Kun viime lauantaina 14. 4. menin Salomen muistojuhlaan ystävieni Ruutin ja Deboran kanssa, Salomen tytär tuli meitä tervehtimään.
- Äidin taivasjuhla! hän säteili levollisena. - Äiti on nyt perillä siellä!
Muistojuhlan ohjelma oli rakentunut Salomelle tärkeistä lauluista ja ystävien puheenvuoroista, jotka valottivat hänen elämänsä monia puolia.
Kun kuuntelin niitä, mieleeni nousivat sanat Hepr. 4:10.
Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään.
Ruut aloitti kertomalla, kuinka pitkä ystävyys hänellä oli ollut Salomen kanssa, ja miten Salome oli häntä tukenut. Salomen koti oli aina Ruutille auki, ja Salome auttoi Ruutia eteenpäin vaikeissa elämänkohtaloissa ja uskontiellä.
Salomen kesälapset kävivät myös muistelemassa kesiään saaressa. He kertoivat, miten paikka oli heille kuin paratiisi, jossa oli aina hauskaa tekemistä. Paikalla oli kolme veljestä äitinsä kanssa, joille Salomen ja hänen perheensä tarjoamat kesät olivat virkistävä keidas.
Salomen venäjäntyö tuli monin eri tavoin esille. Vuonna 1988 Salome katseli eräänä sunnuntaiaamuna miehensä ja pikkutyttärensä kanssa jumalanpalvelusta Puskinon kirkolta - se oli ensimmäinen jumalanpalvelus sitten 30-luvun, jolloin kirkot suljettiin. Silloin perheen pikkutytär tuli kosketetuksi TV:ssä näkyvien mummojen uurteisita kasvoista ja kärsineestä olemuksesta, niin hän alkoi vaatia, että noita ihmisiä pitäisi auttaa.
Siitä alkoi Salomen perheen työ inkerinsuomalaisten, venäjänjuutalaisten ja katulapsien parissa.
Työtä tehtiin lastenkodeissa, sairaaloiden vastasyntyneiden osastoilla ja vankiloissa.
Matkoihin sisältyi runsaasti jännitystä, sillä koskaan ei voinut tietää, mitä matkalla tapahtuisi. Joka kerta tullikin aiheutti yllätyksiä.
Ryhmä, johon Salome kuului, tuki Inkerinmaalla olevaa seurakuntaa, jonka papin palkka maksetaan kirpputorin tuloista, jonka tärkeä tukipylväs Salome oli. Vielä viikkoa ennen sairaalaan joutumistaan hän työskenteli kokonaisen päivän rakkaalla kirpputorillaan järjestellen siellä tavaroita.
Kirpputorin tuloista autetaan inkeriläisen seurakunnan vähävaraisia ja järjestetään perheille täsmä-apua vaatteiden hankinnassa.
Merkittävää oli ottopojan löytyminen babtistikirkosta. Täpötäydessä kirkossa Salomen huomio kiinnittyi ihmisjoukon keskellä seisovaan 10-vuotiaaseen poikaan. Pojan lyheksi leikatun tukan seassa näkyi arpia, hänen sinisten gabardiinihousujensa puntit olivat lyhyet ja takamus kursittu valkoisella langalla kasaan. Lasta katsellessaan Salome kuuli: - Sinä tulet pitämään huolta tuosta pojasta.
Erinäisten kuvioiden jälkeen näin tapahtuikin. Poika asui Venäjällä, mutta vieraili Salomen perheen luona ja kutsui Salomea äidiksi. Poika opetteli englantia ja Salome venäjää, ja niin kommunikointi alkoi sujua.
Kun poika aikuistui, Salome kustansi hänen opintonsa kansainvälisessä missionuorten koulussa, niin poika valmistui hengelliseen työhön. Tietääkseni hän nyt toimii lastenkodin johtajana vaimonsa kanssa.
Tämä ottopoika käytti myös kiitollisen puheenvuoron muistojuhlassa. Ilman Jumalan ja Salomen asioihin tarttumista hän olisi tuskin elossakaan, hänen entiset lastenkotikaverinsa olivat kuolleet tai aivan huumeraunioina.
Upea lisä muistojuhlassa olivat evankelioivan King´s Kids- tanssiryhmän nykyiset nuoret, jotka tanssivat Salome lempikappaleen. Tämä ryhmä oli alkanut toimintansa paikkakunnalla Salomen ohjauksessa.
Ryhmä esiintyi Suomessa ja Venäjällä, mutta kiinnostavin esiintyminen tapahtui 1995 Israelissa Lehtimajajuhlan avajaisissa, missä ryhmän tanssi sai suuret suosionosoitukset ja kiitokset Izak Rabinilta, jonka eräs oikeistolaismielinen juutalaisnuorukainen ampui kaksi viikkoa myöhemmin.
Vielä viime vuonna Salome innostui auttamaan kaikkein pienimpiä ja kurjimmassa asemassa olevia köyhien raiskattujen romaniäitien pienokaisia Romaniassa. Hän sai aikaan paikkakunnallaan keräyksen, jonka seurauksena kokonainen rekka vauvanvaatteita saapui syyskuussa Romaniaan.
Ja mitä vielä? En muista - enkä edes tiedä kaikkea! (Sorry myös kaikki tekstin mahdolliset epätarkkuudet, koska ystävyyteni Salomen kanssa kesti vain 7 vuotta, ja monet asiat tapahtuivat ennen tutustumistamme.)
Itse puhuin muistojuhlassa Salomen ja minun seitsemän vuotta kestäneestä yhteisestä matkasta, johon sisältyi monia matkoja Suomessa, Venäjällä ja Israelissa. Kerroin myös tämän Sweet Chariot-blogin syntymisestä. Liitän sivupalkkiin sivun muistelustani.
Israelissa asuva ystävämme Raku sanoi Salomesta. - Hän oli pieni suuri nainen.
Ja Raku oli aivan oikeassa. Salomen elämä kertoo siitä. miten paljon yksi pieni ihminen voi tehdä Jumalan työtoverina.
Herra, kädelläsi
uneen painan pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa
uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.
Virsi 517:4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti