollisuutesi on ilmaista itsesi minulle."

Richard sai mitä pyysi, korkojen kanssa, mutta ei milloinkaan katunut sitä mitä tuli Jumalalta pyydettyä.