lauantai 12. tammikuuta 2013
Shabat shalom!
Viime viikolla Afrikasta kotoisin oleva hotellipoika toi meille sapattilahjaksi kaksi vesipulloa ja folioon pakatun kakkupalan. Nyt huoneeseemme oli ilmestynyt uusi tervehdys. Se oli sellofaaniin kääritty, sapatiksi leivottu challa-pulla shabat shalom-tervehdyksineen.
Illalla piipahdimme kansainvälisessä seurakunnassa laulamassa venäläisten, espanjalaisten, ranskalaisten ja juutalaisten kanssa Hine ma tov uma naim - Kuinka hyvä onkaan, kun veli löytää veljen.
Me siskot hytisimme kylki kyljessä araukaarian ja paljaan taivaan alla. Emme jääneet edes sapattiaterialle, joka näytti olevan keittoa, riisiä ja papukastiketta. Kiiruhdimme kotiin pitkin autioita katuja. Hypimme ja läiskyttelimme käsiä, että saimme veren kiertämään.
Sapatin rauhaa! Sapattihissitkin seisovat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Matkatoverille ja minulle oli vuosi sitten yllätys, että samaisen(?) seurakunnan tilaisuus oli taivasalla ja erikielisiin tulkattaviin ryhmiin jakautunut.
VastaaPoistaLaulu sitten yhdisti: nuo tutut - lienevätkö Suomeen rantautuneita ylistyslauluja ja lisäksi meillä laulettuja heprealaisia lauluja, kuten tuo mainitsemasi. Ja seurakunnan sekalaisuutta kokosi ja tahditti upea musiikkiryhmä, sinä sapatinaattona.
Olin äkkionnellinen yhteydestä, eikä minulla ollut kylmä...Ystäväni oli mekossa ja hytisi, vaikka "kapaloin" häntä isoon huiviin. :) ...Eli hyntyttä niskaan, kun siellä aavikon yössä istuu.
Ihana, että seurakunta toimii, kokoaa, evankelioi (kuulin silloin, että rannalta kutsuvat porukkaa, nuoria eri puolilta maailmaa) - ja on niin värikäs! Rauhaa sapattiinne ja tulevaan viikkoon. Kiva kuulla teistä! <3
Sunnuntaita täältäkin!
VastaaPoistaVieätän aamua maailmankaikkeuden suuriman ihmeen äärellä. 8 kk Samuel on vangitsevan tutkailtava, kun hän istuu lattialla, arvioi ympäröivää maailmaa, joutuu tekemään päätöksen, mihin suuntaan lähtee: onko mukavin mummun takiapaperi = leivinpaperi, joka ei repeä mutta rapisee ja sillä voi soittaa "haitaria", venäläinen Maatuskanukke loputtomine toisintoineen saa riemun aikaan. Konttaaminen on ihan uusi juttu, eilen vielä taaksepäin nyt oivallus, heureka! ETEENPÄIN.
Te liitytte yhteisön tapoihin ja jokapäiväisiin menoihin, elätte vieraan kulttuurin ympäröimänä kuin pieni lapsi: mihin seuraavaksi säntään, mikä vangitsee katseeni, mikä liikauttaa ihmistä minussa, mikä tunne - mistä se tuli? Mitä minussa viriää? Samuli Parosen sanoin taas kerran: "Joka hetiki on poikkes". Se on totinen tosi!
Terveisin Kaija
Huh ja sorry!
VastaaPoistaTöpinän sormet kiitävät näppäimillä ja tulee sietämättömiä kirjoitusvirheitä!
1/ takiapaperi = taikapaperi
2/ Samuli Paronen: " Joka hetki on poikkeus."