Pääsiäisen aikaan

Vaajakosken kirkko palmusunnuntaina

Valoa Luopioisten kirkon ikkunasta kiirastorstaina

Tänä vuonna pääsiäinen oli perheessäni poikkeuksellinen, sillä vietimme sitä mieheni kanssa kahden. Monena vuonna meillä on ollut ympärillä koko suurperheemme,  ja olemme juhlineet jopa kolmen lapsenlapsen synttäreitä pääsiäisen aikaan.
Koska kaikilla lastemme perheillä oli tänä vuonna muuta menoa, niin suunnittelimme viettävämme pääsiäisen ajan osallistuen mahdollisimman paljon seurakunnan tarjoamiin tilaisuuksiin.

Lähdimme maaseudun rauhaan vanhaan taloomme korkeiden valkoisten hankien keskelle.  Ympärillä oli hiljaista, katse kulki peltojen yli pieniltä järviltä toiselle. Hangella näkyi oman koiran jälkien lisäksi vain jänisten temmellys.

Suunnitelmamme osoittautui mitä parhaimmaksi. Saimme pysähtyä kaikessa rauhassa pääsiäisen sanoman äärelle. Olimme olleet jo palmusunnuntaina aloittamassa kotikirkossa Hiljaista viikkoa, nyt osallistuimme kiirastorstain juhlalliseen ehtoollisjumalanpalvelukseen, joka päättyi virteen Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se. Tilaisuus loppui siihen, että kirkko pimennettiin, messussa käytetyt tavarat kannettiin pois, vain yksinäinen kynttilä jäi lepattamaan krusifiksin vierelle.

Pitkäperjantain mustiin verhottu alttari Luopioisissa

Pitkäperjantaina kirkko oli peitetty mustiin alttarivaatteisiin, eikä urkuja käytetty. Kirkkokuoro lauloi koskettavasti ristin sanomasta. Olo oli pysähtynyt ja tyrmistynyt, niin kuin ristin juurella seisovalla aikanaan. Mieli yritti tavoittaa Kristuksen kuoleman mysteeriä Joh. 3:16 sanoja:

Niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.








Pääsiäismessu Pälkäneen kirkossa pääsiäisenvastaisena yönä oli sykähdyttävä kokemus. Tilaisuudessa luettiin runsaasti VT:sta luomisen tekstejä, joita harvemmin kuulee.
VT:ssa on monta kirjaa ja runsaasti sivuja. Kaikki ne kertovat kuitenkin saman, minkä Jeesus sitten selitti lyhyesti oppilailleen. Siis minkä? Sen, että Jeesuksen piti kärsiä ja nousta kuolleista kolmantena päivänä. (Luuk. 24:7)
Kaikille kirkkoon tulijoille jaettiin pääsiäispaketti, johon kuului käsiohjelman ja virsikirjan lisäksi tuohus. Se sytytettiin vuorokauden vaihtuessa ojentamalla tuli vierustoverilta toiselle. Oli hyvin kaunista, kun pienet valot lepattivat kirkon penkeissä. Tunnelma oli upea, kun tervehdimme toisiamme: - Kristus on ylösnoussut! - Totisesti noussut!

Vielä toisena pääsiäispäivänä osallistuimme naapurikylän kyläkirkkoon, joka pidettiin paikallisella maamiesseurantalolla. Siellä ilmapiiri oli hyvin kodikas, kirkkoherra kyseli kirkkovieraiden pääsiäisen vietosta, oli vapautunut, iloinen - jopa hieman villi tunnelma. Pääsiäisen riemu tuntui tulvivan joka nurkasta.

Huomasimme mieheni kanssa, että pääsiäisen aika oli ollut meille eräänlainen retriitti, jolloin olimme vetäytyneet hiljaisuuteen ja keskittyneet pääsiäisen sanomaan kaikessa rauhassa. Mieheni piti erityisesti pitkäperjantain kirkon karuudesta,  sen synkästä tunnelmasta ja yhden papin vastuusta jumalanpalveluksessa. Itse taisin tykätä pääsiäisyön komeasta messusta ja vauhdikkaasta toisen pääsiäispäivän kyläkirkosta. Kaikista kuitenkin muodostui hieno kokonaisuus.

Voinkin suositella tällaista retriittiä blogin lukijoille. Meille tämä retriitti syntyi vähän vahingossa, huomasimme vasta jälkeenpäin, että pääsiäistämme saattoi kutsua sellaisella nimellä.
Jos joku haluaa toteuttaa tällaisen retriitin, sen voisi tehdä hieman tietoisemmin alusta pitäen. Vaikkapa pyytää siihen ja edessä oleviin tilaisuuksiin siunausta.

Pääsiäisyön messu Pälkäneen kirkossa