Katse tulevaisuuteen!

Yksityiskohta Chagallin taulusta Noan arkki

Olin kävelyttämässä koiria pikku-Esterin kanssa. Tyttö oli todella pulputustuulella.
- Kun minusta tulee iso, minusta tulee opettaja. Minä haluan olla  äiti, ja minulla on viisi lasta. Niiden nimet ovat Emilia, Pernilla, Armelle, Anna ja Elsa. Sitten minulla on iso pinkki talo ja monta Hepun-näköistä koiraa.

Kuuntelin vierelläni kulkevaa kiharapäätä ja seurailin hänen tulevaisuuteen tähyävien sinisten silmiensä katsetta. Sydäntäni lävistivät huokaukset: - Anna, taivaan Isä, tämän lapsen elämästä muodostua onnellinen, anna hänen unelmiensa toteutua!

Olin mielessäni iloinen tämän tytön tavanomaista haaveista, koska olin kuunnellut samoihin aikoihin eräältä pikkumieheltä toisenlaistakin puhetta.
- Kun minusta tulee iso, niin minä asun pojan kanssa. Ei me hankita lapsia ollenkaan. Kissoja ja koiria vaan.
Tai toisella kertaa: - Jos minulla joskus on tyttöystävä, niin se ottaa jonakin päivänä auton ja ajaa tiehensä.

Siinä sitten mummi ihmettelee ja yrittää löytää sopivia sanoja. Vähän niin kuin Paavali, joka pyytää efesolaisilta: - Rukoilkaa minun puolestani, että minulle annettaisiin oikeat sanat suuhun, kun ryhdyn puhumaan, ja voisin rohkeasti julistaa evankeliumin salaisuutta.

On tärkeää tehdä itselleen selväksi, mitä ajattelee, että kykenee tarvittaessa löytämään selkeät ajatukset ja sanat. Niiden avulla sitten voi valaa luottamusta tulevaisuuteen ja valaa lapseen rohkeutta.

Paavali kirjoittaa myös samoille efesolaisille 3:17 parhaimpia toiveitaan: - Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi  ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, että rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.

Kristillinen usko ei saarnaa meille, että olisimme menossa hyvistä ajoista aina vain parempia aikoja kohti. Valitettavasti päinvastoin. Kristinusko haluaa kuitenkin puhua meille toivosta, silloinkin kun maailma muuttuu levottomaksi ja vaikeasti ymmärrettäväksi - välillä tuntuu, että lähes järjettömäksi.

Jeesus puhui seuraajilleen rauhasta, jonka, minkä hän lupasi heille antaa (Joh. 14:27).
"Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon".  

Hänen antamansa rauha on sisäistä rauhaa, jota maailma ei osaa, eikä voi antaa. Sitä ei voi myöskään ottaa pois niiltä, joille se on annettu.
Ympärillä olevat olosuhteet voivat muuttua rajusti ja hallitsemattomiksi, mutta sisäinen rauha pysyy. Se on lahja Häneltä, jolla on isojen ja pienten ihmisten tulevaisuus käsissään.

Yksityiskohta Noan arkki-taulusta. Noa lepäilee kaiken hulinan keskellä.