Kuva on Pietarin Suomi-talon studion keittonurkkauksen ikkunasta sisäpihan katoille. Se on otettu vuosi sitten marraskuussa 2012.
Olemme parhaillaan Salomen kanssa Pietarissa. Olemme saaneet viikoksi käyttöömme Suomen tietokirjailijoitten yksiön kuten viimekin vuonna.
Tämä Pietarissa sijaitseva Suomi-talo on monella tavalla mielenkiintoinen paikka. Se on suomalaisen kulttuurin, tieteen ja elinkeinoelämän keskus ja Suomen ja Venäjän välisen kanssakäymisen kohtaamispaikka.
Se sijaitsee aivan keskustan tuntumassa Bolshaja Konjushennaja kadulla (Suuri Tallikatu), joka on aivan Nevskin viereinen ja suuntainen katu. Suomi-talon alueella on pitkät suomalaiset perinteet. Se on samalla suljetulla sisäpihalla, jonka yhdellä syrjällä seisoo Pyhän Marian kirkko.
Pyhän Marian kirkko on inkeriläisten luterilainen kirkko, jossa on vilkasta toimintaa. Se on hyväkuntoinen, sillä peruskorjaus on tehty vuonna 2002. Siellä pidetään jumalanpalveluksia sekä suomeksi että venäjäksi. Sen tiloissa kokoontuvat kuorot, erilaiset piirit, samalla sen tilat ovat myös muiden seurakuntien kokoontumispaikkana.
Kirkkokartano valmistui vuonna 1847. Jo samana vuonna siellä aloitti Pietarin suomalainen koulu toimintansa. Koulun ensimmäinen johtaja oli Uno Cygnaeus, joka hyödynsi myöhemmin kokemustaan, kun hän perusti Suomeen koululaitosta.
Suomi-talo on valtava rakennuskompleksi, jossa toimii koulun lisäksi Suomi-Pietari instituutti sekä monien organisaatioiden, firmojen ja kaupunkien edustustot.
Salomen ja minun tutustuminen Suomi-talon tiloihin viime vuonna oli huvittava ja häkellyttävä. Meillä oli käytössämme avaimet, joilla pääsimme liikkumaan eri rakennuksissa. Jokaisessa ovessa oli kuitenkin oma niksinsä, miten se toimi. Meistä tuntui, että viikosta puolet kului siihen, että opettelimme kulkemaan ovissa. Jouduimme kulkemaan viiden erilaisen ovisysteemin kautta, että pääsimme omalle ovellemme!
Onneksi talon henkilökunta tarjosi apuaan auliisti kaikkiin ongelmiin: miten päästä talon sisäiseen verkkoon, miten lämmittää sauna, kuinka tilataan taksi. Olimme hyvässä hoidossa, vaikka receptionissa ei ymmärrettykään englantia, eikä kukaan vastaanottovirkailija osannut sanaakaan suomea.
Onneksi Salomella ja minulla on samanlainen tausta venäjän kielen suhteen, olemme kumpikin opiskelleet kieltä. Näimme vuosia sitten kumpikin omalla tahollamme niin vaikuttavia unia, ettei auttanut kuin mennä aikuislukioon ja ryhtyä opiskelemaan.
Niinpä kirjoitimme aikanaan toisistamme tietämättä venäjästä ylioppilaaksi.
Kirjaprojektit kulkivat mukanamme Venäjällä vuosi sitten. Silloin työn alla olleet kirjat alkavat tulla parhaillaan painosta ulos. Nyt on jo menossa uusia suunnitelmia. Niistä kirjoittelemme myöhemmin.
Studiomme (yksiömme!) ikkunasta levittäytyvästä maisemasta löytyvät Venäjän kaksipäinen kotka ja Marian kirkon vihreä kupoli. Asuntomme ovinumero on 511. Meistä se tuntuu hyvältä numerolta, sillä se tuo mieleen Piitulaisen ja Jäppisen virren Tie valmis on.
"Tie valmis on,
voin löytää sen,
keskellä kysymyksien.
On koottu sirpaleenikin
kämmeneen Herran pieninkin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti