Eräs monogrammi

Olen saanut kutsun ystäväpariskunnan 145-vuotisjuhliin (70v  + 75v). Juu - juhlat ovat kivoja, mutta lahjojen miettiminen ei. Ja mitä noin arvokkaisiin juhliin ylipäätään voi viedä?
Kiertelin ja kaartelin tällä ulkosaaren tontillamme - etsien vihjettä. Silloin 'näin' aittamme seinällä jo pitkään lojuneen männynoksan - ja katsellessani sitä, tuli sen muodoista mieleeni syboliikka, joka kumpusi elämän monimutkaisuudesta. Nuorena näytti siltä, että tätä valtatietä kun käymme niin hyvin menee, kunnes matkaan alkoi tulla mitä kummallisempia mutkia, joita emme olleet ollenkaan tilanneet.


Otin vuosien haalistaman karahkan käsiini ja  aloin 'nähdä' siinä jotain muutakin kuin symboliikkaa.. Näin sen sileässä rungossa ikään kuin kristusmonogrammin kirjaimet -
 P ja X. Kirjaimethan ovat kreikankielen X= khi ja R= rhoo - eli Xristos-sanan kaksi ensimmäistä kirjainta.

Koulun historiantunneilta alkoi tulvia muistoja niiden synnystä.  Muistin, että 300-luvulla jKr.- Roomaa hallitsi kuuluisa keisari ja sotapäällikkö, Konstantinus Suuri, jonka äiti, Helena, oli kääntynyt kristityksi. Aikanaan myös Konstantinus teki saman, mutta otti kasteen vasta kuolinvuoteellaan.

Mutta vuosia ennen tätä hänen kääntymystään, oli hänelle tapahtunut seuraavaa. Eräänä yönä, ennen hänen sotajoukkojensa aamuista merkittävää taistelua, oli Konstantinus nähnyt taivaalla kummallisen valoilmiön. Se oli kuin punainen risti, mutta siinä erottuivat myös selvästi  kirjaimet P ja X. Samalla oli taivaalta kuulunut ääni, joka sanoi:
"Tässä merkissä olet voittava."

Seuraavana aamuna Konstantinus maalautti jokaisen sotilaansa kilpeen kyseiset kirjaimet, ja he todellakin voittivat tämän merkittävän taistelun.
Oli tarina legendaa tai ei - on se kaunis.
- ja siksipä tyttäreni valmisti minun karahkani lahjoitettavaan kuntoon - kolvasi pieneen, harmaaseen laattaan nuo jännittävät kirjaimet, ruuvasi laatan kiinni mutkapaikkaan ja puussa itsessään olevaan koloon tuuppasi metsästä sammalta ja kimpun syksyn haalistamia mustikan - ja puolukanvarpuja. Kuvassa  lopputulos puolen päivän mittaisesta puuhastelusta. Kyllä maar' tämän kehtaa viedä tuliaisiksi -  kukat ja vielä tarinakin kaupan päälle.
Ps.
Vanhuus tuo itse kullekin kaiken kaltaista huolta ja kremppaa, mutta nuo kirjaimet P ja X:  niissä ja vain niissä olemme kaiken kerran päättyessä voittava.