Istuimme rantakadulla jäätelöllä, kun paikalle saapui luokkaretkeläisiä Beershevasta. Pian olimme viiden teinitytön ympäröiminä, ja yritimme hepreaksi tehdä tuttavuutta, sillä tytöiltä puolestaan englanti ei sujunut. Iloisesti kuitenkin juttelimme. Kerroin, että olen ollut kerran Beershevassa torilla markkinoilla.
- Ahaa! tytöt innostuivat. - Näillä kahdella amerikkalaisella naisella on siis asunto Beershevassa!
Ravistimme päätämme. - Ei emme ole amerikkalaisia. Olemme Finlandiasta.
Tytöt riemastuivat, ruskeat silmät tuikkivat. - England! I love England!
Kun olimme hyvästelleet tytöt - osasimme sentään sanoa shalom - aloimme harmitella kielitaitoamme.
Tuntuu koko ajan, että hienostunut heprea jää rosoisen venäjän jalkoihin. Marraskuinen Pietarin-matkamme onnistui varmaan nostamaan venäjän pintaan. Salome mietti erään tuttavansa sanoja, että heprea on paljon helpompaa kuin venäjä. Onhan se totta, kun ei ole monimutkaisten sijamuotojen kieputtamista. Kun heprean kirjaimet oppii, onkin seuraavana vain sanojen mielenpainamista.
Tuijotimme lannistuneina toisiamme punaisena kukkivan bougainvillen alla. Niin, sanat: mila - milim! Jo muutama hepreankielinen sana helpottaa tutustumista ja luo kivaa ilmapiiriä.
Kunpa taivaan Isä nyt ystävällisesti virkistäisi meidän aivonystyröitämme!
Illalla kaivoimme hepreankirjat esiin. Ensimmäinen kappale oli Basuk - Torilla. Torilla! Ei asunnossa! Eikä siis asuntoa Beershevassa!
Hyvä, hyvä! Siitä se alkaa ja kun on hyvät pohjat, jää asiat paremmin mieleenkin. Tsemppiä!
VastaaPoista- T.