Kuva. Ville-kisu ja verivaahtera.
Tulevana sunnuntaina, viikko jälkeen helluntain, vietetään kirkoissamme Pyhän Kolminaisuuden päivää. Se on Jumalan kolmiyhteisyyden ja uskontunnustuksen päivä. Raamattu todistaa, että Jumala on yksi, mutta on ilmoittanut meille itsensä myös kolmena: Isänä, Poikana ja Henkenä ja täällä meidän keskellämme Hän myös vaikuttaa kolmitahoisesti: Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä.
Jumala on siis yksi, mutta samalla myös kolme. Jotkut numerot esiintyvät Raamatussa usein ja niillä näyttää olevan symbolisia merkityksiä. Luku kolme tuntuu olevan aivan erityisen merkittävä.
1. Joh 5: 7 ” Sillä kolme on, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja nämä kolme ovat yhtä.” 1=3. Jumalan salattu olemus ylittää kaiken ihmisymmärryksemme, jopa matemaattisenkin sellaisen, mutta meissa asuva usko ei käsittelekään Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen, vaan ihmetellen, kiittäen ja siitä eteenpäin kertoen.
Tässä muutama lisäesimerkki luvun kolme esiintymisestä Raamatussa.
- Jeesus ristiinnaulittiin kolmannella hetkellä.
- Jeesus oli kolme päivää haudassa, samoin oli Joona kolme päivää kalan vatsassa.
- Jumala puhui kolme kertaa Jeesukselle taivaasta.
- Juudas möi Jeesuksen kolmestakymmenestä hopearahasta. Jne.
Mutta kas. Luku kolmehan liittyy myös meihin itseemme. Meidät on koottu kuin legopalikat kolmesta osasesta: ruumiista, sielusta ja hengestä. Entä sitten eläimet? Kuinka moniosaisia ne ovat?
Perheemme 17-vuotias Ville-kisu jouduttiin viime kesänä lopettamaan. Se oli ollut jo jonkin aikaa kuuro ja saimme alinomaa pelätä, että petolintu sen nappaa. Se oli tottunut viettämään kissanpäiviä omalla saarellamme, eikä osannut pelätä. Se kun oli aina luottanut kuuloonsa.
Viime kesänä meni näkökin - ja sokea kissa on kyllä surkeuden huippu. Silti, vaikka se oli niin säälittävä että eksyi omalla pihallakin, oli meidän vaikea viedä sitä lopetettavaksi. Näin tiedän olevan useimmilla perheillä joilla on lemmikkieläin. Niistä tulee perheen jäseniä, eikä sellaisia kuulu lopettaa.
Ville-kisun haudalla perheemme pienimmäinen kysyi, että onko Ville nyt taivaassa? Tiedän monen aikuisenkin tekevän mielessään tämän saman kysymyksen. Ovatko perheen lemmikit kuoltuaan taivaassa vai missä?
Siis mikä kissaltani puuttui, mikäli se ei ole taivaassa; henkikö (ruah) vai sielu (nefes)? Ja mikä ylipäätään henki on? Tiedämme, että se on ihmisruumiin tietty osa, mutta on se muutakin. Sanotaan, että Jumala on Henki. Puhutaan Pyhästä Hengestä. Enkelit ovat henkiolentoja. Henki meissä on luontomme sisin osa, se alue, jossa usko asuu. Se on myös omantunnon tyyssija.
Sen sijaan kaikki se mikä liittyy aisteihin ja älyyn, kuuluu sielun piiriin. Sielu on ulkonaisempi, eikä ota sitä vastaan, mikä Jumalan Hengen on - ei voi sitä edes ymmärtää. MOT. Kissaltani siis puuttui tämä ihmisluonnon sisin osa, se henki, jossa uskomme asuu ja joka palaa Luojansa luo.
Lapselle - tähän kiusalliseen kysymykseen: “Missä minun kisuni nyt on?”, olen opetellut vastaamaan, ettei kukaan ihminen sitä varmuudella tiedä, mutta että jos taivas on niin ihana paikka, ettei siellä ole enää edes kyyneleitä, niin en yhtään ihmettelisi vaikka siellä olisivat kaikki meidän Villemme ja Hillamme, Perrimme ja Lallumme.
Tulevana sunnuntaina, viikko jälkeen helluntain, vietetään kirkoissamme Pyhän Kolminaisuuden päivää. Se on Jumalan kolmiyhteisyyden ja uskontunnustuksen päivä. Raamattu todistaa, että Jumala on yksi, mutta on ilmoittanut meille itsensä myös kolmena: Isänä, Poikana ja Henkenä ja täällä meidän keskellämme Hän myös vaikuttaa kolmitahoisesti: Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä.
Jumala on siis yksi, mutta samalla myös kolme. Jotkut numerot esiintyvät Raamatussa usein ja niillä näyttää olevan symbolisia merkityksiä. Luku kolme tuntuu olevan aivan erityisen merkittävä.
1. Joh 5: 7 ” Sillä kolme on, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja nämä kolme ovat yhtä.” 1=3. Jumalan salattu olemus ylittää kaiken ihmisymmärryksemme, jopa matemaattisenkin sellaisen, mutta meissa asuva usko ei käsittelekään Jumalan olemusta tiedollisesti eritellen, vaan ihmetellen, kiittäen ja siitä eteenpäin kertoen.
Tässä muutama lisäesimerkki luvun kolme esiintymisestä Raamatussa.
- Jeesus ristiinnaulittiin kolmannella hetkellä.
- Jeesus oli kolme päivää haudassa, samoin oli Joona kolme päivää kalan vatsassa.
- Jumala puhui kolme kertaa Jeesukselle taivaasta.
- Juudas möi Jeesuksen kolmestakymmenestä hopearahasta. Jne.
Mutta kas. Luku kolmehan liittyy myös meihin itseemme. Meidät on koottu kuin legopalikat kolmesta osasesta: ruumiista, sielusta ja hengestä. Entä sitten eläimet? Kuinka moniosaisia ne ovat?
Perheemme 17-vuotias Ville-kisu jouduttiin viime kesänä lopettamaan. Se oli ollut jo jonkin aikaa kuuro ja saimme alinomaa pelätä, että petolintu sen nappaa. Se oli tottunut viettämään kissanpäiviä omalla saarellamme, eikä osannut pelätä. Se kun oli aina luottanut kuuloonsa.
Viime kesänä meni näkökin - ja sokea kissa on kyllä surkeuden huippu. Silti, vaikka se oli niin säälittävä että eksyi omalla pihallakin, oli meidän vaikea viedä sitä lopetettavaksi. Näin tiedän olevan useimmilla perheillä joilla on lemmikkieläin. Niistä tulee perheen jäseniä, eikä sellaisia kuulu lopettaa.
Ville-kisun haudalla perheemme pienimmäinen kysyi, että onko Ville nyt taivaassa? Tiedän monen aikuisenkin tekevän mielessään tämän saman kysymyksen. Ovatko perheen lemmikit kuoltuaan taivaassa vai missä?
Siis mikä kissaltani puuttui, mikäli se ei ole taivaassa; henkikö (ruah) vai sielu (nefes)? Ja mikä ylipäätään henki on? Tiedämme, että se on ihmisruumiin tietty osa, mutta on se muutakin. Sanotaan, että Jumala on Henki. Puhutaan Pyhästä Hengestä. Enkelit ovat henkiolentoja. Henki meissä on luontomme sisin osa, se alue, jossa usko asuu. Se on myös omantunnon tyyssija.
Sen sijaan kaikki se mikä liittyy aisteihin ja älyyn, kuuluu sielun piiriin. Sielu on ulkonaisempi, eikä ota sitä vastaan, mikä Jumalan Hengen on - ei voi sitä edes ymmärtää. MOT. Kissaltani siis puuttui tämä ihmisluonnon sisin osa, se henki, jossa uskomme asuu ja joka palaa Luojansa luo.
Lapselle - tähän kiusalliseen kysymykseen: “Missä minun kisuni nyt on?”, olen opetellut vastaamaan, ettei kukaan ihminen sitä varmuudella tiedä, mutta että jos taivas on niin ihana paikka, ettei siellä ole enää edes kyyneleitä, niin en yhtään ihmettelisi vaikka siellä olisivat kaikki meidän Villemme ja Hillamme, Perrimme ja Lallumme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti