Paavali kyllä sanoi jo 2000 vuotta sitten, että "urheilusta on hyötyä vain vähän". Sitä on tosin hankala uskoa kun katsoo miestään, joka lojuu sohvalla vuorokaudet ympäri.
Meillä on täällä mökkimme pihapiirissä juhannusruusupensas, joka alkaa jo näyttää syksyn merkkejä - rypistyneellä ja punertavaksi muuttuvalla hahmollaan. Tutkiessani pensasta säälien, näin yllättäen puskan keskellä surkeana riippuvan kukan nupun. Sanoin sille, että 'voi sinua rääpälettä, nyt kyllä hävisit tämän kukkimiskisan'. Otin siitä kuvan ja kun tulin koneeni ääreen lukemaan postejani ymmärsin, mihin ottamani kuva oli matkalla. Juuri tähän tekstiin.
Olin jo olympialaiten ensimmäisellä viikolla saanut postia Pirkko Säilältä (patmos@patmos.fi). Hänen kirjeensä otsikkona oli:" Brasilian katulapset olympiakisojen huumassa". Lainaan siitä nyt pitkän pätkän ja tähän liitän myös pikkuruisen ruusunnuppuni kuvan. Ruusu parka - väärässä paikassa väärään aikaan! (vert. katulapset)
Pirkko kirjoittaa:" Elokuussa kaikkien huomio on olympiakisoissa. Maailman rahaa riittää kansainvälisten suurkisojen järjestämiseen muttei katulasten pelastamiseen. Maailman ollessa kiinnostunut siitä kuka voittaa, kuka häviää, me tahdomme muistaa, että " rakkaus ei koskaan häviä." Tätä rakkautta tarvitaan slummeissa, joissa elämä on toisenlaista kuin kisakylissä.
Slummeja leimaavat huumeet ja rikollisuus ja suurella osalla lapsista on ainakin yksi perheenjäsen vankilassa tai mukana huumepiireissä. Monet nuoret tytöt tulevat ensimmäisen kerran äideiksi jo 14-vuotiaina ja vain kolmannes pojista saa peruskoulun lopputodistuksen ja oppii kunnolla lukemaan".jne.
No niin. Mitäpä nyt mietin? Sitä, mitä Paavali sanoi urheilusta - ja sitä, että kaikki maailman lapset ovat meidän - ja sitä, että muistaisin kuinka taivasten valtakunta on 'lasten kaltainen' - muidenkin kuin omieni - ja että 'autuaita ne(kin) rinnat, jotka eivät ole imettäneet, sillä heidän on kaikki maailman lapset'. Totisesti...sitä mietin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti